keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2014

Verhon takaa kurkistelut riittävät - nyt eteepäin!

Olen ehdolla ensi kevään eduskuntavaaleissa. Viimeksi osallistuin eduskuntavaaleihin vuonna 2007, jolloin olin SDP:n toisen kauden kansanedustaja ja 38-vuotias. Lapseni olivat 5-, 7- ja 9-vuotiaita. Tuolloin jäin valitsematta kolmannelle kaudelle ja aloin mietiskellä, josko elämää olisi poliittisen toiminnan ulkopuolellakin. Olin kuitenkin vielä monessa luottamustehtävässä mukana, muun muassa kaupunginvaltuutettuna Espoossa. Meneillään oli viides valtuustokauteni, joten vaikuttaminen oli aika syvällä selkäytimessäni. Hoidin valtuustokauden 2008 loppuun, mutten ollut enää ehdolla vuoden 2008 kuntavaaleissa.

Espoo-päivän pallot Kaupunginpuutarhassa 2013
Jättäydyin pois politiikasta, mutten halunnut kuitenkaan palata vanhaan työhöni, joka odotti minua sosiaali- ja terveysministeriössä. Olen koulutukseltani juristi ja olin ehtinyt toimia sosiaalivakuutuksen parissa valmistumisestani 1991 lähtien vuoteen 1999. Työni oli ollut nuoren juristin lainvalmisteluhommaa, johon en enää tuntenut vetoa. Ensin halusin ladata akkujani ja viettää menetettyä aikaa lasteni kanssa. Halusin todella vetäytyä rivikansalaiseksi. Olinhan ollut aktiivisimman nuoren aikuisen ikäni ihmisten valitsemana edustajana valtuustossa ja eduskunnassa. Koska olin tottunut olemaan aina tavoitettavissa ja myös monenlaisen kritiikin kohteena, tästä taakasta luopuminen oli vapauttavaa.

Panostin kadonneisiin harrastuksiini. Juoksin maratonin, toimin ryhmäliikuntaohjaajana, kävin tanssitunneilla ja aloitin joogan. Toimin yhden päivän jopa pakettiautokuskin tuuraajana, tein hulluna käsitöitä ja möin niitä kauppatorilla (tosin vain yhden päivän, koska kauppa ei käynyt kuin siimaa). Testasin myös konsultin hommat. Olin johtavana konsulttina parinkymmenen hengen konsulttiyrityksessä, mutta maata kiertävän kaupparatsun työ ei sittenkään ollut minun ominta aluettani. Olen toiminut myös itsenäisenä konsulttina, työmaanani julkisen hallinnon kehittäminen. Lisäksi olen ryhtynyt mehiläishoitajaksi, nikkaroinut omin kätösin kaikenlaista kotiin, touhunnut lasteni koulussa rahankeruuhommissa sekä toiminut Espoon Diakoniasäätiön valtuuskunnan puheenjohtajana perehtyen mielenterveyskuntoutujien asumiseen ja kuntoutumiseen.

Oma työidentiteettini on ollut hakusessa. Erinäisiä työpaikkoja on tullut katseltua, mutta ei ole oikein napannut. Kaikkein eniten minua on kiinnostanut oman lähiseudun ja lähiyhteisön kehittäminen, ihmisten osallisuuden parantaminen ja kohtuullisen elämäntyylin edistäminen. Olen myös opiskellut lisää. Vähän sosiaalipsykologiaa ja sosiaalioikeutta ja nyttemmin myös hallintotiede vetää puoleensa. Olen myös ryhtynyt kotiseutuaktiiviksi. Olen paikallisen kaupunginosayhdistyksen Kauklahti-seuran puheenjohtaja ja siinä tehtävässä olemme todella uppoutuneet ruohonjuuritason iloiseen tekemiseen.

Konsulttikokemusten jäljiltä huomasin, että vaikuttaminen valtuustoissa ja muissa päätöksenteon paikoissa on sittenkin kiinnostavaa, palkitsevaa ja jopa luovaa toimintaa. Tämä tosin sillä edellytyksellä, että unohtaa politiikassa liian yleiset ihmisten väliset ristiriidat, kilpailun ja valtapyrkimykset.

Nämä painolastit olivat tehneet toimimisen politiikassa minulle raskassoutuiseksi ja ikäväksi. Yritin kuitenkin kovasti tsempata. Liitin nämä piirteet vanhaan puolueeseeni SDP:hen, joka ei ollut minua kaivannut vetäytymiseni jälkeen enkä minäkään sitä - joitain ihmisiä kylläkin. Pitkän pohdiskelun jälkeen halusin takaisin valtuutetuksi, mutta halusin vaihtaa puoluetta Vihreisiin. Ajatukseni ovat pysyneet koko ajan samoina ja huomasin, että ne istuvat erittäin hyvin myös Vihreiden siipien suojaan. Puoluevaihdoksen toteutin keväällä 2012 ja syksyllä minut valittiin valtuustoon. Nyt kuudennen kerran.

Omasta mielestäni olen jälleen poliittisen taipaleen alussa. Vaikka kokemusta on takataskussa, olen ollut uudessa ryhmässä oppivaisen tarkkailijan roolissa. En kuulu niihin, jotka elävät menneisyydestä ja menneistä saavutuksistaan tai jotka paukuttelevat jatkuvasti henkseleitään. Maailma muuttuu koko ajan, ihmiset ja tilanteet ympärillä muuttuvat koko ajan ja jokainen hetki on erilainen. Vain se on arvokasta, kuinka ihminen kussakin tilanteessa toimii, ei se, mitä hän joskus teki  tai oli. Olen myös ottanut ohjenuorakseni sen, että jos joku asia ei suju kohtuullisin ponnistuksin, sitä ei kannata tehdä. Ennen luulin, että kaikenlaisia kivirekiä kuuluu vetää perässään, mutta en enää.

Kuluva valtuustokausi on sujunut hyvin ja on ollut hienoa päästä taas tositoimiin. Kokemuksestani on ollut se hyöty, että päätöksentekoprosessit ovat tuttuja ja asioista on helppo löytää olennainen. On siis ollut palkitsevaa ottaa osaa päätöksentekoon. Oma ryhmäni on ollut myös täynnä aktiivisia ja asioihin paneutuvia hienoja ihmisiä. Heidän kanssaan on ollut ilo toimia. Valtuuston lisäksi olen toiminut tarkastuslautakunnan varapuheenjohtajana. Olen pitänyt siitäkin tehtävästä ja ennen kaikkea lautakuntamme mahtavasta porukasta. Kaikkien Espoon kaupungin toimialojen nuuskiminen sekä niille asetettujen tavoitteiden seuraaminen ja kehittäminen on ollut kiinnostavaa.

Olen nyt siis ehdolla myös eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä. Vaalityöni on alussa, mutta lähtee tästä etenemään käytännön suunnittelun ja sisältöjen viimeistelyn kautta. Kutsun myös ihmisiä mukaan auttamaan, eli ole yhteydessä, jos kiinnostaa. Eduskunta säätää kaikki Suomen lait ja sieltä käsin myös ohjataan Suomen tulevaa suuntaa. Tehtävä inspiroi minua ja myös sopii kaltaiselleni hybridille.

Mehiläisen pisto vai mikä lienee syynä, mutta verhon takaa kurkistelut ja slow thinkingit on nyt suoritettu, nyt uteliaan innostuneena eteenpäin!


susanna.rahkonen@pp.inet.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.