keskiviikkona, huhtikuuta 09, 2014

Kansainvälinen häpeäraivo


Kuvan piirsi Simo
Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma sanoi radiossa, että suurin osa rikoksista tehdään eräänlaisen häpeäraivon vallassa. Joku sanoo tai tekee jotain ja se saa toisen kokemaan itsensä nolatuksi, haavoitetuksi ja pieneksi. Kuka tahansa ei kuitenkaan tartu kirveeseen, kun toinen osuu arkaan paikkaan. Lapsuudenaikaisella persoonallisuuden kehityksellä, viinaksilla ja alhaisella verensokerilla on myös tekemistä väkivaltapurkausten kanssa.

Aika ontuvana aasinsiltana olen näkevinäni Venäjän Ukraina-pullisteluissa loukatun entisen suurvallan häpeäraivoa. Venäjä (ja sen pomo) on huolissaan. Hän pelkää paitsi maansa, myös oman asemansa puolesta. Ukrainan valtatasapainon muutos oli häpeällinen sohaisu tai sitten se tarjosi vain mahdollisuuden maksaa vanhoista loukkauksista. Loukkaukseksi lasketaan se, että Neuvostoliittoa ei enää ole. Tilanne lähti vyörymään Krimillä ja nyt pelätään seurauksia muualla Ukrainassa. Kunpa Venäjä huolehtisi sokeritasapainostaan, ettei päädytä pahempiin seuraamuksiin.

Minusta koko kevättalven meillä Suomessakin on vallinnut outo tunnelma. Se alkoi Sotsin mahtipontisista olympialaisista ja sitten tulivat Ukraina ja Krimi. Olen käynyt lapsena mm. Sotsissa ja Jaltalla. Se oli vielä neuvostoaikaa. Yritin etsiä joitakin kuvia noilta matkoilta ja sanoa jotain fiksua Facebookissa, mutta kuvat olivat sameita enkä ole keksinyt aiheesta mitään järkevää sanottavaa.

On ollut hämmentävää seurata, kuinka naapurimaamme on alkanut käyttäytymään toden teolla oudosti. Kansainvälisen kanssakäymisen hyvät pöytätavat ovat menneet sekaisin. Jokainen tietää, mitä siitä seuraa, jos joku rikkoo käytöstapoja törkeästi. Yhteisöä koossapitävä järjestys menee raiteiltaan, syntyy levottomuutta ja turvattomuutta. Seuraa yrityksiä palauttaa tasapaino. Häirikköä paheksutaan, ehkä ojennetaan, suljetaan ulkopuolelle. Pahimmassa tapauksessa seuraa kiihtyvää molemminpuolista riitelyä. Yleensä viisaampi väistää ja epäviisaampi saa ikuisen leiman otsaan.

Venäjän ja muun maailman kiemuraisiksi menneet suhteet heijastuvat meidänkin poliittiseen ilmapiiriimme. Olen huomannut, että tilanne koettelee yksilötasollakin monien hermoja. Väitän, että Ukrainasta vyörymään lähtenyt tilanne vaikuttaa meidän kaikkien mieleemme, vähän niin kuin hankalat astrologiset tähtiasennot, pieleen menneet biorytmit tai maahan kaatuneet kahvinporot.

Jostain syystä olen sivunnut tässä blogissani alkuvuodesta pariin otteeseen toista maailmansotaa. Historia on osoittanut, että erilaisia sotia on enteillyt pidempi maailman tilanteen kriisiytyminen ja kiristyvä poliittinen tunnelma. Jälkikäteen oppikirjoja lukiessa on voinut ihmetellä, mikä diplomatiassa meni pieleen, jos jouduttiin turvautumaan väkivaltaan, eli päädyttiin sotaan. En kuitenkaan usko, että takavuosien poliittiset päättäjät olisivat olleet sen heikkolahjaisempia kuin nykyään. Aina kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin järki (jälkikäteen) sanoo. Aika paljon voidaan kuitenkin olosuhteiden kautta vaikuttaa. Nykyisen keskinäisriippuvuuden maailmassa on ajateltu olevan niin paljon yhteisiä taloudellisia intressejä, ettei tasapainon järkyttämisen luulisi olevan kenenkään etu. Ei se olekaan. Silti esiintyy loukattuja valtioita, asemastaan huolissaan olevia valtiojohtajia ja hätiköityjä tilannearvioita.

Nykyinen kriisitilanne tuo yllättävän läheisesti mieleen arkisen politiikan teon paikallisella tai valtakunnan tasolla. Politiikassa yritetään rakentaa yhteistyötä ristiriitaisten intressien ja hankalien tyyppien kanssa tilanteessa, joka muuttuu koko ajan. On mielensäpahoittajaa, valtaan takertujaa, mielistelijää ja kunnian metsästäjää. Lisäksi pitää miettiä, miltä kaikki näyttää kansalaisten silmissä. 

Nyt pitäisi keksiä, miten lelujen rikkojan kanssa menetellään. Huonosta käytöksestä ei voi antaa etua, mutta malttinsa menettäneelle pitäisi tarjota mahdollisuus myös tulla takaisin ja palauttaa kasvonsa, jotta vältytään pahemmalta lelujen viskelyltä. Toivottavasti meillä on onnea ja kansainvälistä tilannetta on ratkomassa viisaat sovittelijat. Sellaiset, jotka osaavat terapoida käytösongelmaisia ja liennyttää maiden välisen epätasapainon takaisin oikealle uralle.