sunnuntaina, lokakuuta 28, 2012

Politiikka on korkeakoulu


Politiikan sanotaan olevan yhteisten asioiden hoitoa. Sitä se tietenkin on, mutta mielestäni politiikkaan osallistuminen toimii aikamoisena vaikuttamisen korkeakouluna. Kun on ollut valtuustossa tai lautakunnassa, on oppinut jotain sellaista, mitä ei missään muualla opi. Oppi koskee asiasisältöjä, mutta ennen kaikkea sitä, miten erilaisten ihmisten kanssa toimitaan ja miten vastakkaisista näkemyksistä syntyy lopulta jonkinlainen päätös tai jopa linja.

On aivan luonnollista, että samanmieliset hakeutuvat toistensa joukkoon vahvistamaan omia näkemyksiään ja kehittelemään niitä yhdessä eteenpäin. Näin toimivat puolueet. Tämä on jo omanlaisensa työmaa, mutta lysti alkaa siitä, kun eri puolueista tulevien edustajien näkemysten sinfoniaa lähdetään toden teolla sovittamaan yhteen. Politiikassa on tietysti paljon yhteistä minkä tahansa ihmisten välisen toiminnan kanssa, mutta on sillä myös omat erityispiirteensäkin. Sopassa ovat mukana äänestäjät, puoluekoneistot sekä asioita valmistelevat ja toimeen panevat virkamiehet mediaa unohtamatta. Nämä kaikki muodostavat omia vähän omanlaisiaan areenoitaan, jotka saattavat vetää vieläpä eri suuntiin. Näiden kaikkien parissa politiikassa mukana oleva sukkuloi.

Politiikassa mukanaolevista löytyy monenlaisia persoonia. Joku voi olla rautainen asiaosaaja, mutta sosiaalisesti lahjaton. Joku voi olla hyvä ja sutki suustaan, mutta kirjoitustaidoton ja ajattelultaan sekava. Joku taas voi olla hyvä sektoriosaaja, mutta käsitys kokonaisuudesta onkin sitten sumean peitossa. Joku on kova verkostoitumaan ja ”junailemaan”, mutta visiointikyky onkin sitten aivan nollassa ja niin edelleen. Harva on kaikessa hyvä, mutta näitä kaikkia taitoja politiikassa toimimalla myös oppii.

Politiikan korkeakoulu koskee paitsi luottamustehtäviin valittuja edustajia, myös kannattajia. Politiikka toimii parhaimmillaan niin, että äänestäjät ja kannattajat ottavat osaa keskusteluun, antavat palautetta ja laajentavat keskustelun myötä myös omia käsityksiään. Tämä siis ihannetilanteessa, jossa äänestäjä haluaa ja kykenee ottamaan asioista edes hieman selvää ja jossa vuorovaikutus päätöksentekijöiden kanssa toimii.

**

En kuulu niihin, jotka paheksuvat perussuomalaisten nousua politiikkaan. Oma arvomaailmani on hyvin erilainen, mutta parhaimmillaan perussuomalaiset ovat avanneet kanavan niille, jotka eivät ole jostain syystä päätöksenteon lähteille aiemmin löytäneet. Se on demokratian kannalta hyvä asia. Oman viiteryhmän kautta otetaan osaa asioihin perehtymiseen, mielipiteiden kehittelyyn ja lopulta ajatusten kestävyyden testaamiseen ja yhteensovittamiseen päätöksenteossa muiden puolueiden kanssa. Tässä prosessissa kaikista terävimmät särmät hioutuvat. Asiat kun eivät tunnetusti ole musta-valkoisia. Tämän tiedostaminen voi olla kipeä prosessi monelle, joten aikamoista ryminää voi olla luvassa. Parhaimmillaan uudet tulokkaat integroivat yhä laajemman joukon mukaan yhteiskunnan toimintaan.

Tämä oli siis optimistin näkemys nykyisestä tilanteesta. Pessimisti olisi huolissaan siitä, kuinka osa kansalaisista on vihainen ja peloissaan oman asemansa puolesta. Pelkoa ja suuttumusta puretaan helpoimpiin kohteisiin, eli heikkoihin, erilaisiin ja muukalaisiin. Tässä kohtaa populisti ei lähde ratkomaan ongelmaa, vaan antaa tietämättömyyden ja vihan kukoistaa ja kääntää sen omaksi poliittiseksi käyttövoimakseen. Näin toimiva puolue ei tule onnistumaan päätöksenteossa muiden kanssa eikä se sitä oikeastaan haluakaan. Se haluaa ylläpitää ennakkoluuloista ja vihamielistä ilmapiiriä, koska se poikii sille kannatusta myös jatkossa. Toivottavasti näin ei käy meillä Suomessa.

**

Tänään politiikan korkeakoulu ottaa taas uusia oppilaita. Suomalaista osaamista voi olla kartuttamassa tälläkin tavalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.