lauantaina, kesäkuuta 02, 2012

Vaihtamalla paranee


Olen nyt todella huojentunut ja iloinen. Lopetin kuurupiilon ja erämaavaelluksen, joka oli kyllä sinänsä ihan antoisa. Ei sellainen korpivaellus voi olla kovin ikävä, jos sen aikana voi tehdä lukemattomia käsitöitä ja keramiikkaesineitä, itse nikkaroidun astiakaapin ja parven, maalata ja tuunata asunnon melkein joka neliön sekä rakentaa pihalammen liruttimella. Ja listaan voi lisätä vielä mehiläistarhauksen, astanga-joogan sekä sosiaalioikeuden jatko-opintoja ja sosiaalipsykologian alkeisopintoja - harrastusmielessä.

**

Toiset vaihtavat työpaikkaa, toiset puolisoa, minä puoluetta. Ei mitään dramatiikkaa, tähän kuuluu sanoa ja että kasvoimme erilleen, mutta totta se on. Sitä en kuitenkaan kiistä, ettenkö olisi tehnyt paljon surutyötä ja potenut myös identiteettikriisiä.

Siirryn siis vihreisiin. Demarina koin roolini aika ahtaaksi. Voi olla omaa kuvitelmaa, mutta ihan omana itsenäni en siellä oikein osannut olla. Ja ihminenhän kasvaa koko ajan. Sosiaalinen identiteettikin muotoutuu jatkuvasti uudelleen. Olennaista on, miten määrittelemme itsemme, mutta myös se, miten muut määrittelevät meitä.

Vaikka aluksi ajattelin olla vain yksi demarilaumasta vieraantunut lammas ja pysyä vuorilla yksin mietiskelemässä, olo kävi lopulta tylsäksi. Jaksoon mahtuu toki myös työskentely konsulttina Net Effect Oy:ssä (nyk. Ramboll) ja oman yrityksen perustaminen, mutta nuo sinänsä opettavaiset hommat eivät olleet suoranaisia kutsumustehtäviä, kuten politiikka minulle on koko aikuisikäni ollut.

Tarvitsemme yhteenkuuluvaisuutta muiden kanssa ja niin minäkin. Huomasin vähitellen, ettei politiikka sinänsä ollut se mihin työläännyin, vaan oma demariuteni, joka oli tullut tiensä päähän. Koin, että junnasin paikallani. En oikein saanut kunnolla yhteyttä muihin enkä sitä kautta saanut myöskään itsestäni irti sitä, mihin tiesin pystyväni. Idealismini koki myös kolhuja enkä halunnut tulla kyyniseksi. Kehitys oli kylläkin jo huolestuttavan pitkällä.

SDP:ssä ehdin olla jäsenenä 19-vuotiaasta lähtien, eli 25 vuotta. Tulin valituksi Espoon kaupunginvaltuustoon jo 20-vuotiaana ja toimin valtuutettuna viisi kautta, eli 20 vuotta. Kansanedustajanakin ehdin olla kaksi kautta vuosina 1999-2007. SDP:n toimintaa katsoin hyvin läheltä, koska toimin sen puoluehallituksen jäsenenä yhdeksän vuotta.

Arvojeni puolesta hyppäys vihreisiin ei ole suuri. Olisin ehkä saattanut valita puolueen jo aiemmin, ellen olisi päätynyt noin nuorena valtuutetuksi. Läheisimmät ystäväni äänestävät vihreitä. SDP:n perusarvot ovat edelleen hyvät, mutta vihreiden arvot ja toimintakulttuuri ovat minulle vieläkin paremmat.

Arvostan vihreiden avoimuutta ja epähierarkkisuutta. Minulle on tärkeää, että vihreät suuntautuvat vahvasti tulevaisuuteen. Se edustaa puolueista parhaiten kestävän kehityksen teemoja. Kohtuullinen elämä sekä talouden sovittaminen ympäristön kantokyvyn rajoihin ovat minusta elintärkeitä tavoitteita ja ne kuuluvat vihreiden listan kärkipäähän. Myös yhdenvertaisuus ja erilaisuuden kunnioittaminen ovat minulle tärkeitä periaatteita kuten myös osallisuuden ja demokratian kehittäminen. Ja nämäkin tavoitteet löytyvät vihreiden periaateohjelmasta.

Ajattelin pyrkiä myös vihreiden ehdokkaaksi Espoon kaupunginvaltuustoon. Sinne haluan edistämään oman lähiympäristöni asioita. Kouluikäisten lasteni kautta pidän tärkeänä lasten ja nuorten kouluympäristön turvallisuutta ja koulutuksen tasa-arvoa. Myös kohtuuhintainen asuminen, viihtyisä asuinympäristö ja hyvä joukkoliikenne ovat minulle tärkeitä tavoitteita. Haluan myös, että Espoo kantaa vastuunsa mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumisesta ja kuntoutumisesta. Haluaisin myös edistää kunkin kaupunginosan omaehtoista asukastoimintaa sekä kaikkien kuntalaisten ottamista entistä paremmin mukaan oman asuinalueensa ja palveluidensa kehittämiseen.

**

Säikähdin aiemmin keväällä Osmo Soininvaaran puheista. Minulle tuli hetkellisesti sellainen vaikutelma, että nyt vihreätkin ovat sortumassa kannatuksen epätoivoiseen kalasteluun. Onneksi huoli osoittautui aiheettomaksi. Luen Soininvaaran kirjaa parhaillaan eikä siellä ole mitään sen kaltaista, johon julkinen keskustelu ajatukseni johdatti. Kirja on päinvastoin erinomainen. Se on perusteellinen johdatus vihreään ajattelutapaan ja vahvisti sen, että valintani on oikea. Ja kun vielä lapset halusivat, että ryhdyn vihreäksi, niin pakkohan sitä oli kuunnella. Sydämen ääntä.

**

Tähän vielä koordinaattini:
-ikä: 44-vuotias
-siviilisääty: naimisissa
-perhe: 10-, 12-, 14-vuotiaat lapset
-lemmikkieläimet: 2 kissaa ja akvaario, jossa ei ole vielä kaloja (pelkkiä kasveja)
-asuinpaikka: Kauklahti
-koulutus: juristi