lauantaina, helmikuuta 04, 2012

Traumbachia ja vaiheita

Nyt on hyvä hetki. Kerrankin olen myös koneen ääressä ja ehdin kirjoittamaan muutaman rivin tänne blogiini. Olen ollut tällä viikolla ihanan pehmeässä kuplassa. Luin Joel Haahtelan uusimman kirjan Traumbach, joka oli kuin pään sisäinen uni. Kun tähän lisää laatikosta löytyneen Samuli Edelmannin levyn Vaiheet kuuntelua, ei ole ihme, että pää täyttyy pehmeästä hötöstä. Myös ulkona oleva lumimaisema ja lisääntyvä valo tekee olosta mukavan seesteisen. Varsinkin kun ei ole kiire mihinkään.


Traumbach-lukukokemus muistutti enemmänkin mielenkiintoisen maalauksen katselua kuin juonenkäänteillä kyllästetyn kirjan lukemista. Arvasin jo mitä odottaa eikä kirja pettänyt odotuksia. Näin Haahtelan aamu-TV:ssä ja hän kommentoi siinä sijoittaneensa kirjaan myös huumoria. Sitä en kirjasta erityisemmin löytänyt, mutta tuttua haahuilua ja vanhaa Itä-Eurooppanostalgiaa löytyi sitäkin enemmän. Kirja ei ollut pitkä ja sopi hyvin kahvin kanssa nautittavaksi.

Mutustelin mielessäni höttöisiä ajatuksia elämän arvoituksellisuudesta ja siitä, kuinka saamme tietyt kortit valmiina ja teemme valintoja niiden pohjalta. Mutta elämä on sittenkin yllätyksiä täynnä. Se on heijastusta niistä ihmisistä ja tilanteista, joita kohtaamme. Me myös muistamme ja tulkitsemme asioita kukin omalla tavallamme. Kaiken suhteellisuus vie äärimmäisessä tapauksessa meidät siihen pisteeseen, mihin Jochen Traumbachin etsinnässä päätyi. Kuka oli Traumbach ja mikä oli totta, mikä kuvitelmaa ?

Entä mitä ovat muistot ? Ovatko ne ainoat, mitä meistä jää jäljelle? Vai meneekö se sittenkin niin kuin Shakespearen runossa Tämä lyhyt elämämme, jossa elämä päättyy uneen eikä jäljelle jää edes pölypalleroa?

Itse en nyt lähde etsimään kotini pölypalleroita, vaan elän niiden kanssa tämän viikonlopun rauhanomaista rinnakkaiseloa. Sen sijaan nenääni tulee uunissa kypsyvän ruuan tuoksu. Se alkaa siis olla valmista, joten päätän tämän raporttini tällä kertaa tähän. Pekka Haaviston kampanjasta seuraavalla kerralla.



PS: Herman Hessen sanoihin tehdyt kipaleet Valitus ja Vaiheet ovat minun viikon top tenissä. En tietenkään tajua sanoista puoliakaan, mutta hienoa on. Vaikka tämä:

Kuin kukka lakastuu ja nuoruus haihtuu,
niin vaihe vaiheelta kukkii elämämme,
myös kaikki viisaus ja hyvyys meissä
kukoistaa aikansa ja kuihtuu sitten.

Näin on. Ja kuoleman hetkikin on kuulemma vain lähtökäsky uuteen nuoruuteemme. Että pöö vaan kaikille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.