torstaina, joulukuuta 16, 2010

Ytimessä vallasta ja eliiteistä


Tein tällaisen kirjoituksen Ydin-lehteen. Juttu on julkaistu tuoreessa numerossa 4/2010:

Kun Jouko Ahonen hyllytettiin Paperiliiton johdosta, ajattelin, että nyt on politiikan pölyhuiskupartio edennyt myös työväenliikkeen ammatillisen siiven tiettyihin kammareihin. En ole varma, onko kyse laajemmasta kulttuurin muutoksesta vai yksittäisestä valtapelikuviosta, mutta jonkinlainen puhuri tässä nyt puhaltelee. Väittäisin, että meneillään on poliittisten ja taloudellisten valtasuhteiden myllerrys, jossa tarkastellaan myös edustuksellisen demokratian tilaa ja eliittien asemaa.

Suorapuheisinta analyysiä vasemmiston vajoamisesta ja populististen liikkeiden noususta kuulin marraskuussa Rene Cuperukselta, Hollannin työväenpuoluetta lähellä olevan tutkimuslaitoksen tutkijalta. Hän totesi, että ihmiset kokevat tulleensa petetyksi eliitin taholta ja erityisesti sen eliitin, joka joskus väitti olevansa sen edustaja. Kalikka kalahtaa aika ikävästi sosialidemokraattiseen liikkeeseen. Tuntuu ei vain ikävältä, vaan myös hyvin loukkaavalta tulla petetyksi sen taholta, johon on joskus samaistunut, uskonut ja luottanut.

Politiikan sisällä ei ole totuttu tunnustamaan, että poliittista eliittiä olisi olemassa. Ainakin sosialidemokraattisessa puolueessa muistutetaan jatkuvasti sen kansanliikejuurista ja järjestödemokratiasta. Vieraantumista on kuitenkin tapahtunut, mistä kertoo jo pelkkä jäsenmäärien hupeneminen. Tavoitteista kommunikointi ontuu, kun jäsenkontaktit ohenevat ja ovat hierarkkisten mutkien takana. Päätöksentekoon ei seuloudu ne parhaat ideat, jos niitä haalitaan yhä harvemmalla kammalla.

Mistä ihmisten pettymys sitten tulee? Ovatko odotukset liian korkeat?

Osa odotusten ja toteutuneiden päätösten ristiriidoista liittyy vuorovaikutuksen puutteisiin, mutta ei kaikki. Kansalaisten suuret odotukset ovat hyvin ymmärrettäviä ja oikeutettuja, sillä suuri osa meistä on hyvin riippuvaisia yhteisistä päätöksistä. Jos katsoo yhteiskuntamme ihmiskerroksia, laajin lienee se joukko ihmisiä, joka pysyy hengissä vain myymällä omaa osaamistaan ja työpanostaan. Työpanoksen arvo ei välttämättä ole suuren suuri, mutta sen avulla tulee jotenkuten toimeen.

Tämä joukko on riippuvainen työn teettäjistä ja muistakin työnteon mahdollistajista ja yhteisöstä kokonaisuutena. Tässä ryhmässä on niin käytännön ammateissa kuin epäkäytännöllisissäkin ammateissa toimivia henkilöitä ammattikoulutetuista korkeakoulutettuihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä ne, joiden ponnistukset eivät riitä tai kelpaa työmarkkinoilla, saadaan kasaan hyvin sekalainen joukko ihmisiä, joiden edustaminen ei ole helppoa.

Hyvin heterogeenisen ihmisjoukon ympärille on vaikea keksiä yhteisiä tavoitteita, mutta vapauden kaipuu lienee yhteinen sekä halu olla oman elämänsä herra. Pako downshiftaamaan on keskiluokan pakoa niukempaan, mutta parempaan elämänhallintaan.

**

Poliittisen järjestelmämme uskottavuus ei kestä sitä, että osa edustaa ja toiset odottaa - ja että siinä välissä on kuilu. Mitä valveutuneemmasta ihmisestä on kyse, sitä heikommin hänelle istuu passiivinen kohteen rooli ja sitä enemmän hän haluaa kyseenalaistaa ja kuulla perusteluita.

Erilaiset edustukselliset eliitit on ehkä ymmärretty silloin paremmin, kun edustettava ryhmä on ollut hyvin yhtenäinen ja samaistuminen omaan ryhmään on ollut hyvin vahvaa. On annettu avoin valtakirja suuresti luotetulle johtajalle hoitaa asiat kuten hän parhaaksi näkee. Tällainen meno tyydyttää yhä vähemmän kriittistä nykyihmistä, joka omistaa hyvin erilaisia identiteettejä eikä samaistu johonkin tiettyyn yhteen ryhmään.

Minulle työväenliikkeen vanha perinne näyttäytyy hyvin johtajauskollisena juuri tätä taustaa vasten. Nyt tämä vanha YYA-sopimus ei ole enää voimassa. Se mikä ennen näytti isojen poikien tärkeältä toiminnalta, jolle täytyi antaa kaikki tuki, näyttää nyt kähmyilevältä ja mystiseltä puliveivaamiselta.

Tilalle on uimassa uusi kulttuuri, jossa vuorovaikutusta käydään monenlaisten kanavien kautta ja jossa edustettavilla on paremmat välineet edustajien toiminnan seurantaan ja läpivalaisuun. Myös edustuksellisten päätöksentekokuvioiden rinnalle tarvitaan suoria vaikutuskanavia ja omaehtoisen toiminnan mahdollisuuksia. Tällainen kulttuuri tuottaa paremmin ajassa kiinni olevia päätöksiä - voimaannuttavaa turhauttavan tilalle.

***
Lehdessä oli ropeloitu "samaistua" sanani muotoon "samastua". Olen hiusten halkoja henkeen ja vereen ja tarkistin asian. "Samaistua" iin kera olisi ollut ihan oikein....Huomaan aina, jos teksteihini kajotaan ja pilkun paikkoja muutellaan. Nautin suunnattomasti pilkin viilaamisesta. Se on elämäni suola.

Kielitoimiston kannan (ks. Kielikello 2/1995) mukaan molemmat vaihtoehdot ovat hy­väk­syt­tä­viä. Tällä linjalla on myös Perussanakirja, joskin siinä päähakusanana on i:tön ”samas­taa”, kun taas ”samaistaa” on vain viittaus siihen. Kielitoimisto perustelee kantaansa sillä, että ”samaistaa” voidaan ymmärtää johdokseksi sanasta ”samainen”. Tämä perustelu näyt­tää hiukan keinotekoiselta selitykseltä sille, miksi yleinen käytäntö hyväksytään aiemmin suo­si­tel­lun rinnalle. Joka tapauksessa kielenkäyttäjä siis joutuu valitsemaan, käyttääkö hän ylei­sem­pää, useimmille hieman tutumpaa muotoa ”samaistaa” vai vanhan kielenhuollon suo­sit­ta­maa asua ”samastaa”.

maanantaina, joulukuuta 06, 2010

Tasa-arvomatkalla


Olin tasa-arvoasiain neuvottelukunnan matkalla Brysselissä. Kohteena siellä oli europarlamentti, jonne TANEn puheenjohtaja Heidi Hautala meidät kutsui. Otin 13-vuotiaan Elsan mukaan ja samalla katselimme myös kaupunkia. Elsa jaksoi kuunnella hyvin myös ohjelman virallisen osuuden. Brysselissä puhalsi aikamoinen viima ja myös lunta tuli niskaan. Aika jänniä taksikokemuksia saimme myös kokea. Lasit huurussa, pissapojan nesteet lopussa liukasteltiin kesärenkailla tuiskussa. Manneken pissillä sentään riitti liruteltavaa (kuvassa alempana).

Kuvassa olemme Heidi Hautalan emännöimällä ilallisella ihanassa kasvisravintolassa, jonne tuli myös Anneli Jäätteenmäki. Puhuimme paljon mm. vanhempainvapaadirektiivistä ja Suomen vanhempainvapaan uudistamisesta 6+6+6-mallin pohjalta. Suomalaismeppien äänestyskäyttäytyminen direktiivistä oli mallia joulukuusi. Hämmentävän kirjava siis.