tiistaina, lokakuuta 12, 2010

Kirjoja

Voisiko joku keksiä sanalle ”ihana” jonkin järkevämmän synonyymin? Käyttäisin sitä mielelläni puhuessani Joel Haahtelan kirjoista taantumatta tyttömäiseen kiljahteluun. En ole kuitenkaan keksinyt, joten näillä mennään.

Joel Haahtela
Kaipasin kesällä kirjavinkkejä ja eräs ystäväni suositteli Joel Haahtelan Katoamispistettä. Otin neuvosta vaarin ja marssin pienen Kauklahden kyläkirjastomme hyllylle. Katoamispistettä ei siellä ollut, mutta vuonna 2003 julkaistu Elena, vuonna 2006 julkaistu Perhoskerääjä ja Lumipäiväkirja vuodelta 2008 olivat.

Tartuin ensin Elenaan ja lumouduin täysin. Kirjan unenomainen tunnelma toimi täydellisesti leppeässä kesäillassa, kun sitä luki pihakeinussa yöpaidassa. Ihmettelin, voiko joku vielä kirjoittaa näin varsinkin kun tietää kirjan julkaisuvuoden ja sen, että kirjoittajana on vuonna 1972 syntynyt Jorvin lääkäri. Kirja oli lyhyt novellimainen tunnelmapala ja sitä oli vaikea sijoittaa mihinkään tiettyyn aikaan ja paikkaan. Siksi se olikin niin kaunis. Hyvin maalattu sortumatta silti toritaiteeseen.

Seuraavaksi hotkin Perhoskerääjän ja Lumipäiväkirjan, joissa molemmissa toistui kaunis kieli, ajaton ja haikea tunnelma sekä ihmisten elämänmittainen etsintä ja sattumanvaraiset kohtaamiset. Lopulta sain kirjastosta käsiini myös Katoamispisteen, jossa nämä samat teemat toistuivat. Kirjailija Raija Siekkisen jäljitys on vain yksi sivujuonne monikerroksisessa tarinassa. Alla linkkejä muihin kirja-arvioihin, joiden luonnehdintoihin voin yhtyä.

Ihquu!!

Haahtela-linkkejä:
Elena
http://www.skenet.fi/index.html?menuid=370&aid=502&PHPSESSID=9ad5fe3283775d

Perhoskerääjä
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+proosa&rid=1257

Lumipäiväkirja
http://kuutarlukee.blogspot.com/2010/10/joel-haahtela-lumipaivakirja.html

Katoamispiste
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Voiko+toisen+el%C3%A4m%C3%A4n+varastaa/HS20100121SI1KU0209i


Pasi Lampela
Miesteemaa jatkaakseni löysin aiemmin keväällä myös Pasi Lampelan novellit. Kuuntelin radiota, jossa hän kertoi tuoreimmasta novellikokoelmastaan kuolemansairauksia. Menin etsimään sitä samaisesta kyläkirjastostamme, mutten löytänyt. Luin kuitenkin hänen aiemman novellikokoelmansa Hellekausi. Näköjään novellejakin voi lukea, mietin ja jatkoin myöhemmin Kuolemansairauksia-kokoelmalla. Aiemmat novellikokemukseni rajoittuvat Mika Waltariin, mutta nämä olivat lyhyempiä ja tiiviimpiä.

Lampela liikkuu ihan eri maailmoissa kuin Haahtela, nimittäin tiukasti tässä ajassa. Hän on syntynyt vuonna 1969 ja kuvaa hyvin omanikäisteni ihmisten sielunelämää. Aineellisen menestyksen ja henkisen elämän synnyttämät ristiriidat saavat aina jonkun laukaisevan käänteen ja tarinoissa on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus, joka liippaa keskiluokkaisen elämäntyylin ongelmia ja sen synnyttämää sisäistä tyhjyyttä.


Lampela-linkkejä:
Hellekausi, 2007
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Teatterimies+Pasi+Lampela+onnistuu+kirjailijana/1135225601462

Kuolemansairauksia, 2010
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=785&a=8478


Hannu Jouhki
Saman ikäluokan mies Hannu Jouhki (s. 1973) yrittää laajentaa keskiluokkateemasta poliittista sanomaa pamfletissaan Demari ajaa Bemarilla, mutta minut kirja jättää melko kylmäksi. Lähinnä siksi, että kirjasta puuttuu henkilökohtainen näkökulma. Mielenkiintoisissa paikoissa sijaitsevista huutomerkeistä ja niiden määrästä voi päätellä, että tietty sisäinen ajatteluprosessi on vielä kesken. Kun Jouhki on käynyt ajatustyönsä läpi, kannattaa palata asiaan. Mutta pisteet silti siitä, että Jouhki on pukenut ajatuksiaan kirjan muotoon. Se on aina kunnioitettava teko. Kirjasta voi lukea vaikkapa tämän Risto Kolasen arvion:

http://www.stadindemarit.fi/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=644&Itemid=1


Juha Jokela
Mies- ja ikäluokkateemaan sopii vielä yksi kirjallinen henkilö, eli Juha Jokela (s.1970), jonka näytelmä Esitystalous on julkaistu nyt myös kirjana. Ne joilta loppuunmyyty näytelmä jäi näkemättä, voivat siis tutustua näytelmään kirjana. Ja ne, jotka näytelmän näkivät, voivat lukea kirjan loppupuolelta mielenkiintoisen osion, jossa Jokela valottaa näytelmän taustoja ja ajatuksiaan.

Kustantajan linkki:
http://www.helsinkikirjat.fi/esitystalous

Näytelmässä liikutaan bisneksen ja politiikan maailmassa, mutta taustalla on laajempi tämän ajan onttouden kuvaus. Olen kirjoittanut näytelmästä aiemmin tässä blogissani (löytyy arkistosta helmikuun 2010 kohdalla). Jokelan muissakin näytelmissä (Mobile Horror ja Fundamentalisti) kuvataan minusta jollain lailla elämää rajattoman vapaassa maailmassa (tai pudotuksessa) ja sitä, miten ihmisen siinä käy.

**

Vaikka edelliset kirjat olivat kaikki miesten kirjoittamia, minusta oikeastaan niissä missään kirjoittajan sukupuolella ei ole merkitystä. Haahtelan päähenkilöt ovat miehiä, mutta naiset ovat myös uskottavia. Muiden kohdalla en osaa kuvitella, että naisten kirjoittamina ajan ja ihmisten kuvaus olisi kovin paljon erilaista. Ehkä naisten asemaan liittyvää pohdintaa tulisi lisää, mutta taustalla oleva ajan kritiikki on sama.