torstaina, syyskuuta 16, 2010

Suomen ehkä sympaattisin valtuusto


Kävin eilen katsomassa Ylioppilasteatterin kolmannen Valtuusto-näytelmän. Se oli mitä poliittisinta teatteria, koska näytelmä oli koottu oikeiden poliitikkojen oikeista puheista. Itse asiassa tämä on aika nerokas tapa tuoda politiikka teatteriin ottamatta sen kummemmin kantaa katsojan puolesta. Eikä näytelmässä esiintyvien päättäjien välillä oikein osaisikaan tehdä valintaa, sen verran hämäräperäisiä olivat valtuutettujen argumentaatiokeinot ajoittain. Näytelmä toimi niin kuin teatterin minusta pitääkin toimia. Kansalle kerrotaan (vähän liioitellen), miten asiat täällä oikeasti menee ja välillä lauletaan.


Näin myös edellisen näytelmän, jossa käytiin läpi kunnallisesta välikysymyksestä käytyä keskustelua sekä Paavo Voutilaisen huonekaluhankintoja. Nyt erityishuomio kohdistui kaupunginjohtaja Jussi Pajusen arvomaailmaan sekä siihen, miten nämä aivoitukset näkyvät valtuustossa päätettävien asioiden valmistelussa.


Minusta näytelmä oli vielä parempi kuin edellinen. Kaikesta hassuudestaan huolimatta näytelmä toi esiin puolueiden väliset ideologiset erot sekä kaikki ne sosiaaliset pelit, jotka saavat ihmisen vetämään mattoa kaverin tuolin alta ja ilkkumaan toisen ajatuksille varsin moukkamaisesti ja ilkeästi. Kokousten julkisuus tuo näihin puheenvuoroihin oman ulottuvuutensa ja puheenvuoroissa kuultaa myös valtuutetun omat pään sisäiset painit.


Mieleen jäi, kuinka joku miespuolinen kokoomusvaltuutettu mitätöi Outi Ojalan hahmossa esitetyn mielipiteen ”vasemmiston retoriikaksi”, vaikken siinä mitään erityistä vasemmistoretoriikkaa havainnut. Samoin kokoomuslainen naisvaltuutettu kuittasi (muistaakseni) Yrjö Hakasen hahmon esittämät näkemykset "populismiksi", vaikka Hakasen argumenteissa oli vähintään yhtä harkittu sisältö kuin samaisen naisvaltuutetun omilla puheilla.


Kokonaan oma lukunsa oli näytelmän pyrkimys syväluodata Jussi Pajusen sielunelämää ja arvomaailmaa. Minusta se oli hatun noston arvoinen valinta ja Pajustulkinta osui varmaankin aika lähelle oikeaa. Alepasta tulleesta Pajusesta puhuttaessa on  mielenkiintoista, että aikakauttamme on kuvattu jännitteen avulla, joka syntyy, kun kauppiasmoraali ja huolenpitomoraali kohtaavat. Ei liene vaikea päätellä, että Pajusen kohdalla kauppiasmoraali saattaa olla enemmän hallitseva. Se voisi olla vaikka se näytelmässä salkun virkaa toimittava moottorisaha.


On oikea havainto tuoda esiin virkamiesten merkittävä rooli päätösten takapiruina ilman, että heidän arvonsa joutuvat vaaleissa testiin. Pajusen kautta tuotiin esiin myös virkamiesten ja luottamushenkilöiden välistä suhdetta, joka on yksi demokratian koetinkivistä. Harvalla valtuutetulla on töidensä ohella aikaa paimentaa valmistelua sillä tyylillä, mitä opetuslautakunnan puheenjohtaja joutui näytelmässä tekemään. Joku on silloin pielessä, jos moiseen revohkaan joudutaan.


Pidin näytelmän kaikista hahmoista tai itse asiassa niitä näyttelevistä sympaattisista näyttelijöistä. Muutamat laulut olivat myös hieno lisä tunnelmaan. Niissä kohdissa ehdin miettiä, miten vakavista asioista tässä oikein puhutaankaan. Minusta on surullista, että toiset ikään kuin leikkii päätöksentekoa ja toiset katselevat vähän naureskellen, vaikka asia on yhteinen. Talin Golfkenttäesimerkki oli aivan mainio. Sympatiapisteitä lisää näyttelijöille, erityisesti Pekka Korpisen kaksoisolennolle. Ja pisteet myös oivalluksesta, että leikkauksille olisi vaihtoehtojakin. Aina on.

**
Kuva Perkkaalta, osoitteesta Kirjurinkuja 1 E, Espoo. Kotirappuni ikävuosina 8-12.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.