maanantaina, huhtikuuta 05, 2010

Tasanteella

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä turhemmalta ja ankeammalta talvi tuntuu ja sitä enemmän keväästä ja kesästä haluaa ottaa kaiken ilon irti. Nyt olen sentään keksinyt sen, että lämpimät vaatekerrokset auttavat kummasti talvensietoon. Ostin mm. edellistalvena paksun pitkän untuvatoppatakin, joka muistuttaa paksua täkkiä. Vähän niin kuin liikkuisi maailmalla peittoon kääriytyneenä. Vain tyyny puuttuu. Tai ehkä se on se möhkömallinen paksu pipo. Mutta siitähän talvessa on kyse. Horroksesta.

Joka tapauksessa nyt on kevät virallisesti alkanut ja talviuni on takana. Ja kun elämää on jo eletty tähän pisteeseen asti, niitä keväitä ja kesiä ei ole tuhlattavaksi. Niistä pitää nauttia. Nuorempanahan sitä vain tuhlasi kaikkea, koska elämää, mahdollisuuksia ja kaikkea mahtavaa oli mukamas määräämättömästi edessä.

Nyt olo on, kuin olisin kiivennyt sitä vuorta jo hyvän matkaa ja olisin päässyt jonkinmoiselle tasanteelle. Nyt voin päättää, lähtisinkö vielä hirvittävään, vaativaan ja voimia kuluttavaan loppunousuun, vai pystyttäisinkö leirin tähän, varsin mukavaan paikkaan. Eikä sitä päätöstä tehdesssä ole edes yksin, vaan mukaan on matkan varrella tarttunut jos jonkinlaista muutakin porukkaa, kuten oma perhe. Sitä pitäisi jaksaa hilata myös mukanaan.

Siksi taidankin jäädä tyytyväisesti tälle tasanteelle nauttimaan keväistä ja kesistä ja selviytymään syksyistä ja talvista erikoispaksuun täkkiin kääriytyneenä. Ensi talvena taidan olla kypsä karvalakin hankintaan. Sellainen Kekkosmalli olisi hyvä.

**
Kuvassa minä 10-vuotiaana ja kupla, joka on jo puhjennut.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.