keskiviikkona, helmikuuta 24, 2010

Poliittista ja teatteria


Ylläoleva kuva on Espoon kaupunginteatterin näytelmästä Esitystalous.
Kuvassa Ria Kataja. Kuvaaja Stefan Bremer.

Kuuntelen parhaillaan radiosta eduskunnan ja europarlamentin asemasta käytävää keskustelua, joka sujuu tuttuja ja asiallisia latuja. Huomaan kuitenkin vaipuvani omiin ajatuksiini miettimään, miksi EU:n talouspolitiikka ja monet muut arkisen politiikan keskustelunaiheet eivät juuri nyt saa ajatuksiani lentoon. Ja miksi pitäisikään, sillä eihän politiikan ruisleivän kai pidäkään maistua kermakakulta.

Mutta silti. On ihan outoa, että ns. tärkeiden isojen asioiden ylitse ryöpsähtää sitten kuitenkin ihan yllättäviä teemoja. Yksi esimerkki on koulujen kasvisruokakeskustelu. Poliittisen keskustelun mekanismi toimii selvästikin niin, että aina välillä pitää saada vähän hurahtaa, että kukin voisi kokea olevansa poliittisesti edes vähän elossa.

Tähän kuuluu, että tasaisin väliajoin pistetään pystyyn vanha kunnon leirijako ja kehitetään niiden välille kunnon matsi (älkääkä kysykö, miksi nämä ottelut pitää erikseen järjestää). Aiheiksi tarvitaan poliittisen kartan symboleiksi mahdollisimman hyvin kelpaavia teemoja, joihin kukin keskustelija voi ladata valtaisan määrän erilaisia merkityssisältöjä ja tunteita. Ruoka, äitiys, isyys, seksuaalisuus ja parisuhde kelpaavat oikein hyvin, paremmin kuin Lissabonin sopimus tai valtiontalouden tasapaino puolueiden ohjelmista puhumattakaan.

Politiikan sisäisessä mikrokosmoksessa keskustelut karkaavat usein ihan omiin sfääreihinsä. Esimerkin tarjosi Helsingin valtuuston puheista koottu you tube-kooste. Vastustuspuheiden kiihkoa saattoi vain ihmetellä. Itse asiassa tämän tason rimanalitukset ovat kultamuna aloitteen tekijöille. Ne jotka sortuvat argumenteiltaan heikkotasoiseen tunnevyörytykseen ja pelotteluun, ovat jo valmiiksi altavastaajia ja pelin menettäjiä. Tässäkin tapauksessa naurettavimmalta näytti Helsingin kaupunginvaltuuston kasvisten vastainen rintama. Porkkanakeittoonko tämä koko homma nyt muka kaatuisi? Siis Suomen nuoriso, koti, uskonto, isänmaa ja koko vakavasti otettavan työtätekevän kansanosan puolesta käyty taistelu?

Itse asian suhteen minulle riittäisi kasvisruuan osuuden lisääminen pelkkien suositustenkin kautta, mutta vastustajien hämärät puheenvuorot saivat aikaan sen reaktion, että ainakaan tuohon sakkiin en haluaisi samaistua.

**

Juha Jokelan käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Esitystalous panee miettimään, mistä vaikuttamisessa ja vallankäytössä on pohjimmiltaan kyse. Yksi näytelmässä esitetty väite on, että ilman raflaavaa esitystapaa hyväkin sisältö hukkuu. Tämä pätee niin politiikkaan kuin bisnekseenkin. Näytelmässä käsitellään myös sitä, miten tietyt ikiaikaiset uskomukset ja instituutiot pysyvät pystyssä ja mitä tapahtuu, kun niitä vähän kyseenalaistetaan. Esimerkkeinä toimivat Suomen sosialidemokraattinen puolue ja Tapiolan puutarhakaupunkimaine.

Demarikansanedustaja Jaana yrittää pöyhiä SDP:n pyhää SAK-suhdetta ja viedä eteenpäin köyhyysohjelmaa. Provinssin liikemies OT Toivio taas tulee kyseenalaistaneeksi Espoon ja erityisesti Tapiolan pyhiä kaupunkisuunnitteluperiaatteita. Molempien toimintatavat ylittävät perinteiset on sovittu-valtakuviot ja siihen kuuluvat kirjoittamattomat säännöt, mikä aiheuttaa valtaisaa hämminkiä.

Yritysvalmentaja Rami nousee näytelmän keskushenkilöksi ja aikamme menestyjän prototyypiksi. Guruiluun on tottunut niin vahvasti, että näytelmän katsoja alkaa odottaa Ramin suusta lopullisia totuuksia paitsi Jaanan ja SDP:n dilemmaan, myös siitä, mikä elämässä on ylipäänsä kaikkein tärkeintä. Mutta onko Rami esitystalousoppeineen oikeassa? Mitä sijaa yhteiskunnassamme on niillä, jotka eivät osaa paketoida ajatuksiaan myyviin kääreisiin tai joilla ei ole varaa palkata röyhkeyskonsulttia apuunsa? Nämä jäävät jokaisen pohdittavaksi kuten myös köyhyysongelman ratkaisu.

Annan erityiskiitoksen näytelmän musiikille. Se luo näytelmän tunnelman, joka on surullinen, mutta kaunis.

Olen todella ylpeä Espoon kaupunginteatterin puolesta, että se on saanut tällaisen näytelmän ohjelmistoonsa.