maanantaina, tammikuuta 04, 2010

Politiikkapaasto



Paasto on hyväksi silloin, kun on tarpeen tehdä elimistön puhdistus kaikesta ikävästä kuonasta ja muutenkin räväyttää liikkeelle kunnon ravitsemusremontti. Tämä sama pätee myös vähän muuhun kuin ravintoon, kuten esimerkiksi poliitiikkaan. Kyllä. Tai oikeastaan poliitikkouteen, kun sitä on elämässä liikaa ja se aiheuttaa ylenmääräistä ähkyä.

Olen ollut nyt politiikkapaastolla tasan vuoden ja henkisesti jo vähän kauemmin. Oikeastaan se alkoi jo SDP:n kesän 2008 puoluekokouksesta ja siihen liittyvistä esi- ja jälkitunnelmista, mutta niistä en nyt tässä sen enempää.

Siis elämäni ovat täyttäneet ihan uudenlaiset työt ja ilo on ollut huomata, että politiikka-kokemuksista on ollut hyötyä monessa (ammattikin tosin auttaa). Kokemukset ovat auttaneet monenlaisten sisältöjen ja kokonaisuuksien hahmottamisessa, mutta myös minusta kaikkein mielenkiintoisimmassa asiassa, eli kokonaisuudessa, joka koskee ihmisten yhdessä toimimisen mielenkiintoista maailmaa. Kaikkein eniten minua kiinnostaa, mistä valta tulee ja minne se menee sekä miten ihmisten erilaiset roolit muodostuvat. Ja erityisesti myös erilaiset yhteisen päätöksenteon pieleen menneet muodot, joita valitettavasti riittää.

Kiinnostavaa on myös verrata erilaisten päätöksentekoelinten muodollista toimivaltaa sekä sitä, mikä on näiden toimielinten todellinen rooli ja vaikutus reaalimaailmassa. Esimerkiksi valtakunnan tasolla eduskunnan valta on muodollisesti suurta, mutta käytännössä valta on eduskuntaryhmien valtaa, niiden johdon valtaa ja niiden merkittävimpien taustaryhmien ja tukijoiden valtaa, jos sitäkään. Tai sitten vähän merkittävämpänä hallituspuoleiden ja niiden eduskuntaryhmien ja niiden johdon/taustaryhmien/tukijoiden valtaa. Tai itse asiassa ministereiden ja heidän esikuntiensa ja ylimpien virkamiestensä valtaa. Tai pääministerin ja hänen esikuntiensa ja ylimpien virkamiestensä valtaa. Ja presidentistähän ei tässä litaniassa niin kauheasti kannata puhua. Hän on korkeintaan tasapainottava instituutio ja niin edelleen.

Aina kun valtaa lähtee metsästämään, tuntuu, että vetää vesiperän. Korkeintaan vastaan tulee Raimo Sailas ja siinäkin korostetaan ihan liikaa yhden raimon merkitystä ihmiskunnalle. Kunnissa on ihan sama juttu. Tositelevisiota liikaa katselleena olen tullut siihen tulokseen, että ihmisryhmien dynamiikassa ääripäät tipahtavat pois ja valta istuu jossain ryhmän persoonallisuuksien keskiarvossa. Politiikassa tämä on tuhoisaa, koska keskiverrot ja keskiarvot eivät kehitä mitään kovin kummallista uutta. Lilluvat vaan.

Puolueita tulee ja menee ja aatteet kehittyvät ja kuolevat. Siellä, missä on originelleimmat ajatukset ja pelle pelottomimmat tyypit, on luultavasti toivoa. Poliittinen ryhmittymä, jolta on ideat loppu ja eväät syöty, muuttuu sivuluisussa olevaksi edunvalvontakoneeeksi ja lopulta sekin yskii. Evoluution päässä on riitaisaa kuolinpesää muistuttava valtataistelutanner ja kaikki tietävät, että kyseisistä pesäkkeistä kannattaa pysyä kaukana, jos haluaa sielunrauhaa. Sanomattakin on selvää, että moisesta tuhkasta on vaikea nousta. On vaihdettava asentoa, asennetta tai sitten otettava ihan uusi startti jossain muualla.


**
Oma politiikkapaastoni on ollut mielen sopukoita tuulettava kokemus. En tosin näe tälle paastolle loppua ihan äkkiä. Raikas olo on sen verran mukava. Tosin ihan kevyt se ei ole elopainossa, koska jos vaihtaa juoksun joogaan, siinä ei laihdu. Henkistyy kyllä. Oikea ravintopaastokin voisi olla hyvä ajatus näin joulun jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.