perjantaina, marraskuuta 20, 2009

Kansalaisuudelle tilaa


Demokratian kriisiä on puitu eri tahoilla ja lääkkeeksi on tarjoiltu erilaisia kikka kolmosia. On selvää, että kansalaisten demokraattinen osallistuminen on muutoksessa. Yhteiskunta ei ole mikään staattinen laitos, vaan muuttuu siinä missä ihmisten olemisen ja elämisen muodot ja arvotkin. Nykyinen puoluelaitos ja edustuksellinen päätöksentekojärjestelmä eivät ole toimineet kansalaisten yhteisöllisyyden ja osallisuuden pääasiallisena kanavana enää aikoihin.

Perustuslakia myöten lakeihin kirjattu edustuksellinen demokratia on edelleen tarpeen, mutta se ei vaan kerta kaikkiaan riitä. Ihmiset haluavat olla oman elämänsä keskiössä sekä vaikuttaa tässä ja nyt. Tämä on tiedetty jo pitkään ja siksi kaikenlaista suoraa palautetta pitäisi pystyä nykyään antamaan helposti ja nopeasti oli kyse sitten kunnan palvelusta tai vaikkapa puolueen toiminnasta. Instituutioiden pitää avautua ja madaltua. Pelkkä yksisuuntainen palaute ei kuitenkaan riitä, vaan vaikuttamiskanavan pitäisi tarjota mahdollisuus myös keskusteluun ja vuorovaikutukseen. Puolueiden sisäisen demokratian kehittämisestä kirjoitan myöhemmin erikseen.

Olen itsekin ollut mukana projekteissa, joissa kehitetään käyttäjien mahdollisuuksia antaa suoraa palautetta ja tuoda omia ideoitaan kunnallisten palveluiden kehittelytyöhön. Viime aikoina eri kunnissa on herätty kehittämään erilaisia asiakasraateja ja asiakaspaneeleita. Niiden avulla pyritään aktiivisesti onkimaan palveluiden käyttäjien ideoita ja näkemyksiä. Useinhan palautetta annetaan vain silloin, kun asiat menevät pahasti pieleen ja muunlaiset palvelunkäyttäjien näkemykset jäävät täysin pimentoon.

Nyt joku kunnallinen päätöksentekijä saattaa älähtää ja huomauttaa, että kansalaisnäkemyksen tulisi tulla päätöksenteossa esiin heidän kauttaan, mutta ei se tule. Täydentäviä suoria väyliä kerätä ns. taviskuntalaisten näkemyksiä tarvitaan ja ne täydentävät myös vaaleilla valittujen päättäjien tietopohjaa.

Virkamiehille kuntalaisten kanssa seurustelu tasavertaiselta kehittämispohjalta voi olla uutta ja vierasta, mutta paluuta vanhaan hallintoalamais-asetelmaan ei enää ole. Kuten missä tahansa palvelutehtävässä, myös julkisissa palveluissa palveluita tulee kehittää niiden käyttäjien kanssa. Tilaaja-tuottaja-mallit pitäisikin jo kiireen vilkkaan korvata asiakas-tuottaja-mallilla, jossa asiakas osallistuu palvelun kehittelyprosessiin. Aika järkyttävää, että tässä kehittämistyössä ollaan kunnissa vielä aikalailla alkutaipaleella.

Vielä enemmän lapsenkengissä on se demokratian kehitysporras, jossa meidän pitäisi jo olla, mutta missä me emme kuitenkaan vielä oikeasti ole. Eli se, jossa kansalaisille annetaan tilaa ja mahdollisuuksia toimia ihan itse. Tälle keskinäiselle yhteistoiminnalle sosiaalinen media on luonut uudenlaisen toimintaympäristön. Sitä virhettä ei pidä kuitenkaan tehdä, että julkisia lakisääteisiä tehtäviä aletaan sysäämään kansalaisten hyväntahtoisuuden varaan. Sitä en nyt lainkaan tarkoita. Mutta kun kansalaisuudelle ja osallisuudelle annetaan tilaa ja mahdollisuuksia, sieltä voi syntyä vaikka mitä.

Otetaan yksi esimerkki. Havaintoni mukaan ihmiset kaipaavat uusia tapoja kantaa sosiaalista vastuutaan ja kanavia vapaaehtoistoimintaan, mutta he eivät tiedä kenen puoleen kannattaisi kääntyä. Joku haluaisi vaikkapa käydä jututtamassa vanhuksia ja joku toinen tarjota jotain muuntyyppistä apua. Vireillä on orastavia malleja vapaaehtoistyöhön halukkaiden ihmisten reurssipankeista, joihin voi internetin avulla ilmoittautua ja klikata valikosta ne tehtävät, joita voisi olla halukas tekemään. Samalla voisi klikata itsensä lepäävään tilaan, kun työkiireet estävät osallistumasta. Tämäntyyppiset mallit edellyttävät järjestöiltä uudenlaista yhteistoimintaa ja joustavuutta sekä paljon kehittelytyötä. Ja tietysti internetin täysimittaista hyödyntämistä ja yhteisten portaalien luomista.

Uusi wikipedia-maailma voi tuottaa vielä vaikka mitä. Mutta yksi asia pitää hyväksyä: uudenlaista kansalaistoiminnan aaltoa ei voi eikä pidä hallita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.