perjantaina, huhtikuuta 17, 2009

Rock The Ballet keikutti kevättä


Rock The Ballet oli tanssia parhaimmillaan. Tarinan tynkää, lentävää jalkaa ja sulavaa kiemurtelua, mutta ennen kaikkea mukaansa tempaavaa ja mahtavaa fiilistä. Olin siis katsomassa USA:laisen tanssiryhmän esitystä tänään Savoy-teatterissa.

Ensimmäinen puoliaika oli klassisempaa, kerronnallista balettia ja nykytanssia. Väliajan jälkeen tunnelma riehaantui jazzin ja tuoreemman street-tanssin puolelle. Tosin musiikki oli koko ajan ehtaa kahdeksankymmentälukua. Paljon Princeä, Michael Jacksonia sekä Queeniä. Tanssi toi mieleen omat 1980-luvulle sijoittuneet jazz-tanssimuistot; säärystimet, kuminauhan vyötäröllä sekä tanssipuvun, jonka takapuolta piti koko ajan nykiä alaspäin. Ja Queenistä taas tuli mieleen kaverini Laura ja jotkut kotibileet, jossa juotiin kiljua. (Moi Laura, pidetäänkö taas muisteloiva "pisnislounas"?)

Esityksen alkupuoliskolla tunnelmaa loi Jacques Brel ja Maria Callas. Carmenin tunnelmissa miehet oli sijoitettu jonnekin punaisten lyhtyjen kadulle, jossa he tanssivat kiihkeätunnelmaisen tanssin pumpattavien barbaroiden kanssa (kuvassa). Niitä sitten taivuteltiin ja heiteltiin ja tytöt olivat hyvin yhteistyökykyisiä.

Ryhmässä oli 10 tanssijaa, joista yksi oli nainen. Kaikilla tanssijoilla on kovatasoinen balettitausta, joka on mielestäni mahtava pohja vaikka mihin. Kun tekniikka on huipussaan, tulkintaa voi vapauttaa rennompaan ja ihan mihin tahansa suuntaan. Näiltä tanssijoilta käy mikä tahansa ja kaikki näyttää helpolta ja sulavalta. Ihan mahtavaa!

Tämä oli hyvä päätös kiireiselle viikolle, joka tosin jatkuu viikonloppuna tarjousvalmistelun merkeissä. Hirvittävä työsuma, mutta täytyy puskea vain eteenpäin ja miettiä joskus myöhemmin.

**

Ihanaa kun kevät etenee. En ole koskaan erityisemmin perustanut linnuista. Minusta ne ovat vähän inhottavia sulkaveikkoja eikä Hitchkockin linnut tehnyt lajille kovin hyvää PR:ää. Inhottavuudeltaan sulkapeite on minusta suomuista seuraava. Mutta olen huomannut, että elämä olisi tosi ankeaa ilman lintujen ääniä. Pidän siis linnuista ihan valtavasti, kunhan ne pysyvät siellä minne ne kuuluvat - eli puissa ja minä maassa.