sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008

Järjestäytynyttä elämää



Uusi työ Net Effectissä on imaissut mukaansa siinä määrin, etten ole ehtinyt kirjailemaan blogiini enkä ehdi nytkään sen kummemmin. Perjantaina vietimme pikkujouluja venäläiseen tapaan. Hauskaa oli ja pääsin havainnoimaan suomalaista pikkujoulutunnelmaa myös yli tunnin pituisessa sateisessa taksijonossa Helsingin keskustassa. Siinä eräs siististi pukeutunut 59-vuotias mies ns. tipahti kesken kaiken ja erinäisten välivaiheiden jälkeen herralle tuli noutaja poliisiauton muodossa. Ei käy kateeksi. Ambulanssien ja poliisien välimaastoon tarvittaisiin todellakin kännijoukot, jotka kuskaisivat ihmisiä selviämisasemille tai koteihin ja lähettäisivät sitten laskun perään pienen alkoholin vaaroista kertovan konsultaation kera.

Nyt lopetan, koska Leo (8v) haluaa päästä koneen ääreen kirjoittamaan joulutarinansa päätökseen. Sellaisen, jossa possu karkasi, koska oli joutua joulukinkuksi. Odotan mielenkiinnolla, miten tarina päättyy. Kerron siitä sitten lisää, kun se valmistuu.

**

Kuva Elsan tanssiesityksestä vuoden takaa.

tiistaina, marraskuuta 11, 2008

Outo hiippari


Pimeää, tuulta ja sadetta. Luonto panee parastaan ja itsekin yritän parhaani mukaan. Jäljellä on (kunnallis)poliitikkourani loppuhenkoset ja uuden työn aloitus. Hektistä menoa loppuvuosi. Keskiviikkona alkavat Espoon kaupungin budjettineuvottelut ja muutenkin valtuustotyön loppumetreille on ympätty paljon isoja asioita. Onneksi minun päänsärkyni ei ole lautakunta- ym. paikkojen jakaminen. Niitä neuvotteluja käyvät muut henkilöt.

Aloitan ensi maanantaina Net Effect- nimisessä yhtiössä konsultin tehtävissä ja heti minut työnnetään Mikkelin junaan. On mielenkiintoista aloittaa kokonaan uudessa tehtävässä, jossa kuitenkin on paljon tuttua. Pääasiassa työni liittyy hallinnon ja työyhteisöjen kehittämiseen. Tehtävät liittyvät organisaatioiden uudistumisen ja muutoksien tukemiseen sekä työhyvinvoinnin, työn- sekä työyhteisöjen kehittämiseen. Yhtiön tehtäviin kuuluvat mm. valmennus, koulutus, konsultointi sekä arvioinnit ja selvitykset valtion- ja kunnallishallinnossa sekä järjestökentällä. Lisätietoa Net Effect Oy:stä tästä.

Nyt vain mietin, miten sovellan uutta leppoisaa elämänasennettani tässä kuviossa. Kaipa yritän Tyylikkään köyhälyn taito-kirjan oppeja noudattaen suhtautua työhöni leikkisästi. En tarkoita, että löisin hommat lekkeriksi. Ei suinkaan. Mutta kun työnteon pääsyy on minulla itse tehtävät ja niiden mielenkiintoisuus, eikä se, saavuttaako työn avulla maallista mainetta, rahaa tai kunniaa, työhön ei tarvitse suhtautua väkinäisesti hampaat irvessä pinnistäen. Kaipa tähän vaikuttaa se, etten edes hakenut ko. tehtäviin, vaan minut haettiin niihin. Se on ihan hyvä lähtökohta.

Kaiken tämän keskellä päässäni muhii jatkoa kirjalleni Valta istuu sohvalla. Aikataulu vain on hyvin vanuttunut. Sen olen jo päättänyt, että kirjani kannen väriksi tulee pinkki. Tärkeimmät asiat siis ensin.

Maanantai-aamun keramiikkatunnit joudun lopettamaan, mutta yritän silti jatkaa jossain muodossa niitä. Posliinisavea on kotona ja moni työ odottaa lasitusvaiheessa. Tanssi jatkuu Marco B:n johdolla tiistaisin ja ilmoittauduinpa jopa mukaan ryhmään, joka valmistautuu ensi toukokuussa Tampereella pidettäviin tanssikilpailuihin aikuisten sarjassa.

Sen sijaan ryhmäliikuntaohjaajan työt Fysioline Precare Oy:ssä päättyvät. Tänään pidän viimeisen tuntini Tapiolassa.

Outo hiippari lopettaa siis oudoimmat hiippailunsa ja sosiologiset kokeilunsa. Mutta hauskaa on ollut ja monet naurut on tullut naurettua kuvitteelliseen partaani tässä matkan varrella.

**

Kuva ei ole keskustan puoluekokouksesta vaan ainoasta tanhukokemuksestani, joka sijoittuu muinaisille lukiovuosilleni Helsingin II Normaalikoulussa.

tiistaina, marraskuuta 04, 2008

Raakaa lihaa



Kuvassa on keskimmäisen lapseni, eli 8-vuotiaan Leon ja hänen kaverinsa Jamilin kirja nimeltä ”Raakaa lihaa!” Alaotsikkona vielä: ”Varoitus tosi raakaa”. He ovat siis aloittaneet esiinmarssinsa kirjallisiin piireihin kauhugenreen kuuluvalla teoksellaan.

Innoittajana toimi opettajan antama tehtävä kirjoittaa kummitustarina. Pojat piirsivät kirjaan myös kuvat ja kannen ja kaavailivat myyvänsä teostaan euron kappalehintaan. Myös elokuva samasta aiheesta on suunnitteilla. Tarina luettiin koulussa ja minua hieman hirvitti, mitä opettaja mahtaa tuumata lastemme virikkeistä, mutta muut oppilaat pitivät kovasti ja ilmoittautuivat mukaan poikien ”kirjallisuuspiiriin”. Uusia kauhutarinoita on siis luvassa.

**

Minä taas olen lueskellut kirjamessuilta ostamaani kirjaa ”Tyylikkään köyhäilyn taito”. Kirjan kirjoittaneella Kreivi Alexander von Schönburgilla ja hänen perheellään on viidensadan vuoden kokemus sosiaalisesta alamäestä. Tämä köyhäily on kuitenkin kaukana leipäjonoista ja henkisestä osattomuudesta, vaan on sukua kahviloissa istuskelun ja luovan joutilaisuuden ideaalille. Kyseessä on uusi suuntaus, joka on silkkaa boheemia elitismiä. ”Tulevina aikoina paremman elämän salaisuus on itsenäinen elämäntyyli” ja minuun tämä trendi uppoaa täysin.

Minunkin boheemielämänfilosofiaani nimittäin kuuluu täydellinen riippumattomuus ja elämästä nauttimisen taidon jatkuva jalostaminen. Keskity elämää sulostuttaviin asioihin ja siivoa latistavat ja tympeät seikat elämänpiiristäsi – siinä oma oppini. Moni tosin on niin sidoksissa asuntolainojen ja työelämän käytännön liekanaruihin, ettei heittäytyminen oman elämän herraksi ole niin helppoa. Mutta mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Suurimmat esteet ovat omassa päässä. Tavoitteista luopuminen on kaiken avain – kun se hulppea asunto tai lomamatka on saatu niska limassa raataen, vallitsee kumma tyhjiö. Kannattiko? Ei välttämättä. Mutta elämästä nautiskelu kannattaa aina.

Toinen kirjamessuilta hankkimani kirja on Kalle Haataisen ”Ei voisi vähempää kiinnostaa”. Eli kirjoituksia nihilismistä. Tässä kirjassa taas kerrotaan ajastamme, joka on hylännyt Suuruuden, Kauneuden ja Totuuden ja korvannut ne pienuudella, passiivisuudella ja laiskeanpulskealla ”mitä se mulle kuuluu”-asenteella. Tämän lukeminen on vielä kesken, mutta jotain hyvin vetoavaa tässäkin pohdinnassa on.

Nämä kaikki mietteet ovat jotain sellaista, jotka liittyvät kuntavaalien jälkeisessä hämmennyksen tilassa käytyyn keskusteluun. En tosin tiedä ihan tarkkaan miten, mutta kun se valkenee, palaan siihen joskus myöhemmin.

Ainakin se on selvää, että puolueuskollisuutta synnyttäviä siteitä on yhä vaikeampi ylläpitää. Vapaat yksilöt haluavat olla vapaita tulemaan ja menemään – entisenlaiseen yhteisöllisyyteen kuuluvaa pakottavaa tarvetta kuulua johonkin puolueyhteisöön, leiriin tai lahkoon ei ole enää olemassa. Ja minusta se on vain hyvä asia. Helppo se ei ole.

Siksi se, että joku nyt kritisoi ja käy keskustelua puolueen tilasta, on ihan taivaanlahja siihen verrattuna, että ihmiset yksinkertaisesti nostavat kytkintä ja häipyvät muualle. Pahin visio on se, että vain ne, joilla on joku poliittinen luottamustehtävä tai työ politiikan liepeillä, pitävät kivaa keskenään ja kannattelevat rakenteita pystyssä oman itsensä takia.

Ne, jotka haluavat toimia pyyteettömästi yhteiseksi hyväksi, menevät helposti jonnekin, missä se onnistuu iloisemmalla ilmeellä ilman ylimääräisiä kivireen vetorasitteita. Ja kyllähän ihmiset ovat valmiita kovaan työhönkin, kunhan vain asia on hyvä ja päämäärä yhteinen. Kohteita riittää erilaisissa kansalais- ja hyväntekeväisyysjärjestöissä pilvin pimein.

Puolueille tosin käy huonosti, jos hyvikset lähtevät ja pahikset jäävät.