keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008

Vihreää vaalikoneessa


Kävin juuri Ylen vaalikoneessa. Tavallisena riviäänestäjänä vastailin nopeasti selkäytimestä ja osittain intuition mukaan. Tosin tieto lisäsi myös vastaamisen tuskaa, koska useimmat kysymysvaihtoehdot olivat mahdottomia. Päätöksenteko ja tulevaisuuteen vaikuttaminen ei ole yhtä yksiulotteista kuin vaalikoneen joko-tai- ruuduissa. Vaalikoneet ovat ehdokkaille siksi kinkkisiä. Mukana on syytä olla, mutta toisaalta ei tee mieli alistua kysymysten epätodellisen suppeaan valikkoon.

Osa valitsee turvallisen keskitien, osa ei. Minä sain tällä ensi yrittämällä vastaukseksi pitkän rivin vihreitä. Ilman painotuksia, ilman taktikointia. Ensimmäiseksi vaihtoehdokseni tuli Tiina Elo. Katsoin hänen kotisivujaan ja löysin paljon yhtäläisyyksiä, ainakin henkilöhistoriasta. Ikä on lähes sama, hän on muuttanut lapsena Helsingistä Espooseen (samoin), saanut ensimmäisen lapsensa vuonna 1998 (minä 1997), harrastaa jumppaa (sama täällä), ollut kasvissyöjä lukioajoista (kuten myös, tosin nykyään vähän laajemmalla ruokarepertuaarilla) jne, jne.

Kovin paljon erimielisyyttä en Tiina Elon kanssa löydä, paitsi yhdestä asiasta. Villa Elfvikin luontotalon säilyttämisestä Tiina Elo kiittää Espoon vihreitä, mutta 1980-luvulla he olivat Espoon valtuustossa niin pieni joukkio, että väitteessä on (sinänsä ymmärrettävää) liioittelun makua. Oma äitini Marja Rahkonen nimittäin oli demarivaltuutettuna henkeen ja vereen Villa Elfvikin ja monen muun kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen suojelun edistäjä (mm. Karhusaari ja Albergan kartano). Taisi tehdä aloitteitakin. Minä pääsin mukaan valtuustoon siinä vaiheessa, kun Albergan kartanon kohtalosta päätettiin.

Espoon vihreiden kantaäiti Merva Mikkola (vihr) tosin mainostaa kaikille äitiäni enemmän vihreänä elämäntavoiltaan ja arvoiltaan kuin moni vihreä itse, joten ei kai tässä mitään ihmeellistä ole….

**

Minun äänestyspäätöstäni yksi vaalikonehetki ei ratkaise, mutta siitä on hyötyä niille, jotka eivät ole politiikan aktiiviseuraajia. Lisäksi pääsee tutustumaan ehdokkaisiin, joita ei muuten juurikaan tunne.

Minulla on kunnallisen vaikuttamisen suhteen viimeiset hetket käsillä ja on mielenkiintoista seurata asioita hyvin sisältä, mutta toisaalta jo vähän ulkopuolisin äänestäjän silmin. Oma vaalimittani on täysi, mutta on hienoa katsoa, kuinka ehdokkailla riittää intoa ja energiaa. Yksi sellainen on oma isäni, Jarkko Rahkonen, joka nyt ensimmäistä kertaa antaa oman laajan kokemuksensa ja tietomääränsä äänestäjien käyttöön. Virtaa ja ajatuksia riittää niin että vierestä katsottuna hengästyttää.

Helsingistä valtuustoon pyrkii demareista mm. nuori vihainen nainen Elina Aaltio, jonka rohkeutta ihailen. Vantaalta kannustan valtuustoon energistä ja nuorta kuluttaja- ja ympäristöaktiivia Juha Beurlingia. Espoossakin on hyviä nuoria demareita tarjolla; Sonia Meltti, Inari Juntumaa ja monia muita. Valinnanvaraa kyllä riittää.

**

PS: Tein myös Helsingin Sanomien ja Länsiväylän vaalikoneet ja niistä tuli taas eri nimiset ihmiset kärkeen. Jälleen vihreitä, mutta demareitakin löytyi jo ihan kärjen tutumasta, myös lähisukua.

**

Kuva viime kunnallisvaaleista Espoon Läkkitorilta, silloin kun vaaliteltalla jaksoi vielä hymyilyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.