sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

Maalissa



Tänään juoksin elämäni ensimmäisen maratonin. Osallistuin siis Espoon ensimmäiselle Rantamaratonille ja tapahtuma oli oikein onnistunut. Sää oli mitä hienoin ja reitti toimi hyvänä kotiseuturetkenä. Ensin Keskuspuiston mäkistä metsämaastoa ja sitten 12 kilometrin kohdalta rantaan. Ja sitä rantaahan sitten riitti ja riitti.

Aika oli viisi tuntia ja joitakin minuutteja päälle ja kohtuullinen siihen nähden, että juoksun edetessä podin mystisiä vastanväänteitä. Urheilujuoma ei kai sitten sopinut tai jotain.

Mutta hyvin kuitenkin meni ja olen tyytyväinen, että jaksoin juosta 42 kilometriä eikä tarvinnut ylittää maaliviivaa ryömimistekniikalla. Ja sekin on plussaa, ettei ole irronneita ruumiinosia tai muitakaan vammoja. Ihan voittajafiilis.

**

Tässä linkki tulossivuille, jossa näkyy videokuvana maaliintuloni.

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008

Irti penkistä


Tässä alla on puheenvuoroni, jonka käytin valtuuston viime maanantain kokouksessa. Puimme siellä tulevan talousarvion valmistelua ja tämän vuoden rahan käyttöä. Valtuustokauden loppu häämöttää enkä ole enää ehdolla uuteen valtuustoon. Viisi kautta ja 20 vuotta riittää tällä erää enkä aio pyrkiä Guinessin ennätysten kirjaan pitkällä putkella Espoon valtuuston penkissä.

Muutenkin olen koettanut irrottaa ahteriani penkistä aktiivisesti viime aikoina (näkyy myös blogipäivitystiheydessä). Juoksulenkit, jumppaohjeukset sekä tanssitunnit ovat pitäneet siitä huolen. Eilinen oma jumppa ja illan Marco Bjurströmin tanssitunti ja siihen perään pidetty power stretch-tunti olivat varsinaista mannaa keholle.

Tällä hetkellä minua kiinnostaa pilates-kurssit ja syksyinen luonto - enemmän kuin kuntatalous ja paperipinot. Sienipiirakkakin onnistui mainiosti sunnuntain kanttarellisaaliista. Rantamaratonista en uskalla puhua mitään ennenkuin se on takana. Ainakin viimeinen pitkä lenkki sujui hyvin. Nyt vain hissutellaan siihen asti ja yritetään pysyä terveenä.

Puheenvuoroni valtuuston kokouksessa 8.9.2008:

Taloudesta

Esityslistassa todetaan maamme talousnäkymien heikentyvän voimakkaasti kuluvana vuonna. Suomen BKT:n kasvu on hidastunut viimevuoden 4,4 prosentista 2 prosentin pintaan. Suomen inflaatio on pahin yli kymmeneen vuoteen ja lähestyy 5 prosenttia vuoden lopussa. Puolueeni on valtakunnan tasolla arvostellut päivähoitomaksujen, terveydenhoitomaksujen ja muiden julkisten palveluiden hinnankorotuksia. Meidän mielestämme hintoja pitäisi vielä alentaa entiselle tasolleen veronalennuksia hieman pienentämällä. Tiedämme, että kunta kokoaa näitä maksuja valtion suureen kassaan, jolloin Espoon kaupungin kassaan maksujen korotustuottoja ei tule.

Suomen taloudessa on alkanut suhdannetaantuma, mutta Espoon kaupungin rahoitusasema on kuitenkin vahva. Suhdannetaantumassakin Espoo voi jatkaa investointiohjelmansa toteuttamista pitkäjännitteisesti rahastojen ja lainojen suuruutta säätelemällä. Suunnitelmakaudella investointeihin on tarkoitus käyttää 240 miljoonaa euroa vuodessa pitkänajan investointitarpeen mukaisesti. Mikäli jokin uusi tärkeä hanke tulisi ottaa ohjelmaan, ei sen vuoksi pidä myöhentää muita ohjelmassa jo olevia hankkeita - se olisi lyhytnäköistä tempoilevaa ja epätaloudellista toimintaa.

Espoon rahoitusaseman vahvuus mahdollistaa myös 240 miljoonan euron vuositason ylityksen, mikäli investointihanke on taloudellisesti perusteltu. Esittelytekstin mukaan lainakanta voi nousta 1000 euroon/asukas, joka on selvästi nykyistä korkeampi, mutta alempi kuin Vantaalla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suhdannetaantuman poistuessa lainakantaa voidaan taas supistaa verotulojen kasvun myötä.


Asumisen hinta

Raakamaan arvonnousu perustuu yksiselitteisesti kaupungin kaavoituksen osoittamaan rakennusoikeuteen. Nyt rakennusoikeuden odotukset (katteettomatkin) nostavat tonttien ja asumisen hintoja.

Tästä olen puhunut usein ja jo 1990-luvulla tai 1980-luvun lopulta alkaen on puhuttu mm. tulevien metroasemien rakennusoikeuksien käytöstä asemien rakentamisen rahoittamiseen. Tänään asuminen Espoossa on sietämättömän kallista, erityisesti nuorille perheille ja kaupunkiin muualta muuttaville työntekijöille.

Pitkäjänteinen maapolitiikka ja raakamaan hankinta pitää asumisen hinnat kurissa ja hillitsee asuntomarkkinoiden vuoristoratoja. Teknillisen korkeakoulun maanmittausosaston nyt jo eläkkeellä oleva professori Virtanen on tätä oppia jakanut jo pitkään ja sitä noudatetaankin laajasti muissa kunnissa. Espoossa tahtotila kunnan laajaan maanomistuksen on ollut takavuosina heikonlainen – toivottavasti ote paranee ja ymmärrys laajenee koko valtuuston näkemykseksi.

Maaomaisuus on kunnalle hyvä sijoituskohde. Samalla se tuo mukanaan myös asuntopoliittiset hyödyt. Rahastojemme sijoitussalkuista osa on tuottanut huonosti. Siksi esitän harkittavaksi, että energiayhtiön myyntitulojen rahoitussalkuista irrotetaan aluksi noin 100 miljoonaa euroa ja se käytetään maanhankintaan. Espoolaiset demarit ovat arvostelleet rahastojen liian pientä tuottoa jo viime syksynä.

Tänään koko Suomi tietää miten rahastojamme on hoidettu: tuottoja ei ole tullut ja pääoman arvo jopa laskenut. Menetys olisi ollut selvästi pienempi jos heti syksyllä 2007 olisi rahastoissa vähennetty osakkeiden painotusta ja lisätty painoa kiinteistöihin ja korkorahastoihin.


Palvelustrategiat

Palaamme strategioihin ja euroihin budjettineuvotteluissa ja budjetin valtuustokäsittelyssä, mutta strategioista vielä muutama sana. Sanallisesti ilmaistut strategiat ovat meidän useimpien mielestä kannatettavia. Ongelma on siinä, että strategiat näyttävät lupaavan enemmän kuin talousarviossa niiden toteuttamiseen on varattu riihikuivaa rahaa. Tämä aiheuttaa arvostelua kuntalaisissa ja kohtuuttomia paineita suunnitelmia toteuttavissa virkamiehissä. Tulevalla valtuuskaudella tämä lupausten aukko pitää poistaa suunnitelmallisen päätöksenteon lisäämiseksi.

Strategioita laadittaessa kilpailukyky on ollut johtava periaate. Valitettavasti henkilöstön ensisijaista merkitystä kilpailukyvylle ei Espoon kaikissa strategioissa painoteta riittävästi eikä voimavaroja suunnata riittävästi toimintojen ja tehtävien vaatimien henkilöstövoimavarojen hankintaan ja kehittämiseen. Uusien työntekijöiden rekrytointi on vaikeaa, jos henkilöstö ei ole työtehtävien kannalta riittävä ja työilmapiiri on kireä ja epäviihtyisä. Esimerkkinä voidaan mainita eräiden terveyskeskusten henkilökunnan rekrytointivaikeudet. Hienot ja kannatettavat terveyden ja hyvinvoinnin strategiat jäävät lupauksiksi paperilla ali mitoitetun henkilöstön johdosta.

Palveluita määriteltäessä ei riitä pelkkä määrä, vaan myös laatu ja palveluiden vaikuttavuus. Budjettikäsittelystä ei siis keskustelunaiheita puutu ja työmaata riittää myös tulevalle valtuustolle.