maanantaina, elokuuta 25, 2008

550 vuotta Espoota


Tässä ryhmäpuheenvuoroni Espoon kaupunginvaltuuston tämäniltaisesta juhlakokouksesta. Kokous oli aika seremoniallinen ja muodollinen tapahtuma. Kerrankin pysyimme edes jotenkuten aisoissa. Pidin puheenvuoron hieman lyhempänä versiona vapaamuotoisesti tältä pohjalta. Siis tässä:

Me espoolaiset valtuutetut olemme tunnettuja pitkistä ja vivahteikkaista kokouksista, joista ei ole puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Nyt on kuitenkin luvassa erilainen kokous. Juhlakokous, jossa juhlistamme Espoon 550-vuotista taivalta. Näin suuren vuosimäärän juhlinta on vaatinut muutaman selityksen niille, jotka tietävät, että Espoo on kaupungiksi aika nuori, vasta 36-vuotias.

Itsekin mietin, mitä oikeastaan juhlimme. Juhlimmeko kaupunkia nimeltä Espoo vai elämänmuotoa, joka sijaitsee Espoo-nimisellä maa-alueella? Mielestäni jälkimmäistä. Kaupunki hallinnollisena kokonaisuutena ei ole kovin kiinnostava juhlinnan kohde. Kaupunki ei ole mitään ilman ihmisiä, jotka muodostavat yhteisön. Paikan, jossa asutaan, eletään, luodaan uutta ja kasvatetaan tulevia sukupolvia.

Espoo on tarjonnut suotuisan asuinpaikan ja elannon jo kaukaisille sukupolville meitä ennen. Kuten tiedämme historiasta, asuinpaikat, kylät ja kaupungit ovat syntyneet aina hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Espoo on ollut tällainen paikka. Me olemme kehittyneet maalaispitäjästä Suomen toiseksi suurimmaksi kaupungiksi hyvin lyhyessä ajassa, kiitos naapurimme Helsingin läheisyyden, hyvien kulkuyhteyksien, väylien ja raiteiden Teknillistä korkeakoulua unohtamatta.

Kasvusta huolimatta Espoo on säilyttänyt kylämäisen rakenteensa. Espoon identiteettiä etsittäessä löytyykin useita identiteettejä. Se ei ole mikään ihme, sillä sisäämme kätkeytyy viisi Hämeenlinnan kokoista aluekeskusta ja pienemmät asuinalueet siihen päälle.

Entä sitten tulevaisuus? Ilman ihmisten välistä yhteistoimintaa ja yhteen hiileen puhaltamista kaupunki ei olisi voinut kehittyä. Yhdessä saadaan aikaan enemmän ja se taas edellyttää paljon yhdessä tekemistä ja keskinäistä luottamusta. Yhteisvastuuta omaa yhteisöä kohtaan ei synny, jos emme ole jatkuvassa kanssakäymisessä toistemme kanssa. Tämä on suuri haaste hajanaisessa kaupungissa sekä valtuustotyössä, jossa valtaa on delegoitu hyvin paljon pois valtuustolta alemmille toimielimille ja virkamiehille.

Kun tähän asti liikenneyhteydet ovat muodostaneet kaiken kehityksen perustan, nykyisessä verkostomaisessa yhteiskunnassa kehitys rakentuu entistä enemmän tietoverkkojen ja uudenlaisten kanssakäymisten muotojen varaan. Maantieteellinen alue menettää osittain merkitystään, kun ihmiset voivat muodostaa sosiaalisia siteitä laajemmalla alueella ja muuallakin kuin kasvotusten.

Espoo on osa laajempaa Helsingin seutua ja siksi jatkossa yhteistyötä naapuriemme kanssa on kehitettävä ja tiivistettävä. Toisaalta ihmisten osallisuus vaatii, että he voivat vaikuttaa omalla asuinalueellaan suoraan oman elinpiirinsä asioihin. Tiivistyvä Helsingin seudun yhteistyö vaatiikin vastapainokseen kaupunginosademokratian kehittämistä. Myös ilmastonmuutoksen eteneminen edellyttää, että meidän ei tarvitsisi liikkua niin paljon paikasta toiseen. Tämäkin kehityssuunta vaatii, että kiinnitämme erityistä huomiota aluekeskuksiimme.

Jokaisen Espoon aluekeskuksen identiteettiä on vahvistettava ja niiden vahvuuksia on korostettava. Tarvitaan viihtyisää asumista ja yhteisiä olohuoneita. Paikkoja, joissa yhteen hiileen puhaltamiselle ja yhteisöllisyydelle luodaan tilaa. Näin luodaan arvokasta sosiaalista pääomaa, joka on kaupungille kaikkein arvokkainta pääomaa. Kirjastot ovat hyviä sosiaalisen pääoman tankkauspisteitä.

Myös valtuustotyössä tarvitaan enemmän yhteistä tekemistä sekä kuntalaisten antaman vallan ja vastuun pitämistä samoissa käsissä. Valtuuston on huolehdittava omasta roolistaan kunnan ylimpänä päätöksentekijänä. Sen se on kuntalaisilleen velkaa jo ihan kuntalainkin perusteella.

Syksyllä tarjoutuu taas mahdollisuus valita uudet päättäjät valtuustoon. Keskustelua ja pitkiä kokouksia on siis tiedossa jatkossakin, mikä ei ole pelkästään huono asia. Vilkas ajatusten vaihto osoittaa, että valtuutetut jaksavat kantaa huolta omasta kotikaupungistaan – toivottavasti mahdollisimman monen kuntalaisen myötävaikutuksella. Onnea 550 vuotiaalle Espoolle!

Hyppy Espooseen



Viikko Kreikan lämmössä on takana. Kesä siis jatkui kuin jatkuikin kohdallani. Tänään illalla on edessä Espoon valtuuston kokous, jossa juhlistammme Espoolaisen elämänmuodon 550-vuotista taivalta. Pitäisi vielä keksiä muutama sana ryhmämme puolesta aiheesta.

Oma perspektiivini rajoittuu muutamaan vuosikymmeneen. Mutta siinäkin ajassa on paljon muuttunut. Ei lehmiä pelloilla, enemmän ihmisiä ja elämää - ainakin liikekeskusten aukioloaikaan. Ja mikä tärkeintä, alamme vihdoinkin olla osa pääkaupunkiseutua ihan oikeasti. Kunhan saamme tiivistettyä yhteistyötä naapuriemme kanssa ja pääsemme ne kyttäävät vain meidänrahojamme-asenteesta, hommat alkavat sujua entistä jouhevammin. Niin palvelut, liikenne kuin asuminenkin.