torstaina, heinäkuuta 24, 2008

Kesä jatkuu ja jatkuu…


Tässä pieni blogin väliaikapäivitys. Lomailu ja irtiotto arjesta jatkuu. Takana on viikko kiertelyä Gotlannissa, kodin sisustamista, yksi savusaunakeikka Mäntsälään (pakko mainita – oli niin antoisa), kuntoilua (pump-tuntini alkavat kohta ja maratonkin lähestyy uhkaavasti) sekä myös löhöilyä ja nyt myös aurinkoa - onneksi. Lomailun katkaisi hetkellisesti Suomi Areena, jossa olin Lakimiesliiton järjestämässä keskustelutilaisuudessa puhumassa ryhmäkanteesta. Kuvia Suomi Areenan tunnelmista ja meidän keskustelustamme tapahtuman nettisivuilta, kohdasta "Uutiset" ja "tunnelmia 15.7." tässä.

Nyt etsiskelen jotain uutta mielenkiintoista luettavaa. Kjell Westön Missä kuljimme kerran oli nautinnollinen lukuelämys. Jälkikäteen huomasin, että ihan sattumalta tämä oli jo kolmas kesä, kun luen kesällä Helsinki-kuvausta samalta aikakaudelta (mm. Helvi Hämäläisen kirjat). Helsinki ja 1920-luku lähivuosikymmeninään kiehtoo jostain syystä erityisesti ja eri aikakauteen tutuissa maisemissa on mielenkiintoista sukeltaa. Kjell Westön kirjassa tietysti erityisenä tarkastelun kohteena oli Suomen repivä sisällissota. Se on aihe, jonka käsittelyyn on vasta viime vuosina saatu tarpeeksi etäisyyttä ja joka poikii toivottavasti vielä monenlaista jatkotyöstämistä.

Ehkä Mika Waltari voisi olla seuraava. Minulla on hänen 10 novellin tai pienoisromaanin kokoelmakirjansa (WSOY), jonka luin joskus parikymppisenä (siis hyvin kauan sitten). Otin kirjan juuri esiin ja avasin sen sattumanvaraisesti. Vuodelta 1958 siellä on Mika Waltarin ajatuksia yksinäisyydestä, luovasta työstä, kirjoittamisesta ja elämästä ylipäänsä. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Alan lukemaan, vaikka tarkoitus on myös ommella verhot ja tehdä Elsan 11-vuotissyntymäpäiväkakku huomisiin juhliin.

Mika Waltari sanoo mm. näin: ”Ehkä kirjailijan tehtäviä on kirjoittaa, jotta paremmin ymmärtäisimme veljiämme, ja tietysti myös sisariamme, ja siten voisimme tehdä elämän helpommaksi toisillemme.”

Hienoa, että Waltarin kaltaisia ajattelijoita on olemassa. Tosin se, että joku menee ja plagioi toisen ajatuksia ominaan on jo vähän noloa. Ks. Hesari tänään: Waltarin romaania myydään amerikkalaiskirjailijan nimissä.