lauantaina, kesäkuuta 07, 2008

Tuulet puhaltaa


Laihdutusvinkkini on SDP:n puoluekokous. Siellä oli niin kiire, ettei syödä ehtinyt kunnolla ja kun ehti, ei jännityksen takia oikein maistunut. Meni enemmän nestepaaston puolelle. Vaikka kannatinkin Erkki Tuomiojaa, olen ihan tyytyväinen SDP:n siirtymiseen kokonaan uudelle planeetalle.

Ekin tappioista on sen verran kokemusta, ettei pettymys ollut lähelläkään samaa luokkaa kuin viimeksi. Näytti siltä, että jotkut Tarja Filatovin kannattajat elivät nyt vastaavia tunnelmia. Yksi asia on varma. Emme olisi tässä, ellei Erkki Tuomioja olisi lähtenyt talvella ehdolle. Ehdokkuudellaan hän haastoi puolueen avautumaan. Eki avasi latua ja siitä hänelle kiitos.

Ainakin Jutan hurmaustaidot ovat hyvällä mallilla. Raikkaus oli valttia ja puolueelle tekee selvästi hyvää saada aimo annos positiivisuutta. Kokouksen tunnelma oli vapautuneempi kuin aiemmin, vaikka kyllähän siellä kulisseissa vähän asioita koplailtiinkin. Mutta paljon vähemmän kuin koskaan aiemmin.

Oma puoluesihteeriehdokkuuteni ei ottanut odotetusti tulta, kun puolueemme sai naispuolisen puheenjohtajan. Ja muutenkin. Puoluesihteerin tehtävä on ollut meillä perinteisesti lähinnä hallinnollinen ja organisatorinen posti. Minuthan miellettiin hyvin poliittiseksi henkilöksi, mitä olenkin. Minulle tärkeintä oli saada olla mukana ja itselleni jäi ihan hyvät fiilikset.

Tulipahan yritettyä ja laitettua itsensä (taas) likoon. Politiikassahan on niin, että jos kaipaa asioihin muutosta, paras tapa lähteä korjaamaan niitä on lähteä itse mukaan joko ehdokkaaksi tai jonkun toisen ehdokkaan tukijaksi. Niin demokratia toimii. Politiikassa mukana olemisessa tarvitaan annos kamikaze-henkeä, jota minulta näköjään jaksaa aina vaan löytyä.

Puoluekokouksessa on aina myös hyvin monenlaiset tunteet pinnassa. Valtuustotoverini Karl Koivusen kunniajäsenyys oli kyllä herkkä hetki. Kalle on Leppävaaran Sisun pitkäaikainen puheenjohtaja ja tunnen hänet ihan lapsesta asti. Koko joukko oli niin liikuttunut ja onnellinen saamastaan huomionosoituksesta, että sain tirautettua muutamat minikyyneleet. Kyyneleethän tunnetusti vapauttavat stressiä, joten ne tulivat tarpeeseen.

Nyt olen siis kotona ja tyytyväinen, että urakka on ohi. Politiikassamme on kääntynyt uusi lehti, jota tuodaan esiin suurten tunteiden ja tuoreiden kasvojen voimin. Se on vain hyväksyttävä, vaikka politiikan (ja kasvojen) kierto voi olla tällä tyylillä aika nopeaa. Ja mistä sitä tietää, vaikka tämä trendi saisi pian uuden vastatrendin. Ehkä näemme vielä ajan, jolloin ”taatusti tunkkainen” ja ”reilusti ryvettynyt” ovat ehdokkaaseen liitettäviä mainesanoja.

Nyt mennään eteenpäin raikkaiden tuulien puhaltamana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.