perjantaina, kesäkuuta 13, 2008

Valoisaa kesää


Viimeinen valtuuston sekä pääkaupunkiseudun valtuustojen yhteiskokous on takana ja kesä edessä. Kokousvapaata on luvassa muutama kuukausi enkä tule potemaan ajankäyttöongelmia. Edessä on tiiviimpi maratontreenaus, koska rantamaratoniin on enää kolme kuukautta.

Tänään olin Esport Arenalla juoksutestissä, joka tehtiin juoksemalla eri syketasoilla ja lopuksi niin kovaa kuin koneesta lähti. Välillä tiristettiin sormesta pisara verta ja katsottiin miten maitohappoarvot kehittyvät. Testin mukaan kuntoni oli kohonnut, vaikka olen mielestäni lähinnä hissutellut.

Tällä menolla maratonin pitäisi kuulemma mennä 4,5 tunnin ajalla, mutta en uskalla ajatella noin pitkälle. Ensin pitäisi nimittäin harjoitella ihan oikeasti ja nyt pitää ottaa käyttöön pidemmät lenkit.

Matkaa on vielä ja itse tapahtuma vaikuttaa kyllä hullun hommalta. Muutamat vinkit kertovat paljon touhun luonteesta. Opin mm., että lääkintäryhmän ohi juostessa pitää skarpata, vaikka olisikin henkitoreissaan. Muuten korjataan talteen. Kun värit lähtee, voi harkita keskeyttämistä. Silloin tietää, että on noutaja tulossa ja taju on kohta mennyttä. Ja pysähtymistä kannattaa välttää, koska lihakset menevät niin jumiin, ettei liikkeelle enää välttämättä lainkaan pääse.

**

Yksi virallinen kesätapahtuma minulla ainakin on. Osallistun Porin Suomi Areenan Lakimiesliiton paneelikeskusteluun ryhmäkanteesta. Lisäksi kesän aikana päässäni pitäisi alkaa syntyä ahaa elämyksiä jatko-opintojeni tarkemman teeman suhteen. Yksi lennokas aihe on jo työn alla, mutta sitä pitäisi reivata vähän maanläheisempään suuntaan.

Juhannuksen jälkeen ohjaan Fressin puistojumppaa Espoonlahdessa tiistai-iltaisin klo 19-20. Osan tunneista vetää mieheni sisko Milla, jotta ehdimme myös lomailemaan. Lappiin pitäisi ainakin päästä samoilemaan. Syksyllä alan vetämään Fressissä perjantai-iltaisin vakiona pump- ja stretching-tunteja, eli kesällä pitäisi valmistautua siihenkin.

Ehkä haaveeni torimyyjän hommista toteutuu myös. Olemme nimittäin suunnitelleet äitini kanssa menevämme Kauppatorille viikoksi myymään hänen tekemiään lasikoruja ja muuta ”taidetta”. Ei mitään suurta bisnestä, mutta muuten hauskaa kauppaleikeistä ja toreista pitävälle ihmiselle. Mutta vain, jos aurinko paistaa.

**

Joku tyylilajista päätellen vähemmän sivistynyt ihminen lähettelee minulle kommentteja lasten hiekkalaatikon lällättelytyyliin. Viimeksi siitä, että kuulemma satsasin puoluekokouksessa "väärään hevoseen" ja nyt varmaan harmittaa. Samat jutut kuulin eduskuntavaalien jälkeen tietenkin nimettömänä ilakointina siitä, että eduskuntavaaleissa meiltä demareilta väheni kaksi paikkaa ja minun siinä samassa, mikä tuotti kirjoittajalle suunnatonta vahingoniloa ja riemumieltä.

Ihan oikeasti nuo kirjoitukset kertovat aika surullista tarinaa kirjoittajan mielenmaisemasta ja demokratiakäsityksestä. Ei vaaleissa ole kyseessä hevos-, missi- tai formulakisoista, vaikka viihteellisempään suuntaan mennäänkin. Erilaiset poliittiset linjat keskustelevat keskenään ja hankkivat ajatuksilleen kannatusta. Häviölle jääminen ei ole halveksittavaa, vaan myöskin osoitus rohkeudesta olla mukana ja kantaa oma kortensa kekoon.

Nimettömyys netissä kirvoittaa sielun sopukoista esiin jos jonkinlaista ainesta. Minun etiikaani tuon tyylilajin kommentit eivät istu - ne jääkööt muille foorumeille.

**

Kuvassa pioni, joka kukkii taas kohta (Kuva: Mikko Mäklin).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.