maanantaina, kesäkuuta 16, 2008

Yksinkertaista


Minun piti kirjoittaa siitä, kuinka yksinkertainen elämä on harmonista ja harmoninen on onnellista. Mutta kun aloin naputtaa, huomasin, ettei se noin mene. Että jonkun kärpäsen lennon ihailu voisi saada onnen väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Ei ihan. Mutta joskus melkein.

Olin nimittäin lähestulkoon saavuttanut sen ajatuksen langanpään, jonka mukaan makaronilaatikko on ihan hyvää ja että villasukissa on paljon kivampaa kuin korkokengissä. Mutta tämä uskottelu tekee kyllä joskus tiukkaa.

Ei minusta ole valaistuneeksi ihmiseksi niin kauan kuin on olemassa sellaisia sotkua kuin ansiotulojen hankinta, osallistuminen kaikenlaiseen yhteiskuntaelämään sekä kommunikointi ihmisten kanssa. Mutta aina kesällä ne kuuluisat pienet asiat jaksavat elähdyttää. Kuten vaikka sateen jälkeinen raikas kesätuoksu tai lintujen kovaääninen mekastus.

**

Kuvassa Leo onnistuneen pelin kynnyksellä. Kaksi voittomaalia ja hienot tuuletukset ovat edessäpäin. Kapy on meidän joukkue.

perjantaina, kesäkuuta 13, 2008

Enbusken ohjelmassa

Olin Tuomas Enbusken ohjelmassa yhdessä Lauri Tarastin ja Pertti Timosen kanssa puhumassa demokratiasta, vaikuttamisesta ja vaaleista. Tosin jo 29.5. Unohdin laittaa linkin kaikessa kiireessä ja tässä se on 29.6. asti.

Valoisaa kesää


Viimeinen valtuuston sekä pääkaupunkiseudun valtuustojen yhteiskokous on takana ja kesä edessä. Kokousvapaata on luvassa muutama kuukausi enkä tule potemaan ajankäyttöongelmia. Edessä on tiiviimpi maratontreenaus, koska rantamaratoniin on enää kolme kuukautta.

Tänään olin Esport Arenalla juoksutestissä, joka tehtiin juoksemalla eri syketasoilla ja lopuksi niin kovaa kuin koneesta lähti. Välillä tiristettiin sormesta pisara verta ja katsottiin miten maitohappoarvot kehittyvät. Testin mukaan kuntoni oli kohonnut, vaikka olen mielestäni lähinnä hissutellut.

Tällä menolla maratonin pitäisi kuulemma mennä 4,5 tunnin ajalla, mutta en uskalla ajatella noin pitkälle. Ensin pitäisi nimittäin harjoitella ihan oikeasti ja nyt pitää ottaa käyttöön pidemmät lenkit.

Matkaa on vielä ja itse tapahtuma vaikuttaa kyllä hullun hommalta. Muutamat vinkit kertovat paljon touhun luonteesta. Opin mm., että lääkintäryhmän ohi juostessa pitää skarpata, vaikka olisikin henkitoreissaan. Muuten korjataan talteen. Kun värit lähtee, voi harkita keskeyttämistä. Silloin tietää, että on noutaja tulossa ja taju on kohta mennyttä. Ja pysähtymistä kannattaa välttää, koska lihakset menevät niin jumiin, ettei liikkeelle enää välttämättä lainkaan pääse.

**

Yksi virallinen kesätapahtuma minulla ainakin on. Osallistun Porin Suomi Areenan Lakimiesliiton paneelikeskusteluun ryhmäkanteesta. Lisäksi kesän aikana päässäni pitäisi alkaa syntyä ahaa elämyksiä jatko-opintojeni tarkemman teeman suhteen. Yksi lennokas aihe on jo työn alla, mutta sitä pitäisi reivata vähän maanläheisempään suuntaan.

Juhannuksen jälkeen ohjaan Fressin puistojumppaa Espoonlahdessa tiistai-iltaisin klo 19-20. Osan tunneista vetää mieheni sisko Milla, jotta ehdimme myös lomailemaan. Lappiin pitäisi ainakin päästä samoilemaan. Syksyllä alan vetämään Fressissä perjantai-iltaisin vakiona pump- ja stretching-tunteja, eli kesällä pitäisi valmistautua siihenkin.

Ehkä haaveeni torimyyjän hommista toteutuu myös. Olemme nimittäin suunnitelleet äitini kanssa menevämme Kauppatorille viikoksi myymään hänen tekemiään lasikoruja ja muuta ”taidetta”. Ei mitään suurta bisnestä, mutta muuten hauskaa kauppaleikeistä ja toreista pitävälle ihmiselle. Mutta vain, jos aurinko paistaa.

**

Joku tyylilajista päätellen vähemmän sivistynyt ihminen lähettelee minulle kommentteja lasten hiekkalaatikon lällättelytyyliin. Viimeksi siitä, että kuulemma satsasin puoluekokouksessa "väärään hevoseen" ja nyt varmaan harmittaa. Samat jutut kuulin eduskuntavaalien jälkeen tietenkin nimettömänä ilakointina siitä, että eduskuntavaaleissa meiltä demareilta väheni kaksi paikkaa ja minun siinä samassa, mikä tuotti kirjoittajalle suunnatonta vahingoniloa ja riemumieltä.

Ihan oikeasti nuo kirjoitukset kertovat aika surullista tarinaa kirjoittajan mielenmaisemasta ja demokratiakäsityksestä. Ei vaaleissa ole kyseessä hevos-, missi- tai formulakisoista, vaikka viihteellisempään suuntaan mennäänkin. Erilaiset poliittiset linjat keskustelevat keskenään ja hankkivat ajatuksilleen kannatusta. Häviölle jääminen ei ole halveksittavaa, vaan myöskin osoitus rohkeudesta olla mukana ja kantaa oma kortensa kekoon.

Nimettömyys netissä kirvoittaa sielun sopukoista esiin jos jonkinlaista ainesta. Minun etiikaani tuon tyylilajin kommentit eivät istu - ne jääkööt muille foorumeille.

**

Kuvassa pioni, joka kukkii taas kohta (Kuva: Mikko Mäklin).

sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2008

Vaaleanpunaista hattaraa


Olin eilen positiivisella mielellä puoluekokouksen suhteen, mutta on pakko tunnustaa, että kyseessä oli tietoinen itsesuggerointi uuteen positiiviseen ajatteluun.

Negatiivisempi tulkintani on, että politiikka on aikamoisessa kriisissä. Riittää, että vaihdamme vaikutelmia, kun emme osaa muutakaan. Pihvi on kadonnut ja tilalla on vaaleanpunainen hattara.

Puolueen johto tarvitsee hajatelmien ja sloganeiden lisäksi muutakin. Meidän muiden ei kannata seistä tumput suorina ja itkeä, vaan ryhtyä hommiin. Uudessa avoimessa SDP:ssä hyvät ja punnitut ajatukset otetaan vastaan.

**

Elina Aaltion blogissa oli mielenkiintoista pohdintaa "uudesta SDP:stä". Kannattaa lukea myös Esa Suomisen kattava ja rakentava arvio puoluekokouksen tapahtumista. Kun lukee vielä Antton Rönnholmin arvion kokoustunnelmista, huomaa, että kokouksen saldo oli todellakin enemmän positiivinen kuin negatiivinen. Ja samalla huomaa, kuinka eri tavalla asioita voi lähestyä. Anttonin kirjoitus päättyy hienosti.

Uskon, että puolueessamme saavat nyt jatkossa kukkia myös erilaiset kukat. Tässä suhteessa meillä on hyvä puheenjohtaja ja puoluesihteeri.

lauantaina, kesäkuuta 07, 2008

Tuulet puhaltaa


Laihdutusvinkkini on SDP:n puoluekokous. Siellä oli niin kiire, ettei syödä ehtinyt kunnolla ja kun ehti, ei jännityksen takia oikein maistunut. Meni enemmän nestepaaston puolelle. Vaikka kannatinkin Erkki Tuomiojaa, olen ihan tyytyväinen SDP:n siirtymiseen kokonaan uudelle planeetalle.

Ekin tappioista on sen verran kokemusta, ettei pettymys ollut lähelläkään samaa luokkaa kuin viimeksi. Näytti siltä, että jotkut Tarja Filatovin kannattajat elivät nyt vastaavia tunnelmia. Yksi asia on varma. Emme olisi tässä, ellei Erkki Tuomioja olisi lähtenyt talvella ehdolle. Ehdokkuudellaan hän haastoi puolueen avautumaan. Eki avasi latua ja siitä hänelle kiitos.

Ainakin Jutan hurmaustaidot ovat hyvällä mallilla. Raikkaus oli valttia ja puolueelle tekee selvästi hyvää saada aimo annos positiivisuutta. Kokouksen tunnelma oli vapautuneempi kuin aiemmin, vaikka kyllähän siellä kulisseissa vähän asioita koplailtiinkin. Mutta paljon vähemmän kuin koskaan aiemmin.

Oma puoluesihteeriehdokkuuteni ei ottanut odotetusti tulta, kun puolueemme sai naispuolisen puheenjohtajan. Ja muutenkin. Puoluesihteerin tehtävä on ollut meillä perinteisesti lähinnä hallinnollinen ja organisatorinen posti. Minuthan miellettiin hyvin poliittiseksi henkilöksi, mitä olenkin. Minulle tärkeintä oli saada olla mukana ja itselleni jäi ihan hyvät fiilikset.

Tulipahan yritettyä ja laitettua itsensä (taas) likoon. Politiikassahan on niin, että jos kaipaa asioihin muutosta, paras tapa lähteä korjaamaan niitä on lähteä itse mukaan joko ehdokkaaksi tai jonkun toisen ehdokkaan tukijaksi. Niin demokratia toimii. Politiikassa mukana olemisessa tarvitaan annos kamikaze-henkeä, jota minulta näköjään jaksaa aina vaan löytyä.

Puoluekokouksessa on aina myös hyvin monenlaiset tunteet pinnassa. Valtuustotoverini Karl Koivusen kunniajäsenyys oli kyllä herkkä hetki. Kalle on Leppävaaran Sisun pitkäaikainen puheenjohtaja ja tunnen hänet ihan lapsesta asti. Koko joukko oli niin liikuttunut ja onnellinen saamastaan huomionosoituksesta, että sain tirautettua muutamat minikyyneleet. Kyyneleethän tunnetusti vapauttavat stressiä, joten ne tulivat tarpeeseen.

Nyt olen siis kotona ja tyytyväinen, että urakka on ohi. Politiikassamme on kääntynyt uusi lehti, jota tuodaan esiin suurten tunteiden ja tuoreiden kasvojen voimin. Se on vain hyväksyttävä, vaikka politiikan (ja kasvojen) kierto voi olla tällä tyylillä aika nopeaa. Ja mistä sitä tietää, vaikka tämä trendi saisi pian uuden vastatrendin. Ehkä näemme vielä ajan, jolloin ”taatusti tunkkainen” ja ”reilusti ryvettynyt” ovat ehdokkaaseen liitettäviä mainesanoja.

Nyt mennään eteenpäin raikkaiden tuulien puhaltamana.

maanantaina, kesäkuuta 02, 2008

Huono näytelmä


Vaalirahakohu paisuu kuin pullataikina. Nyt on ilmennyt, että aika moni kansanedustaja ja hallituksen ministeri on rikkonut lakia ja jättänyt kertomatta rahoittajiaan. Kehittyvien maakuntien Suomi ry on kanavoinut 406 000 euroa isolle ehdokasjoukolle. Tuesta 262 000 euroa on tullut Keskustan ja 112 000 Kokoomuksen ehdokkaille. Tukea saaneista 35 oli keskustan ja 14 kokoomuksen jäsentä. Ministereitä on seitsemän joista vain yksi ilmoitti tuesta lain mukaisesti.

Jupakassa koetellaan Keskustan puoluesihteerin ja pääministeri Vanhasen tietoisuuden tasoa. Joko he tiesivät puuhista Apollonkadulla tai sitten he ovat hyvin sinisilmäisiä miehiä vastuupaikoilla – uskottavuus on joka tapauksessa koetuksella. Se tiedetään, että KMS:n perustamisessa on ollut mukana heidän alaisensa, Keskustan kehittämispäällikkö Lasse Kontiola.

Kyllähän se näyttää varsin selvältä, että porvarihallitukseen tässä tähdättiin hyvin systemaattisesti ja järjestelmällisesti. Jos kyse olisi ollut kyläkauppiaiden ja nyrkkipajojen halusta tukea oman kylän tyttöjä tai poikia asia olisi toinen. Nyt rahaa haalittiin isompaan pottiin ja ne jaettiin keskitetysti ja salaa jostakin.

Kun hallituksen ministereistä liuta on jättänyt noudattamatta vaalijärjestelmän läpinäkyvyydelle ja demokratialle keskeistä lakia, asiaa ei voi sivuuttaa olan kohautuksella. Matti Vanhasen kertomukset Merikukka Forsiuksen tukemisesta ovat joutuneet myös outoon valoon. Vähän niin kuin Ikea-case kakkonen.

Mitä tästä voidaan päätellä? Matti Vanhanen on pääministerinä selityksen velkaa ja hänen pitää antaa se eduskunnalle tiedonantona. Sen johdosta päästään sitten mittauttamaan hallituksen nauttimaa luottamusta tai niiden rippeitä.

Kannattaa muistaa, että Ilkka Kanervan tekstailu söi ministerin luottamusta, vaikkei lainvastaista ollutkaan. Myös Jäätteenmäen faksailu oli moraalisesti väärin, muttei lainvastaista. Molemmat saivat lähteä. Nyt on rikottu lakia ja urakalla. Mittasuhteet ovat isommat ja johtopäätösten pitäisi olla sen mukaiset.

Vanhanen on itse puhunut pari viikkoa sitten sitä, että kyseessä on laajempikin poliittinen kriisi. Ja totta, lisätietojen valossa käsillä on hallituskriisi, jonka voisi puhdistaa pääministerin eronpyyntö. Uutta hallitusta koskevat neuvottelut voidaan käynnistää eduskunnassa ilman ennenaikaisia vaaleja. Mikäli uutta hallitusta ei saada aikaan, niin sitten jopa ennenaikaiset vaalit voivat tulla kyseeseen.

**

Inhoan sanaa nälkä politiikan yhteydessä. Urheilusta termi on tuttu ja liittyy kiivaaseen kilpailuun. Se joukkue, jonka voittamisen nälkä oli suurempi, voittaa. Politiikassakin voitontahto ja halu vaikuttaa on ihan tervettä ja toimii eteenpäin vievänä voimana. Mutta kun nälkä kasvaa liian suureksi, syödään vaikka omat sanat. Valtaan halutaan saranapuolelta keinoja kaihtamatta. Tätä kutsutaan myös dopingiksi.

Liikaa nälkä on siis pahasta ja peli pitäisi pitää puhtaana myös politiikassa ja nimenomaan siellä. Avoimuus ja lakien noudattaminen on politiikan fair play-työtä. Myös antidoping-toimikuntaa tarvitaan. Eli lisää tarkempia sääntöjä, sanktioita ja niiden valvontaa. Siksi vaalirahoituslain uudistamista on kiirehdittävä.

**

Jos politiikka muuttuu pelkäksi vaalien voittamisen taiteeksi, sisällöt ja pitkän linjan tavoitteet muodostuvat turhiksi hidasteiksi. Tylsäksi painolastiksi, joka estää norsujen rymistelyn posliinikaupassa.

Nyt olemme nähneet, mitä kaikkea politiikan kulisseissa on puuhattu. Verhot heiluu ja kulisseja kaatuu. Ihan huono näytelmä.