torstaina, toukokuuta 01, 2008

Vappu


Vapun päivä oli virallinen kevätkauden avajaispäivä. Ei puhettakaan, että olisimme poistuneet johonkin tiluksiltamme. Kevätpuuhaa nimittäin riitti ja olimme koko päivän ulkona.

Illemmalla lapset aivan itse pyysivät, että lauletaan nyt niitä työväenlauluja. Veli sisko ja Natalia ovat lasteni suosikkeja. Leo (8v) ihmetteli, miksi kaikissa lauluissa lauletaan taisteluista. Selitin, etteivät ne kaikki tarkoita sotaa, vaan taistelua ihmisoikeuksien ja muiden asioiden puolesta. Elsa (10v) kyseli punaisista ja valkoisista. Simo (5v) taas halusi kuulla sen laulun, jossa lapsilta oli varastettu vanhemmat (=Punaorvon vala).

Vapun alkuperäinen tarkoitus vaati myös selityksen. Samoin vappumarssi. Kyllä, se on alkujaan mielenosoitus ja eräänlainen työläisten yhteenkuuluvaisuuden voimannäyttö. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, mitä vastaan tai minkä puolesta nykyään vapun päivänä demonstroidaan? Entä mikä on työläisen määritelmä? Onko se tulotaso vai mielentila? Entä sitten yhteenkuuluvaisuus? Kenen kanssa? Ja onko jotain voimaa, jota näyttää? Ja jos on, niin mitä se on?

Vappu on hyvä juhla, mutta sen paras anti ei liity rutiineihin ja muotoihin, vaan sisältöön ja siihen tunteeseen, jonka vapun alkuperäinen tarkoitus tuo esiin. Kääreet ja kuoret eivät ole yhtä tärkeitä kuin niiden sisällä oleva sielu ja sydän. Tämä ajatus sopii muuten myös puolueeseeni ja sen uudistamiseen.

2 kommenttia:

  1. Anonyymi5:40 ip.

    Lainaan ensin Demarin otsikkoa. Se kuuluu: "Susanna Rahkonen haluaa SDP:n puoluesihteeriksi." Kuuleppa nyt, kansanvaltaisessa työväenliikkeessä ei kuulu haluta tehtäviä, vaan toverit pyytävät sellaisiin mikäli ja sitten kun on riittävän ansioitunut.

    VastaaPoista
  2. Otsikko ei ole minun kynästäni, vaan toimittajan muotoilema. Olen sisäistänyt mainitsemasi työväenliikkeen opit niin hyvin, että en todellakaan lähtenyt itse haluamaan ko. tehtävään, vaan minua on pyydetty ensin muutaman puolueosaston taholta ehdolle. Silti mietin kaksi kuukautta.

    Vasta kun sain pyyntöjä lisää esimerkiksi nuorten, opiskelijoiden, naisten ja yksittäisten puolueen jäsenten taholta, suostuin pyyntöihin. Minuakin vaivaa se nykyajan ajattelu, että itse ilmoittaudutaan ja halutaan erilaisille paikoille. Se on minulle hyvin vierasta.

    Homma menee nimenomaan niin päin, että porukka pyytää. Näin minun kohdallani. Mutta kyllä sitä omaakin tahtoa ja halua tarvitaan, sitten kun vastaa kyllä. Ja kyllä minä tietenkin myös haluan tarjota oman kokemukseni käyttöön, kun sitä kerran löytyy.

    Takanani on sentään 19 vuotta kaupunginvaltuutettuna Espoossa, nyt valtuustoryhmän puheenjohtajana, yhdeksän vuotta puoluehallituksen jäsenenä, sitä ennen puoluevaltuutettuna ja kahdeksan vuotta kansanedustajana. Puoluekokousedustajanakin olen ollut viidessä kokouksessa ja kuudes on edessä espoolaisten jäsenäänestyksen ykkösenä.

    Eli porukka on luottanut ja senkin takia rohkenin suostua ehdolle.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.