sunnuntaina, toukokuuta 11, 2008

Menestyksen metsästäjät


Osallistuin Espoon kaupunginvaltuuston seminaariristeilylle. Laivalle, jonka uppoamista Helsingin valtuusto oli kuulemma toivonut. Selvisimme kuitenkin ehjin nahoin ja kuivin jaloin. Tosin lieviä hajuhaittoja esiintyi eivätkä ne aiheutuneet edellä mainitusta haisevasta vastalauseesta, vaan vierailuohjelmastamme. Kävimme nimittäin tutustumassa tukholmalaiseen jätevedenpuhdistamoon sekä jätteenpolttolaitokseen.

Ostin laivan kirjakaupasta Outi Nyytäjän kirjan Menestys ja moraali. Se oli hyvää vastapainoa laivaseminaarissa käsittelyssä olleen kaupungin strategiaesityksen teksteille. Nyytäjä suomii kirjassaan pinnallista menestyksenmetsästyskulttuuriamme. Juuri sitä asenneilmastoa, jota me Espoossa haluamme vaalia hyvien veronmaksajiemme veronmaksukykyä pönkittääksemme.

Nyytäjä narisee ja marisee – ja ihan aiheesta. Minunkin kirjani käsittelee tavallaan samaa teemaa. Sitä hömppää, joka peittää alleen vakavamman yhteiskunnan kehittämisen ja joka myös näännyttää sen kaikkia jäseniä. Myös menestyjiä itseään.

Menestyjä tuo esiin persoonaansa ja rakentaa karismaansa. Uusin ja aineeton tapa tuoda persoonaansa esiin on antaa iltapäivälehdille vihje, että asianomaisesta on ehkä löytymässä vakava sairaus. Useimmiten ei onneksi löydy.

Menestysyhteiskunnassa asiaosaaminen ei riitä, persoona ja taiteellinen vaikutelma ratkaisee. Lisäisin, että tämä koskee myös politiikkaa eikä SDP:n puheenjohtajavaalikaan ole täysin ilmiöstä vapaa. Jos asiaosaaminen ja linjanvedot jätetään poliittisen puolueen johtajavalinnoissa tarkoituksella mopen osaan, on epäpolitisoituminen levinnyt jo puolueisiinkin ja se on kyllä jo huolestuttavaa. Siitäkin huolimatta, että poliittisista sisällöistä puhumista pidetään tylsänä ja ryvettävänä toimintana.

Menestysyhteiskunnassa köyhyyttä ja epäonnistumista kartetaan kuin tarttuvaa tautia ja samalla keskiluokka on kuitenkin hämmennyksen tilassa. Koulutus ei välttämättä auta tippaakaan. Yritysten työ pirstoutuu eri puolille maailmaa ja yritysten sisällä huipputyöntekijä joutuu käymään omaa yksilötaisteluaan pysyäkseen pinnalla. Sosiaalinen nousu on pysähtynyt ja herrahissi on juuttunut pohjakerrokseen.

Kovaa juokseminen on ainoa lääke eikä puhettakaan, että vapaa-ajalla olisi aikaa lepoon. Tennis ja golf ei ole enää mitään – menestyjä rääkkää itseään maratonilla. Tässä kohtaa terästäydyin, koska olen itsekin kehittänyt itselleni saman tavoitteen.

Mietin, olenko minäkin menestystä jäljittelevä suorituskone vai pelkästään tervehenkinen kuntoilija. Mieluummin se jälkimmäinen. En ole kiireisessä työssä, josta vapauduttuani rientäisin Duracell pupuna uudelle juoksuradalle. Onneksi en. Koko juoksuharrastukseni pohjautuu siihen, että minulla on aikaa. Ja juokseminen on halpaa. Näin itselleni vakuuttelen.

Nyytäjä tuo esiin, kuinka joukkovoima on kärsinyt aikamoisia kolhuja. Hän ihmettelee myös, miksi kirkko ja SAK ovat joutuneet turvautumaan jäsenkadossaan populismiin ja viihteeseen. Ollaan mukavia, tarjotaan lomamatka-alennuksia, tietokoneita ja kameroita sekä ostetaan sieluja. Toisaalta hän ymmärtää, että menestysyhteiskunta on ajanut nämäkin instituutiot pakkorakoon, toimimaan sen ehdoilla. Lisäisin listaan SDP:n ja varmaankin muutkin puolueet.

Nyytäjän sanoin tarvitsemme yhteiskunnallista heräämistä – tajua siitä, että solidaarisuus on ainoa keinoa pelastaa omakin nahka ja sielu. Pinnallisuuden pakkorakoa vastaan pitää taistella, mutta pysähtyä ei silti voi. Ei mikään helppo tilanne puolueille.

Lisää Nyytäjän kirjasta mm. tästä.

**

Huvudstadsbladet kirjoitti puoluesihteerikisastamme perjantaina 9.5. Lehden mielestä minä ja Esko Ranto olemme kuudesta ehdokkaasta ne vahvimmat kandidaatit. Minun vahvuudekseni lehti mainitsee eduskunta- ja kuntapoliitikkotaustani takia sen, että puoluesihteeri voisi näkyä myös mediassa ja olla poliittinen keskustelija sen lisäksi, että hän uudistaa puolueen toimintaa. En sano juuta enkä jaata, mutta juttuun pääsee tästä.

**

Poikani Leo (8) noteeraa kaikenlaisista TV:n tietovisoista pelkät mieskilpailijat ja kannustaa kiivaasti vain ja ainoastaan heitä. Kysyin, miksi kannatat aina vain miehiä? ”No koska mä oon sovinisti!”. ”Jaaha. Ja mistä olet tuon sanan oppinut?”. ”No sulta tietenkin”. Että sillä lailla.

**

Kuva: Mikko Mäklin: "Kiipijä".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.