keskiviikkona, toukokuuta 14, 2008

Demokratian takapihallekin pitäisi päästä katsomaan


On hauska kuulla, että pääministeri Matti Vanhanen on tullut linjoilleni. Hän on Brasiliasta käsin esittänyt, että vaalirahoitukselle on säädettävä kattosumma tai edes lahjoittajakohtainen katto. Minä olen vaatinut kampanjoinnin kokonaissummalle kattoa jo vuosia ja viimeksi tästä uutisoi mm. Uutispäivä Demari raportissaan Turun puoluesihteeritilaisuudesta. Tästä vuoden takaiseen blogikirjoitukseeni Rahalla saa ja Rollsilla pääsee -eduskuntaan.

On demokratian kanna epätervettä kehitystä, että eduskuntaan pääsyyn vaaditaan yhä vain enemmän hynykkää. Tällä hetkellä summa pyörii sairaanhoitajan kahden vuoden palkkaa vastaavassa rahapotissa. Kenellä sellainen raha on heittää itsensä mainostamiseen? Ei ainakaan sairaanhoitajalla.

Ei siis ihme, että TV:stä tuttuja kaivataan puolueiden listoille ja kipeästi. Mainostamisessa voitetaan se, mitä asiakeskusteluissa hävitään. Ja kumpi olikaan tärkeämpää? Vastaus paljastaa raadollisesti sen, miten häntä heiluttaa nykyään koiraa.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin vaalirahoituspuheet ovat olleet kiusallista kuultavaa. Sinänsä mukava ja pidetty mies eduskunnassa, mutta hän on selvästi viettänyt liikaa jossain hyvin oudossa ja vanhassa poliittisessa sammiossa.

Elämme demokratiassa, jossa kansalaisilla on oikeus tietää, millaisia taustatahoja kunkin edustajan takana on. Kyse on avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä. Vaalirahoituksessa ei ole mitään laitonta, mutta on reilua, että merkittävät rahoittajatahot pystyy kertomaan ääneen. Ja jos ei pysty, niin sitten ei olla ihan selvillä vesillä.

Vaalirahoituslaki on ollut alun alkaen torso. Se kohtasi valtavasti vastustamista ja sanktiot jätettiin tietoisesti pois. Selitys kuului, että kansanedustajat kantavat poliittisen vastuun ja media seuraa. Kalli on yhden suurimman eduskuntaryhmän puheenjohtajan suulla ilmoittanut, että tämä lainsäätäjän tavoite ei häneen pure. Lällätellen hän toteaa kansalaisille, että lait on tehty rikottaviksi.

Hän ottaa siis harteilleen mieluummin lainrikkojan ja tomppelin viitan kuin kertoo mikä tai kuka hänelle lahjoitti sairaanhoitajan kolmen vuoden palkkaa vastaavan tuenilmaisun vaalien alla. Kallin tärkeysjärjestys on aika paljastava.

**

Vihdin Ideaparkin ympärillä on käyty kiinnostavaa keskustelua. Puolesta ja vastaan käytetyt asia-argumentit ovat olleet ihan aitoja ja oikeita, mutta kyllä taustalla saattaa olla muutakin. Jan Vapaavuori haluaa suojella paitsi ilmastoa, myös Helsingin kauppiaita. Toivo Sukari taas kertoi, että hänellä on hallituksessa myös kavereita. Matti Vanhanen tuli ulos kuorestaan ja kannatti hanketta. Siis kaksi päinvastaista kantaa hallituksen sisällä - viereisistä vaalipiireistä tosin.

Väkisinkin tulee mieleen, että jos olisin Toivo Sukari, olisin varmaankin harrastanut aktiivista kansalaistoimintaa ennen vaaleja ja ilmaissut tukeni yhdelle jos toisellekin merkittävälle poliittiselle taholle*. Siinä ei ole mitään kiellettyä ja laitonta, mutta siinä alkaa olla, jos äänestäjät eivät tästä tiedä.

*) Ja nyt tämän kirjoittamisen jälkeen ilmeni, että juuri niin on tapahtunut - tosin laajemmalla liikemiesporukalla.

**

Kuva: Mikko Mäklin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.