keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008

Sihteerin hommiin


Järjestin juuri tiedotustilaisuuden, jossa kerroin, että ryhdyn tavoittelemaan SDP:n puoluesihteerin paikkaa tosissani. Homma ei ole mikään suojatyöpaikka, vaan aika kovaa ja tuulista työtä. Se pisti miettimään. Samoin se, että minulla on ammatillisia suunnitelmia työn alla. Eli olen ryhtynyt suunnittelemaan oikeustieteen väitöskirjaa ja aiheenvalinnan kunnianhimon astetta tulee reivata vähän maanläheisempään suuntaan, mikäli tulen valituksi puoluesihteerin tehtävään.

Halusin myös katsoa, miten puheenjohtajakampanjointi lähtee liikkeelle ennen kuin halusin lähteä sekaan soheltamaan. Lisäksi halusin selvittää, millaista tukea minulle on luvassa ja mikä tärkeintä, halusin pohtia, onko tällä puolueella ylipäänsä mitään tulevaisuutta. Vaikka välillä oli usko mennä, mahdollisuuksia oli sittenkin paljon enemmän kuin mustia pilviä. Muuten en olisi nyt tässä.

Ja nyt on luvassa hyvin pitkä selostus. Jos ei nyt ihan maailmanpolitiikan arkipäivään, mutta melkein.

Kaikki käy

Olen ehdolla puoluesihteeriksi, tuli puheenjohtajaksi kuka hyvänsä. Tunnen jokaisen ehdokkaan ja olen työskennellyt heidän kaikkien kanssaan. Kaikki he ovat hyviä ihmisiä, työtovereita ja demareita, mutta minusta paras olisi silti osaamisen ja kokemuksen laajuuden perusteella Erkki Tuomioja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että muut olisivat huonoja. Asian ratkaisee puoluekokous.

(PS: Olen siirtänyt Ekin kampanjapäällikön kapulan eteenpäin)

Puoluesihteeri saa mandaattinsa suoraan puoluekokoukselta. Hän on jäsenten äänitorvi, joka huolehtii siitä, että organisaatio toimii. Ja organisaatio toimii silloin, kun puolueen aatteellinen keskustelu ja poliittiset tavoitteet etenevät.

Kansalaisliikeen – ei viraston hommiin

SDP on juuriltaan kansalaisliike ja olemme demokratian asialla. Avoimuus, kriittinen ja vireä keskustelu sekä jäsenten laajat vaikutusmahdollisuudet pitävät järjestön elävänä ja toimintakykyisenä. SDP ei ole mikään virasto, vaan avoin kansanliike, jonka tarkoituksena on muuttaa yhteiskuntaa. SDP:n tehtävänä on tarjota politiikan, eli kansalaisten vaihtoehto talousvetoisesti etenevälle kehitykselle. Ja se tehtävä ei ole helppo.

Klubiaskin kansi ja hyvä supliikki ei riitä ratkomaan tämän päivän pulmakysymyksiä. Tai voihan sitä niinkin yrittää väittää, mutta todellinen vaikuttaminen ei tapahdu heittäytymällä viihteelle. On mentävä pintaa syvemmälle. Massojen aika on kuitenkin ohitse ja ihmisten elämäntyylit ovat pirstaloituneet. Silti yksi asia yhdistää: ahneus ja inhimillisyys ovat jatkuvalla törmäyskurssilla. Siinä on meidän työmaamme.

Kunnon keskustelufoorumit

Puolueen toimintaa pitää organisoida jatkossa niin, että voimme kirkastaa pitkän ajan visiomme nykyistä paremmin. Se, jolla on aloite, on myös valta. Siksi meidän pitää osata esittää omat tulevaisuus- ja kehittämisehdotuksemme niin, että ne puhuttelevat ja ovat kiinni tässä ajassa. Tähän työhön tarvitsemme jäsenten, asiantuntijoiden ja muiden kansalaisjärjestöjen yhteistä panosta.

Puolueeseen tai sen liepeille tulisi perustaa ajatushautomoita eli think tankeja, joille annetaan jokaiselle oma tutkimusalueensa ja tehtävänsä. Myös teemakohtaisten projektien ja avoimen työryhmätyön kautta saamme koottua asiantuntemusta ja kehittämisehdotuksia yhteen.

Tavoitteena tulisi olla aktiivinen asiakeskustelu, jolle on luotava kunnolliset ja nykyaikaiset foorumit. Sitten olemme pitkällä, kun paras argumentti voittaa.Tämä vaatii koulutusta, aktiivista julkaisutoimintaa ja oman lehdistön kehittämistä. Myös blogit ja internetin sosiaaliset yhteisöt tuovat lisäarvoa keskusteluun. Jäsenkyselyillä ja -äänestyksillä sekä wikipedia-tyyppisellä toimintatavalla voimme myös saada sitoutettua jäsenet tiiviisti mukaan politiikan sisältötyöhön.

Eurooppalainen sosialidemokratia

Koska eriarvoisuus kumpuaa talouden ja vallan keskittyneistä rakenteista, niihin ei pääse käsiksi yksin Suomessa puuhastelemalla. SDP:n on oltava aktiivinen kansainvälisessä demarikentässä. Meidän tulee tavoitella yhteistä Euroopan tason sosialidemokratiaa. Muuten kuljemme auttamattomasti yhteiskunnallisen kehityksen jälkijunassa. Olemme osa kansainvälistä liikettä ja myös jäsenille on tarjottava mahdollisuuksia kansainväliseen osallistumiseen.

Tasa-arvoasiat tosissaan

SDP:n on otettava myös sukupuolten välinen tasa-arvo tosissaan. Tasa-arvokysymyksiä ei voi jättää yksin Naisliiton harteille. Tarvitsemme myös puolueen yhteistä tasa-arvotyötä, jolle pitää antaa kunnon puitteet, resurssit ja korkea profiili. Viimeistään Kokoomuksen vaalivoitosta oivalsimme, että tasa-arvoasioilla myös voitetaan vaaleja. Kokoomuksen tapauksessa tosin kyseessä oli suuren luokan vedätys, mihin meidän ei pidä koskaan sortua. Sen sijaan meidän tulee pureutua niihin rakenteisiin, joista epätasa-arvo kumpuaa.
Siellä missä ei ole demokratiaa ja avoimuutta, ei ole myöskään tasa-arvoa.

Vaalirahoitus

Vaalityössä vahvuutemme on ollut aina kollektiivisuus ja yhteistyö. Vaalijärjestelmämme kuitenkin usuttaa ehdokkaat keskinäiseen kilpailuun, vaikka vastustajan pitäisi löytyä muista puolueista. Tämä syö paitsi energiaa, myös solidaarisuutta. Myös rahaa palaa eduskuntavaalien mainoskampanjoissa tavalla, joihin vain harvoilla ehdokkailla on varaa ja tämä on uhka demokratialle. Siksi puolueiden tulisi sopia vaalikampanjoinnille kattosumma. Myös puoluetukea tulisi kohdentaa uudelleen niin, että tuki ohjautuisi toimintaan vaalien välillä eikä vaalimainontaan.

Oppositiopolitiikka

Oppositiopolitiikkamme suurin haaste on tarjota vaihtoehto hallituksen politiikalle. Hallituksen talouspolitiikka on osoittanut, että sen mainostama sosiaalisesti herkkä mieli on häiriintynyt. Kansalaisten ostovoima alenee, koska inflaatio etenee. Syksyllä inflaation ennakoidaan olevan 7 prosenttia ja se ylittää saavutetut palkankorotukset. Pakkasen puolelle siis mennään.

pahiten kehitys kohdistuu niihin, jotka eivät kuulu palkankorotusten piiriin. Siis eläkeläiset ja muut erilaisten sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävät. Kun tähän lisätään vielä palvelumaksujen roimat korotukset, on ihmisten kukkaro kaluttu aika tyhjiin. Hallitus aikoo nopeuttaa veronalennuksia, mikä taas johtaa siihen, että kassassa on vähemmän rahaa hyvinvontipalveluihin. Tätä se paikkaa taas uusilla maksujen korotuksilla ja kierre on valmis.

Porvarillinen talouspolitiikka on eriarvoisuutta lisäävää ja talouden toimeliaisuutta heikentävää. Siis huonoa.

Hyvinvoinnin kannattajat yhteen

Onneksi kaikissa puolueissa on niitä, joilla on ihan oikeasti sydän paikallaan ja kykyä nähdä hyvinvointipalveluiden ja sosiaaliturvan riittävän rahoituksen tärkeys. Meidän tehtävänämme on koota näitä eri puolueiden edustajia yhteen ja herätellä porvaripuolueiden kovakorvaisimpia ja –kouraisimpia huomaamaan, että hölmöläisen peitonleikkuuta muistuttavilla säästötoimilla saadaan aikaan enemmän hallaa kuin hyötyä. Eikä sosiaaliturvan suurremontti hoidu ilman rahaa. Siitäkin voisi muistuttaa hallituksessa istuvia puolueita.

Miksi minä?

Puoluesihteerin työ on mitä suurimmassa määrin poliittista työtä. Miksi siis minä? Jos puoluetta halutaan uudistaa edellä kuvatulla tavalla, niin siksi. Minun etunani on myös se, että tunnen lainsäädäntötyön ja eduskuntatyön erittäin hyvin. Tunnen myös kansalaisjärjestökenttää ja ihmisiä hyvin laajasti eri puolueista ja yhteiskunnan eri instansseista. Olen ollut mukana puoluetyössä jo hyvin pitkään ja saanut jäsenten kannatuksen. Myös kunnallispolitiikka on enemmän kuin tuttua jo lähes 20 vuoden ajalta kaupunginvaltuutettuna. Siitä ei voi olla myöskään haittaa puolueelle, että olen saanut myös äänestäjien kannatuksen monissa vaaleissa.

Eduskuntaan pyrkiminen ei ole jatkossa minulle mikään välttämättömyys. Eduskunta on nähty eikä se ole minun elämässäni mikään onnen huipennus ja suuri täyttymys. Vaikuttaa voi näinkin ja jopa enemmän kuin riviedustajana. Seuraava puoluekokous on ennen vaaleja, mikäli puoluekokouskausi lyhenee kahteen vuoteen. Vaaleja ei siis edes tule vastaan tulevalla puoluekokouskaudella.

Entä vielä?

Olen kolmen lapsen vetreä äiti, joka lataa akkuja Marco Bjurströmin tanssitunneilla ja ohjaamalla jumppia spinningistä pilatekseen. Kesällä ohjaan puistojumppaa Fressi-nimisen kuntokeskuksen pihalla tiistai-iltaisin kello 18-19. Tervetuloa!

Niin. Ja täytän 40 vuotta toukokuun 18. päivä ja yritän kovasti uskotella olevani raikas tuulahdus. Riippuu tietysti, mihin vertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.