tiistaina, huhtikuuta 22, 2008

Saa taputtaa


Tuntuu, että puolueemme poliittinen keskustelu elää jonkinlaista suvantovaihetta. Puheenjohtajaehdokkaat on lähetetty maata kiertävälle radalle ja maassa vallitsee rauha.

Vai onko tämä sittenkin vain tyyntä myrskyn edellä?

Vielä helmi-maaliskuussa puheenjohtajien vaihtoviikot kävivät kuumina ja keskustelu oli vilkasta, aika ajoin jopa kiihkeää. Nyt kun olisi aikaa puhua sisällöistä, puhti
putoaa puoleen. Toisaalta puheenjohtajaehdokkaathan sitä keskustelua käyvät ja käyvätkin oikein olan takaa. He kiitävät sinivalkoisin siivin Suomen ilmatilaa ristiin rastiin päästövana sakeana ja tarjoavat kansalle poliittista sanan julistusta.

Tavaratalososialidemokratia on ihan oma lajinsa eikä jorma pulkkisena olo ole puheenjohtajan päätehtävä. Politiikassa tärkeintä olisi etsiä tietä pikemminkin pois katsomosta. Siis siitä, että kansalainen (tai puolueen jäsen) on oman elämänsä sivullinen, joka korkeintaan saa passiivisena seurata, mitä päättäjät hänen puolestaan lavalla esittävät ja miten he suoriutuvat rooleistaan. Tilaisuus taputtaa esityksen lopussa ei ole sama kuin oikea osallistuminen. Ei edes tilaisuus esittää kysymyksiä ja pyytää nimikirjoituksia. Osallisuus vaatii paljon enemmän, paljon syvällisempää ja paljon aikaisemmin. Ja siinä sen haaste onkin.

Mistä nämä prosessit oikein loihditaan esiin ja millä eväillä? Ei ainakaan silloin, jos oman elämän hallinta ja sotkujen hillintä vie kaiken energian. Tai kun tiedon sälää ja ärsykettä on ilma sakeana eikä energiaa riitä yhteisten asioiden hoidon vaatimiin pohdintoihin.

Yksi asia on mennyt minun ärsytyskynnykseni yli. Mielestäni media mässäilee aivan liikaa Espanjan bussiturmalla ja vastaavilla onnettomuuksilla. Lopetin iltapäivälehtien oston Jokelan surmien revittelyyn. Olen kyllä vakoillut lehtiä kassajonoissa ja huomasin tänään, että bussionnettomuudesta kirjoitettiin 20 sivua. Kuka tarvitsee 20 sivun verran tietoa onnettomuuden yksityiskohdista? Ei kukaan, vaikka ihminen kuinka on utelias eläin.

Pahinta on se, että kaikesta hurskastelusta huolimatta pääkiinnostus medialla tuntuu olevan pääsy tirkistelemään oikean uhrin ja mielellään kuolonuhrin tragediaa ja heidän omaistensa surua. Niistä saa riipiviä tarinoita - ja levikkiä. Minä en halua edistää näiden juttujen myyntiä enkä täyttää omaa kovalevyäni turhalla tiedolla. Samaan sarjaan kuuluvat ärsyttävät poliittiset uutiset. Jääpä enemmän aikaa ajatella.

Kokoomuksen talkoomainos oli silti ihan kiva. Toivottavasti haravahetket sujuivat mukavasti ja prässit pysyivät suorina.

2 kommenttia:

  1. Mediasta puheen ollen,

    olen ollut panevinani merkille, että SDP:n pj-ehdokkaiden kannanottoja ei juurikaan uutisoida Uutispäivä Demarissa. Ilmeisesti lehdessä on tehty linjaus siitä, että olisi puolueellista (?!) toimia näin. En tiedä, en todella tiedä.

    Pidän tilannetta erikoisena, kun minusta lehden itse asiassa pitäisi nyt antaa tilaa juuri heidän mielipiteilleen ja tarjota jäsenille ja muille lukijoille mahdollisuus näin havaita eroja ja tehdä pohdintaa.

    Tulossa on vaalikone ja haastatteluita, mutta eivät ne poissulje kandidaattien avausten välittämistä. Eikö juuri näiden pitäisi puhuttaa liikkeemme jäseniä tällä hetkellä?

    Ymmärrän, ettei jokainen avaus ehkä ansaitse suurta otsikkoa, mutta toimituksen tehtävä onkin arvioida asian merkittävyys. Nyt arvio on ilmeisesti sellainen, että "pj-kandidaattien kannanottoja ei julkaista".

    Syitä tyyneen lienee paljon muitakin, mutta minusta tämä on niistä yksi.

    VastaaPoista
  2. En ole tullut ajatelleeksi asiaa tuolla lailla, mutta kieltämättä pj-avauksia on näkynyt harvakseltaan. Tuomiojaa seuraavana olen jo tottunut siihen, ettei Uutispäivä Demari ole kovin hanakka hänen ajatustensa perään, mutta ehkä asia on noin kaikkien suhteen. Jos tuo on totta, se on aika huolestuttavaa.

    Mikä olisi sellainen poliittinen uutislehti ja puolueen pää-äänenkannattaja, joka kiertäisi kaukaa kaikki sellaiset jutut, jotka haiskahtavat vähänkin poliittiselle linjanvedolle ? Vastaus on: kuollut.

    Mutta ehkä johtopäätöksesi on sittenkin tosiasioita kärjistävä. Tai ehkä ehdokkailla ei vain ole ollut mitään sanottavaa. Tai sitten....

    No asiaan varmaan tulee muutos, kun kampanja etenee ja pidot paranee. On pakko tulla.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.