keskiviikkona, huhtikuuta 09, 2008

Kädet täynnä




Minun piti kirjoittaa Etelä-Espoon yleiskaavasta, kaupunginvaltuustotyöstä ja terveyspalveluiden kehittämisestä, mutta kirjoitankin käsitöistä. Minun on pakko saada tehdä käsilläni jotain konkreettista. Ja silloin kun kädet luovat, myös sydän on mukana.

Tähän sarjaan kuuluu uusi villitykseni, eli leivän leipominen. Se on edullista ja terveellistä, kun mukaan laittaa erilaisia siemeniä, leseitä ja muuta mielenkiintoista. Mutta kyllä lämpimässä tuoreessa leivässä on kyse myös hyvän jakamista omille läheisilleen.

Länsiväylässä oli tänään käsilaukkuhaastattelu, jossa minäkin olin mukana. Lehti kysyi käsilaukkumieltymyksistämme ja vastaukset on luettavissa lehdestä (9.4.2008). Kerroin kahdesta suosikkilaukustani ja lehden kuvissa oli niistä toinen, myös tässä blogissa aiemmin esitelty omatekoinen käsilaukkuni.

Laukun kuva näkyy tässä ylhäällä. Kuvassa on myös uusin luomisvimmani tulos; mohairlangasta kutomani liivi. Langat olivat lojuneet kaapin pohjalla varmaankin jo kymmenen vuotta. Aloin kutomaan päämäärättömästi fiilispohjalta ilman ohjetta ja tällainen siitä tuli. Kuvassa ei näy, että väri on hyvin tumman vihertävä ja lanka pörröinen. Alaosa on sileää neuletta ja yläosa joustinneuletta. Lankaa jäi vielä yli ja aion tehdä siitä hartiahuivin.

Silloin kun saan luoda käsilläni, olo on levollinen ja tyytyväinen. En tosin tiedä, kumpi tulee ensin. Hyvä olotila, josta seuraa luovaa puuhastelua vai päinvastoin. Tähän samaan sarjaan kuuluvat ehdottomasti tanssitunnit ja muut liikuntaharrastukseni. Kai tässä on kyse niinkin oudosta ilmiöstä kuin elämisestä erotuksena sille koneellisen kiireiselle suorittamiselle, jota meille jostain suositellaan - muka.

**

Jätän nyt yleiskaavan ja kuntalain yksityiskohdat myöhempään. Minulla olisi myös tiedostoissani kuusisivuinen tekstini terveyspalveluiden tuottamistavoista ja uudistamistarpeista, mutten ehkä uuvuta ketään silläkään. Sen sijaan alan laittamaan pörrölankaa puikoille. Sekä perustan erillisen käsityöblogin. Rutikuivaa asiaa ehkä sitten ensi kerralla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.