lauantaina, maaliskuuta 08, 2008

Jotain mieltä olemisen vaikeudesta


Osallistuin tänään puoluevaltuuston kokoukseen. Keskustelujen pääaiheeksi nousi esitys neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä, jota on vaadittu toteutettavaksi tämän kevään aikana ehdolla olevista puheenjohtajaehdokkaista.

Odotetusti ajatus ei saanut kovin laajaa vastakaikua. Pääargumentti jäsenäänestystä vastaan oli se, että puoluekokousmenettelyt on jo sovittu ja pelisääntöjen muuttamien kesken kaiken olisi ”säntäilyä” tai jonkinlaista ei-vakaata ja järjestäytymätöntä toimintaa. Menettely olisi tietenkin uusi, mutten oikein hyväksy puheita siitä, kuinka jäsenten neuvon kuuleminen olisi jotenkin demokratiaa kaventavaa. Asiahan on tasan päinvastoin.

Kun puhutaan säännöistä ja muodoista, tulee muistaa, että ne on tehty järjestäytyneen toiminnan ja demokratian turvaamiseksi. Siis jäsenten suojaksi mielivaltaa vastaan.

En voi mitenkään hyväksyä sitä ajatusta, että tieto jäsenten näkemyksistä sotkisi ja häiritsisi päätöksentekoa. Tai jos joku näin ajattelee, se kertoo jotain kyseisen henkilön kiemuraisesta demokratiakäsityksestä. Neuvoa-antava jäsenäänestys vain vankistaisi puoluekokouksen valintaprosessia ja lisäisi sen demokraattisuutta ja legitimiteettiä jäsenten keskuudessa. Jäsen on puolueessa kuningas.

Jäsenäänestystä ei nyt kuitenkaan toteuteta tänä keväänä. Käyty keskustelu kuitenkin palvelee puoluekokousta, jossa asiaa joka tapauksessa käsitellään ison aloitenipun saattelemana. Olemme tässä nyt päässeet harjoituttamaan suhtautumistamme uusiin toimintamuotoihin ja toivottavasti aloitteen taustalla ollut halu lisätä jäsenten vaikutusmahdollisuuksia saa vastakaikua vähitellen myös muutosvastarintaisimpien jäärien mielissä. Positiivista on, että puoluehallitus on päättänyt tuottaa aineiston tähän keskusteluun jäsenäänestyksen erilaisista muodoista ja vaikutuksista.

**

Minua häiritsee se, että kantaaottamattomuudesta on tehty nykypäivän hyve. Se on riskitöntä ja turvallista ja seurausta yleisestä politiikanvastaisesta ilmapiiristä. Liputtamalla jonkun asian puolesta voi tulla teilatuksi. Sen pelossa hajuton ja mauton on turvallisempi valinta. Huolestuttavaa on, että kehitys on levinnyt politiikan sisään ja meidänkin puolueeseemme.

Kun peesailee, pitää mahdollisuudet avoimina eri suuntiin - muka. Olemalla mitäänsanomaton, voi palvella monenlaisia tarkoitusperiä ja toiveita. Kun ei valitse puoltaan tai linjaa mitään, voi pysyä pelissä mukana. Minusta kyse on raukkamaisesta laskelmoinnista, jonka ei soisi olevan politiikkamme ohjenuorana. Enkä ole sitä mieltä, että olemalla jotain mieltä jostain, sulkisi ovia ja mahdollisuuksia. Politiikkaan kuuluu se, että erilaiset mielipiteet ja ajatussisällöt keskustelevat keskenään. Pahvikulissien jutustelusta ei kostu kukaan.

**

Minusta on ollut erikoista lukea Matti Vanhasen oikeudenkäynnin tuomiota kommentoineita puheenvuoroja. Ensinnäkään en itse halua puuttua koko juttuun lainkaan, koska a) asia ei kuulu minulle, b) kyseessä ei ole lainvoimainen tuomio ja c) en ole ollut istunnossa läsnä kuulemassa todistajien lausuntoja ja muita puheenvuoroja. Lööppejä lukemalla ei ratkea se, mikä on asiassa oikein tai väärin.

On harvinaista, että tässä jutussa on menty kyseenalaistamaan tuomioistuimen jäsenten motiiveja ja harkintakykyä, kun lopputulos on koettu vääräksi ja epämieluisaksi. Maallikolta tällaiset kannat vielä ymmärtäisi, mutta ei juristin koulutuksen saaneelta. Tarkoitan oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikkaa, joka vihjaili, että Susan Ruususen kyyneleet olisivat sumentaneet miespuolisten lautamiesten harkintakyvyn. Helsingin Sanomien pääkirjoitus taas sai aiheen suomia lautamiesjärjestelmää antaen ymmärtää yhden lautamiehen olleen jäävi julkisosialidemokraattisen arvomaailmansa takia.

Lautamiesjärjestelmä ansaitsee päivitystä tähän päivään, mutta on aika roisi väite mennä noinkin suoraan riippumattoman tuomioistuinten jäsenten pääkopan sisään väittämään sen hataruutta sukupuolen, poliittisen katsomuksen tai ammatin takia. Tuomareillakin voi olla erilaisia yhteiskunnallisia painotuksia, mutta he silti kykenevät toimimaan ratkaisijoina lainsäädännön rajoissa oman ammattitaitonsa ansiosta.

Myös lautamiehiksi valikoituvat ovat oman tuntemukseni mukaan hyvin vastuullisia ja tehtävään koulutettuja henkilöitä. Tosin kansanedustaja lautamiehenä menee minunkin mielestäni vähän liian pitkälle. Siinä koetellaan vallan kolmijako-opin pilareita natisten. Paikallispolitiikassa mukana olevan laita on sen sijaan toinen. Olen itse työskennellyt lautamiesten kanssa auskultoidessani Lohjan käräjäoikeudessa ja minun tuntemani lautamiehet olivat hyvin perillä tehtävänsä luonteesta.

Mistä edes löytäisimme sellaisessa komerossa kasvaneita lautamiehiä tai tuomareita, joille ei olisi muodostunut minkäänlaista arvomaailmaa tai yhteiskunnallista katsantokantaa. Lautamiehet ovat yleensä niitä tunnollisia aktiivisia kansalaisia, joita löytyy vanhempaintoimikunnista, asukasyhdistyksistä ja harrastuspiireistä. Monet tällaiset ihmiset ovat aktiivisuutensa kautta päätyneet myös jonkinlaiseen poliittiseen toimintaan eikä siinä pitäisi olla mitään pahaa.

Politiikka ei ole mitään sen kummallisempaa kuin sitä kuuluisaa yhteisten asioiden hoitoa. Se ei tee ihmistä epäkelvoksi ja motiiveiltaan hämäräperäiseksi ketkuilijaksi. Niitäkin tosin löytyy, mutta ei siksi, että ihminen on poliittisesti valveutunut, vaan siksi, että henkilö on muuten moraaliltaan alhaista tasoa. Lautamiehenä ns. kotiinpäin vetoa ei sallita.

Tässäkin kävelee vastaan se käsitys, jonka mukaan polittinen valveutuneisuus on kuin alhainen vietti, jota ihminen ei osaa hallita. Ikäänkuin yhteiskunnalliseen ajatteluun kykenevä ihminen ei pystyisi mitenkään toimimaan tasapuolisuuteen pyrkien, vaan aina ja kaikkialla politiikkaa paasaten, ihmisiä lietsoen sekä etuja omaan laariin kahmien. Vähän sama kuin väittäisi hartaasti uskovaista ihmistä kelvottomaksi esimerkiksi johonkin virkaan. Siinähän se pakkokäännyttäisi ja hypnotisoisi ihmisiä omaan uskoonsa.

Tuomarin esteellisyydestä on omat pykälänsä. En ole kuullut, että tässä jutussa olisi tehty moisia prosessiväitteitä. Jääviydestä kerrotaan ikivanhassa oikeudenkäymiskaaressa ja se kuuluu vuoden 1734 alkuperäisasussaan näin:

”Jos kantaja tahi vastaaja tahtoo jäävätä tuomarin, tehköön sen siivosti, ja tuomari itse tuomitkoon siitä jäävistä. Nämä ovat lailliset jäävit: kun tuomari on jommankumman kanssa sellaisessa sukulaisuudessa tahi lankoudessa, jossa avioliitto Naimiskaaren 2 Luvun mukaan ei ole luvallinen, siihen lukien myös hänen serkkunsa sukulaisuuden, vaan ei lankouden kannalta; taikka kun tuomari on hänen vastapuolensa tahi julkinen vihamiehensä; taikka kun tuomarilla tahi hänen nyt mainituilla sukulaisillansa on siinä asiassa osa, tahi kun heillä on siitä erinomaista hyötyä tahi vahinkoa odotettavana; taikka kun hän toisessa Oikeudessa on ollut samassa asiassa tuomarina, tahi on siinä ennen ollut asianajajana tai todistajana, tahi kun hän ennen, jonkin Oikeuden tahi [kuninkaan käskynhaltijan] käskyläisenä, on päättänyt jotakin siihen asiaan kuuluvaa; taikka kun hänellä itsellänsä on samanainen asia toisessa Oikeudessa. Jos tuomari tietää sellaisen jäävin itseänsä vastaan olevan, vaikka ei riitapuolella ole siitä tietoa, niin astukoon itsestänsä pois Oikeudesta.”

**

HOK-Elannon vaalitulos ratkesi tänään ja minut valittiin 875 äänellä edustajistoon nyt toistamiseen. Olen myös HOK-Elannon hallintoneuvoston jäsen. Tulos oli oikein hyvä, koska en tehnyt mitään henkilökohtaista kampanjaa. Ehdokkaita oli valtava määrä ja äänestäjille oli kova työ kahlata listoja läpi. Tuloksiin tästä. Äänimääräni oli muuten suurin espoolaisten demareiden listalla, joten kiitos luottamuksesta!

1 kommentti:

  1. Anonyymi11:40 ip.

    Asiaa puhut. Onnittelut hienosta hok-vaalituloksesta. tm

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.