tiistaina, maaliskuuta 18, 2008

Narsissit kukkivat


Kirjastossa käy aina niin, että joku kirja törröttää hyllyssä niin, että siihen tarttuu aivan sattumalta. Viime viikolla Sellon kirjastossa silmiini osui Yrsa Steniuksen kirja ”Valta ja naiseus”. Ihan sattumalta aloin selaamaan sitä, koska muistan kirjan puhuttaneen joskus takavuosina. Kirja julkaistiin vuonna 1993 Ruotsissa ja Stenius pohtii kirjassaan vuonna 1987 liikkeelle lähtenyttä tapahtumaketjua. Hän siirtyi syrjään Aftonbladetin päätoimittajan paikalta erilaisten valtataistelujen seurauksena ja taustalla oli paljon myös henkilökohtaista painolastia ja ihmissuhdekiemuraa.

Hän kävi henkilökohtaisen kriisin partaalla ja sairastui masennukseen. Kirjassa hän pohtii paljon sitä, miten valta ja yhteiskunnallinen asema vaikuttaa ihmiseen. Miltä tuntuu, kun tämän kaiken ulkoisen kuorrutuksen menettää. Hän pohtii myös sitä, miten hän, älyyn ja uraan panostanut muuten niin vaativa nainen tyytyy jatkuvasti ihmissuhteissaan toisen naisen osaan.

Kirjan alkupuoli kiertyy median, vallan ja narsismin ympärille tavalla, joka tuntui hyvinkin ajankohtaiselta ja akuutilta. Kanervan tekstailut ja Vanhasen deittailut kertovat puuhista, joiden takana ei voisi olla pelkkä putkimies Putkonen. Valta, asema ja julkisuus ovat olleet molempien herrojen naisvirityksissä vahvasti mukana. Myös julkisuus nostaa valtaapitäviä tikun nokkaan tavalla, josta vallan kahvaa pitelevä saa myös outoja kiksejä. Myönsi tai ei.

Henkilökohtaisen pohjakosketuksen läpikäyneen ihmisen pohdinnat ovat sinänsä mielenkiintoisia, mutta minua olisi kiinnostanut kuulla enemmänkin vallan ja narsismin sekä journalistiikan ja moraalin suhteista sekä siitä, mitä johtopäätöksiä narsismia korostavan aikakautemme epäterveiden ilmiöiden kitkemiseksi tulisi tehdä. Vastauksia ei tule ja jokainen saa miettiä niitä itse.

”Olen nähnyt niin monia vallan ja/tai kuuluisuuden aiheuttamia persoonallisuuden muutoksia. Nämä muutokset horjuttavat ihmisen käsitystä itsestään ja muista, ne horjuttavat käsitystä elämästä ja elämän tärkeysjärjestyksestä, ne horjuttavat eläytymiskykyä ja aitoa avoimuutta – enkä voi uskoa, että kaikki nämä ihmiset olisivat kuljeskelleet ympäriinsä syvästi narsistisuuttaan salaillen aina siihen asti, kunnes jokin urotyö tai nimitys on tuonut heille niin suurta huomiota, että persoonallisuustyyppi on puhjennut täyteen kukkaan.”

**

Kirjassa pohditaan, kuinka markkinatalous julistaa inhimillisen kanssakäymisen eri ulottuvuuksien kantavaksi periaatteeksi kaiken vaihdettavuutta. Tämä piirre on vahvistunut kirjan kirjoittamisen jälkeen vuosi vuodelta ja nyt ajattelua tuputetaan lähestulkoon kaikille elämänalueille. Ikään kuin maailma olisi täynnä vain itsekkäin motiivein varustettuja yksilöitä, jotka nollasummapeliä muistuttavassa eloonjäämiskamppailussa taistelevat itselleen kuuluvista oikeuksista.

”Markkinataloudessa toisen kuolema on toisen leipä”, Stenius toteaa. Hänestä markkinat ovat hyvä keino jakaa kulutustavaroita, mutta vahingollinen käyttäytymisnormi niillä alueilla, jotka muodostavat meidän ihmisarvomme. Olen samaa mieltä. Kaikki on kaupan kunhan hinnasta sovitaan –ajattelu on ristiriidassa demokratian ja kansalaisuuden periaatteiden kanssa.

Kaikkien kilpailu kaikkia vastaan syö yhteisöllisyyttä ja tuhoaa yhteistyötä. Demokratiassa kaikki pelaa. Itsekkäät minä minä ahmatit syövät mittaamatonta yhteistä sosiaalista pääomaa. Syy ei ole aina näiden syöppöjen, vaan järjestelmän, joka usuttaa nälässä pidetyt leijonat ulos häkeistään.

Tämä näkyy politiikassa niin, että se mielletään yhä useammin pelkkänä itsekkäiden tahojen itsekkäänä kamppailuna. Siis edunvalvontana, jossa kukin etutaho pyrkii ulosmittaamaan pois omansa. Politiikan pitäisi olla yhteiseen hyvään pyrkivää jaloa toimintaa eikä mitään päänahkojen metsästystä. Jos tämä ulottuvuus rapautuu, myös demokratia kärsii. Ja kärsiihän se.

”Mitä tapahtuu, kun politiikan ei enää katsota koskevan meitä todella henkilökohtaisessa merkityksessä, vaan se muuttuu toiminnaksi, joka tapahtuu silmiemme edessä näyttämöllä, jota meidän on tapana kutsua julkisuudeksi?”

Tapahtuu niin, että katsomme todellisuutta etäältä siihen osallistumatta. Se miltä näyttää on tärkeämpää kuin mitä on. Ja saamme entistä enemmän sellaisia poliitikkoja, jotka janoavat lisää estradeja, lisää aplodeja ja lisää kutkuttavan jännittävää kilpailua ja kamppailua. Iken yhdet kättelyt valkoisessa talossa muuttuivat mahtavaksi ulkopolitiikan hoidoksi, kun sisällölle ei panna mitään painoa. Osaako kukaan nimetä yhtäkään oikeaa ulkopoliittista tekoa, jonka Ilkka Kanerva olisi tehnyt edellä mainittua käden vatkausta lukuunottamatta? Minun ruutuni näyttää tässä kohtaa pelkkää lumisadetta.

Kokemuksesta voin sanoa, että minä koen politiikan tämän puolen epämukavaksi. Julkisuutta tarvitaan asioiden esilläpitämiseen, mutta muu saa olon vaivaantuneeksi. Entä se yhteisten asioiden hoito sitten? Senhän pitäisi tapahtua sanan mukaisesti yhdessä.

Se joka yrittää tuoda tämän näyttämöleikin osaksi sosialidemokraattisen puolueen toimintaa, ei ole ymmärtänyt aatteestamme yhtikäs mitään.

**

Pääsiäinen tulee ja keväisen kauniit narsissit kukkivat jo kuistillamme. Lisääntyvä valo piristää ja tuottaa energiaa. Minulle tehokkain energialisä tulee Marco Bjurströmin joka viikkoisista tanssitunneista. Ja kun ilmoittauduin vielä hänen pääsiäisen tehotanssikursseilleen, olen taatusti hyvin piristyneen iloluontoisella mielellä koko pääsiäisen. Tipitii!

3 kommenttia:

  1. Anonyymi7:37 ip.

    Terveiset,
    Olen yrittänyt omalta osaltani herätellä keskustelua politiikan suunnasta ja sisällöstä. Parin vuoden aikana olen lähettänyt kaikille kansanedustajille muutamia kannanottojani. Edustajien taholta vallitsee lähes täydellinen välinpitämättömyys puoluekannasta riippumatta.
    Alla muutama viimeisimmistä

    2.3.2008
    Vallan valintoja
    Venäjän vaaleissa kansanvallan ensiaskeleet olivat horjuvia. Monen poliitikon silmissä väikkyy arkaileva ihastus Putinin median hallintaa kohtaan. Joissain viimeaikaisissa kannanotoissa on esitetty ymmärrettävästi samansuuntaisia toiveita. Toivotun mielikuvan luominen ei tarvitse avointa keskustelua tai vuorovaikutteisuutta - vaan asioihin voidaan viitata ja näyttäytyä itselle edullisessa kontekstissä. Yhteinen mielikuva viihtyy kuvissa – ei sanoissa. Poliitikon perinteisessä kolmiodraamassa viesti saattaa suuntautua itseä vastaan, kuten Sarkozylle tuntuu käyneen. Tuottaja-toimittaja-näyttelijä -malli saattaa osaamattomissa käsissä mennä tragedian puolelle. Politiikka on perimmiltään valtataistelua. Tuota todellisuutta pyritään peittelemään politiikan legitimoimiseksi ja puoluepoliittisen kannatuksen saamiseksi. Karismaattisuus mediassa on tärkein avu poliittiseen valtaan. Vaikuttavimmillaan se on kohteen toiminnan ja mielen kotrollia.

    EU jäsenyyssopimuksen vaikutukset kansallisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin tuntuvat olevan vielä yksityiskohdiltaan epäselviä. Neuvottelutuloksien epäedullisuutta on alusta alkaen peitelty. Myönteisen mielikuvan konsensus on kilpistänyt poliittisen debatin. Avoin keskustelu ja läpinäkyvyys sovituista jäsenyysehdoista on tyrehtynyt täysin. Epämääräisten erityisehtojen varaan rakennettu maataloustukijärjestemä on hyvä esimerkki. Julkisen sektorin menojen supistaminen on ollut EMU jäsenyyden velvoite. Tehostamisen nimissä suoritettava alasajo ja yksityistäminen olisi hidastunut ilman vasemmistopuolueiden sitoutumista. Sosiaaliryhmien välisten terveyserojen kaventaminen on kokoomuslaiselle ministerille vastavirtaan uimista. Hallitus on valtiosäännön uudistuksella tehnyt työmarkkinajärjestöistä ja oppositiosta "hampaaattoman rakkikoiran". Valtiontalouden positiivinen tulos on antanut kansallista pelivaraa ja sitä kautta mahdollistanut hallitukselle ideologisen valinnan. 

    EU:n maatalouspolitiikka on tarkimmin säädeltyä. Teollisuusmaiden lähes 300 miljardin euron maataloustuet ja tarpeeseen nähden kaksinkertainen ruoantuotanto on mieletön. EU vaatii maatalouteen lisää tehokkuutta. Suomen strategia on tilakoon kasvattaminen ja ruokinnan tehostaminen. Tuotostason nostaminen lisää eläinkohtaista päästörasitusta.  Proteiini pitoisen ruokavalion paremmuuden esiinnouseminen ennustanee lihatuotannon lisäämistä lähivuosina. Maatalouden tehokkuusvaatimukset ja päästörajoitukset ovat törmäyskursilla. Mukaan on vedetty haja-asutusalueilla asuvat. Kokonaiskuormituksen alentaminen vaatii jokaisen mökinmummon talkoisiin mukaan 6-10.000 euron pienpuhdistamolla. Pakkoinvestointi on innovaationeen tuottanut melkoisen tuoteperheen. Toimivuudeltaan digiboksi -luokkaa!

    Metsätalouden yksipuolinen ja suora tuotantoketju – metsästä tehtaalle – on näivettänyt maaseudun. Maataloudessa näkyy käyvän samoin. Maailman valloitukseen metsäteollisuutemme tarvitsee nyt Venäjän tukea hyökätäkseen WTO:n kauppasopimuksia vastaan. Kilpailu elintarvikkeiden hinnan osalta on kohdistunut lähes yksinomaan tuottajahintaan. Neuvotteluhetkellä EU:ssa oli hintataso noin 50% Suomen tasosta. Jatkuvasta kilpailutilanteesta huolimatta ruokakori tuntuu työntyvän yhä useamman vähävaraisen ulottumattomiin. Elintarvikeomavaraisuus ja yrittäjyys on ollut suuruuden ekonomiaa – ja piste. Maaseudun monimuotoisuuden puolustajat ovat vähissä kaikissa puolueissa. 

    Teknologiavallankumoukset etenevät n. 60-vuoden syklein. Meneillään oleva aikaa ohjaa informaatio- ja viestintäteknologian perustuvat innovaatiot. Muutospaineet liittyvät ympäristön, väestönkehityksen ja energiankäytön ohella elämään ja arvoihin. Uusi, tuleva talouskasvu tukeutuu innovaatioihin ja luovuuteen. Aineettomat tuotteet ja palvelut ovat nousemassa elämysten ja henkisen hyvinvoinnin siivittäminä tärkeiksi kasvualustoiksi. Uuden talouskasvun päätuotantotekijä on inhimillinen pääoma. Se ei ole korvattavissa oleva resurssi suuruuden ekonomiaan perustuvan tavaratuotannon tavoin. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi on sen perusta. Kenen vastuulle äänestäjät tuon arvokkaan ominaisuutensa ja tärkeimmän "pääomansa" uskovat. Poliitikkojen näköalattomuus ja vastuuttomuus on hukannut inhimillisiä resursseja vuosikymmenen. Koulutuksen ja työympäristöjen kehittäminen muutoksiin varautumalla on laiminlyöty pahoin. 

    Innovaatiyliopiston sijaan tulee luoda "Inspiraatioyliopisto". Se tuottaa voimaantumista Innovaatioyliopistoa nöyremmin ja koruttomammin. Se asuu yliopistokampuksen kerhohuoneessa, työpajoissa, sosiaalisissa kohtaamisissa, sen rajapinnoissa. Mahtipontisuus syö siitä herkkyydeni. Sisäisen motivaatio on innovaatioiden tärkein katalysaattori. Eetos opiskelun suunnasta, laadusta ja tarpeesta on päättäjiltä ollut yhtä hukassa kuin osalta nuorisoa. Syyttely milloin laiskoiksi, ylipainoisiksi ja saamattomiksi ei ole tuottanut tulosta. Sanoma viestittää pakotetta ja uhkaa yhteiskunnan taloudellisen edun nimissä. Yleisestä epävarmuudesta ja "tulevaisuudenpelosta" on tehty henkilökohtainen heikkous. 

    "Globalisaatio on mahdollisuus, olemme voittajia". Sosiaaliturvan harmonisointi eurooppalaiseen järjestelmään tehdään arviointien ulottumattomissa. Vahvemman asema on turvattu työperusteisella ja ansiosidonnaisella sosiaaliturvalla. Pelastusköyden varaan jäävät köyhät, varattomat ja muutoksen uhrit. Rakentava keskustelu ja arviointi aiotaan korvata netin kansalaisfoorumilla  – "soita suutasi sosiaaliturvasta". Vuosikausia jatkunut sanelupolitiikka sopeutumisen ehdottomuudesta ja tarpeellisuudesta on muuttunut kehyskuriksi. Globalisaation voimaa ja painetta on haluttu lisätä vielä kansallisin toimin. Taloudellinen tehokkuus kuitenkin edellyttää riittävän laajaa näkemystä yhteisestä edusta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Ainoaksi ohjaavaksi voimaksi on valikoitunut kilpailu. Kenen kanssa – ketä vastaan?

    29.1.2008
    Epätoivoinen innostaminen
    Totuus, hyvyys ja kauneus ovat raadeltavana. Taloudelliset, ekologiset, hedonistiset ja vaikkapa eettiset arvoalueet kulttuurissamme ovat muutoksessa. Tarpeiden ja halujen perusteina toimivat arvomme. Syyyhteys näkyy valmiutena tehdä työtä ja nähdä vaivaa tavoittaakseen nuo arvot. Sisäistetyt arvot "sitouttaa" toimiamme vastoin hedonistisia halujamme. Yhteikuntavastuun vaihdanta liberalistiseen vapauteen on puntaroitavanamme.

    Yhteiskunnallinen hyvinvointi ja sosiaalipoliittinen ennustettavuus edellyttää riittävää yhteistä arvomaailmaa. 
    Arvomaailman ristiriitaisuus ja kaottisuus on johtanut suuriin ongelmiin elämänhallinnassa ja itsehallinnassa. Oikean ja väärän moraalinen raja on sumentunut.
    Kasvatuksellisten ja yhteiskunnallisten arvojen välillä on ristiriita. Pidättyvyys, häveliäisyys, vaatimattomuus, kohtuullisuus ja kiitollisuus ovat antamassa tilaa katteettomalle itsetunnolle – röyhkeydelle.

    Innovatiivisyys on nostettu menestystekijäksi. Yksilön rakentava toiminta – kehittyminen ja kasvu on yrityksen kilpailukyvyn perusta. "Henkilöstö on tärkein voimavaramme" on nostettava toimivaksi käytännöksi. Kemijärven tapaus osoittaa aivan toista. Työntekijöiden ennenkokematon aktiivisuus ja omatoimisuus omassa asiassaan on kannustettavaa. Yhteisöllisyydessä on "hypettä". Poliittinen johtomme on kyvytön kanavoimaan tätä ennakoimatonta, pursuavaa intoa ja rohkeutta.

    Pyramidi -johtaminen näkyy suuryritystemme hoidossa. Viimeaikoina esilläolleet tapaukset antavat pörssiyhtiöidemme ja maaamme hallituksen julkisuuskuvan hoidosta välttelevän ja vaivautuneenoloisen kuvan. Asiaa ei kyetä, osata tai haluta hoitaa. Ehkä parhaat voimat eivät sittenkään ole asialla. Maan hallituksen "yhden suun" politiikka tuottaa näennäistä asiajohtamista. "Komitea pohtii", "emme ole muodostaneet yhteistä kantaa" -lausuntoja.

    Yhteiskunta on laiminlyönyt koulutuspolitiikassaan kouluttautumisvastuun siirtymisen työntekijälle itselleen. Tieto on muuttunut vallan välineestä vuorovaikutteiseksi resurssiksi. Kannustus- ja palkitsemisjärjestelmä on räätälöity pienelle huippujoukolle joiden osuus yritysten tuloksessa on pienempi kuin keskitason työtekijöiden. Yritysten yhteiskuntavastuuta ei ole – ennenkuin se on liian vastuutonta.

    Tämänhetkinen ryntäily "savuaville raunioille" olisi pelkkää kosmetiikka jos asiat olisi hoidettu olemassa olleen tiedon varassa aikanaan.


    Poliittisesta vastuusta puheenollen: 
    Arkkipiispa Jukka Paarma koplasi papiston laiminlyönnin kansalaisten tasapuolisessa kohtelussa kansalaissodan aikana ja Kemijärven sellutehtaan lopettemispäätöksen hoidon.

    22.11.2007
    Hinnalla millä hyvänsä
    Näkymätön sormi on pyöräyttänyt muutoshyrrän yhä hurjenpaan vauhtiin. Lähes mikä tahansa väite oikeassa kontektissä saa oikeutuksensa muutoksen välttämättömyydestä. Uhka ei näytä olevan tuo "kultasormi" vaan sen kaikkivoipaisuuteen epäilevästi suhtautuva objekti. Yksilökeskeisyydelle perustuva arvomaailma murentaa yhteisöllisyyden. Työn tuottavuuden keskiössä olevalta työvoimalta on liuennettu poliittinen valta. Kiinteä pääoma on kuollutta, negatiivistä varallisuutta. Tekninen innovaatio ei rakenna pesää. Muutoksessa elää meidän mahdollisuutemme. Millainen?

    Päättäväisyydestä päätellen suuremmalla osasta edutajiani on selvillä miten yhteiskuntamme pitäisi muuttua. Peruspalvelujen – terveydenhoito, koulutus ja turvallisuus – vastikkeellisuutta ja harkinnanvaraisuutta järkähtämättömästi ehdollistetaan. Valkokaulus kiristyy. Edessä on liberalistinen sopimusyhteiskunta. Ammattiyhdistysliike on saatettu hampaattomaksi tehtaitten muututtua "käveleviksi työpaikoiksi". Yhteiskuntarauhan järkkyminen on suurempi uhka kuin pienryhmien "rahat tai osakenotkahdus" -pakote. 

    Protestanttisella työmoraalilla lienee osuutta Suomen erinomaisiin tuottavuus- ja kilpailukyky tuloksiin. Täydelliselle kilpailulle alistettuna tämä arvo tuhoaa ihmisen. Moraaliseettinen usko ja pyrkimys "hyvään elämään" on ihmisyyden perusta. Tuo suojeltava "toivo paremmasta" on tuuliajolla.

    Kulutuskysynnän kasvu vaatii veronsa – alhaisina veroina. Sosiaaliturvauudistuksen kannustavuus työntekoon tullee olemaan keppilinja. Palkkaperusteisuus on sosiaaliturvan jäljellejäävä vaade. Palvelut turvataan yksityistämisellä ja palveluyksikköjen suurentamisella. Kasvoton järjestemä antaa paremman mahdollisuuden kehysrahoituksen puitteissa sopeuttaa palvelut priorisoituihin kustannuksiin. 

    Muutosturbulenssi kiihtyy. Se on heittänyt ulkokehälle uusia yhteiskuntaryhmiä, Suojassa ei ole enää yhteinen arvopohja ei hyveellisyys, aate ei arvot. Olemme matkalla – kukaan vain ei tiedä mihin. Emotionaalisten ja sosiaalisten siteiden häivyttäminen järkyttää perimmäisiä ankkureitamme elämään ja itseemme. Terapia on lääke kaikkeen pahoinvointiin. Otaksumme että meissä jokaisessa asuva (lypsy)lehmä tekee metamorfoosin ja paljastuu sisäiseksi sankariksi. Sosiaalinen pääoman eetos on korvattu tehokkuudella. Pyrkimys yhteiseen hyvään elämään on kääntynyt kiihtyväksi kansainväliseksi sodaksi kilpailuvyvystä ja markkinoista. Kilpajuoksu alenevan verotuksen ja tarvittavan työvoiman sekä kansalaisyhteiskunnan kesken on maitohapoilla.

    Ammattiyhdistysliike on pirtoutunut pieniin etujärjestöihin. Edunvalvonta on siirtynyt lattiatasolle. EU:n sosiaali- ja vakuutusturvan yhtenäistäminen, sopeuttaminen on ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisten toimijoiden keino pitää muutoksessa työllisten armeijaa. Työeläkejärjestelmä koskee meitä kaikkia. Myös työttömiä ja työvakuutusjärjestelmän ulkopuolelle sysättyjä. Nykyinen työeläkejärjestelmä on viimeinen side demokraattiseen sopimusjärjestelmään. Parlamentarismin kyvyttömyys kriisin sattuessa paljastuu väkivaltakoneiston valjastamisella moraalin vedoten. 

    Edustuksellinen demokratia ontuu. Yhteiskuntarauhan turvaaminen pakkolailla on oire siitä. Dramaattiset yhteenotot toimivat näyttävinä uhkina. Pitkät perinteet ja luottamus sopimusyhteiskunnasta toimivat ilman väkivaltakoneistoakin. Edustuksellisuus on heittänyt häränpyllyä. Kansalaisten kuuleminen on kääntynyt taivutteluksi ja uhkailuksi. Vuorovaikutuksellisuus on vaihtunut julkisuuden hallinnaksi. Se mihin kansalaiset haluavat muutosta ei merkitse mitään, vaan se, kuinka paljon sillä on poliittista painoarvoa. Yhteys on täkeää vain tuon painoarvon arvioimiseksi.


    Voihan vitsi! 
    Silmiini osunut vitsi nosti kafkamaisen mielleyhtymän taannoisiin eduskuntavaaleihin. Vasemmiston vaalikampanjaan.

    Hammaslääkäri kysyi potilaaltaan:
    Puudutanko hampaanne ennen poraamista?
- Ei! Se kiusasi minua koko viime yön, joten kärsiköön nyt vuorostaan.

    Ei naurata!
    Tuon potilaan kipukynnys on ehkä ylitetty. Operaatiota suorittavasta lääkärista – markkinavoimista – en ole niinkään varma.

    Sopimusyhteiskunnasta on helppo puhua vielä yhteistuumin. Tämän eetoksen vallassa on hyvinvointiyhteikunta talutettu kuilun reunalle.
    Aidosti kannustava ja välittävä yhteiskunta. Nyt on aika kysyä – pitääkö ote?

    Terveisin

    Seppo Hänninen
    Pietiläntie 12 B 7
    03100 Nummela
    0400 503 213
    seppohanninen@kotiportti.fi

    VastaaPoista
  2. Anonyymi6:45 ip.

    ProKareliaMuutos on jo käynnistynyt, mutta hitaasti. Tarvittaisiin Barack Obaman kannattajajoukon kaltainen kuoro huutamaan: ”Yes, we can!”, ”Me pystymme siihen”. ...
    www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1517&author=10 - 42k -
    ... tämä julkaistiin 5.3. eli olette siis "lainanneet" iskulauseenne Pro Karelialta...

    VastaaPoista
  3. kotisivut ovat olleet työn alla jo hyvin pitkään ja Erkki Tuomiojan kampanjaslogan on syntynyt jo tuota ajankohtaa aiemmin.

    Mutta hyvä lause moneen käyttöön. Niin meillä kuin maailmallakin.

    Kyse on demokratiasta, ihmisten osallisuudesta ja siitä, että yhdessä voimme vaikuttaa. Jos tulevaisuuden usko puuttuu, ei ole toivoa paremmasta eikä voi myöskään vaikuttaa.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.