keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008

Kukko vai kana?






Eilinen tasa-arvofoorumi onnistui hyvin. Puheenjohtajaehdokkaat olivat ensimmäistä kertaa meidän tilaisuudessamme koolla ja puhuivat innolla naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Sen paremmin tilaisuus ei olisi voinut onnistua.

Toivottavasti eilinen tasa-arvoruiske kantaa pitkälle. Joitain lupauksiakin saatiin. Tasa-arvo on SDP:n aatteen ruisleipää - jopa niin itsestään selvä perusarvo, että sen tarkempi analysointi ja erittely saattaa jäädä puolitiehen. Huomasin myös eilisessä paneelissa, että vaikka ehdokkaita pyydettiin vastaamaan kysymykseen nimenomaan sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta, moni alkoi puhelemaan kaikenlaista yleistä ja sinänsä hyvää asiaa.

Vastauksista huomaa hyvin nopeasti, kuka on oikeasti miettinyt ja sisäistänyt sukupuolten välisen tasa-arvon ongelmia ja taustalla vaikuttavia rakenteita. Erkki Tuomioja pärjäsi tässäkin keskustelussa hyvin juuri siksi, että hän on Hesarinkin mukaan julistettu yhdeksi analyyttisimmistä poliitikoistamme. Vaikka Hesarin juttu oli aikamoista viihdettä, tämä arvio osui kyllä oikeaan. Ilman laajaa asioiden hallintaa poliitikko ei ole mitään. Voi kyllä paistatella parrasvaloissa, mutta asioita ei voi edistää, jos ei osaa mitään. Eikä sitä kuuluisaa karismaakaan ole, jos sisäinen palo ja kiinnostus asioihin puuttuu.

Eilisessä seminaarissa Marianne Laxen totesi, että sellainen poliitikko on hyvä poliitikko, joka pystyy asettamaan sen agendan, josta keskustellaan. Hän totesi, että harva onnistuu tässä ja yleensä poliitikot joutuvat altavastaajana vastailemaan median kautta nousseisiin keskustelunaiheisiin - usein vieläpä toisarvoisiin sellaisiin.

Erkki Tuomioja kuuluu tähän poikkeussarjaan. Hän on pystyy nostamaan uusia teemoja keskusteluun ja kun keskustelua käydään jonkin aikaa, asioiden takaa aukeaa aina laajempi ikkuna. Bensakupongit olivat heitto, josta nousi valtava haloo sekä itku ja parku. Kävi ilmi, että Tuomioja oli jo 1990-luvun alussa luonnostellut lehtiartikkelissaan vastaavaa mallia, joka myöhemmin on toteutunut EU:n päästökauppajärjestelmänä.

Henkilökohtaisista päästötileistä on alettu puhua nykypäivänä vakavasti otettavana tulevaisuuden tapana hillitä ilmastonmuutosta. Kyse on siis niistä Tuomiojan hassun hauskoista bensakupongeista, mutta nykyaikaisessa muodossa henkilökohtaisen päästötilin tai virtuaalisten oikeuksien muodossa.

Tämä on tulevaisuutta ehkä joskus vuosikymmenten päästä, koska kaikki tietävät, etteivät öljyvarannot riitä pitkälle. Meidän on siirryttävä muiden energiamuotojen käyttöön ja tämä on yksi tapa kannustaa muutokseen markkinamekanismia hyödyntäen. Ne jotka tuhlaavat luonnonvaroja vähemmän, saavat myydä oikeuksiaan ja saavat siitä henkilökohtaista etua. Oiva tulonsiirto siis, jossa köyhät, lapset, eläkeläiset, autottomat ja ekoautoilijat hyötyisivät.

Toinen keskustelunavaus oli neuvoa-antava jäsenäänestys. Jälleen itkua ja porua, vailla kunnon asia-argumentteja. Mutta idea etenee. Puoluekokouksessamme puheenjohtajavaaliasiaa valmistellaan jo paljon vakavammalla pohjalla kuin miten asiaan olisi suhtauduttu ilman nyt käytyä keskustelua. Lisäksi neuvoa-antavat jäsenäänestykset toteutuvat jo tänä keväänä paikallisesti ainakin Espoossa, Keski-Uudenmaan kunnissa ja Oulussa. Ja mikä tärkeintä, keskustelu on avannut ikkunan laajempaan demokratia- ja osallisuuskeskusteluun niin puolueessamme kuin laajemmin yhteiskunnassa.

Yksi asia minua huolestuttaa. Miksi on niin, että oman puolueemme jotkut jäsenet saattavat käyttää hyvin agressiivista kieltä Erkki Tuomiojasta. Aivan uskomattomia kiukunpurkauksia, joilla ei ole yleensä faktojen kanssa mitään tekemistä. Pelkkää tunnetta, joka on katkeruus- ja kateuspohjaista. Kai se kumpuaa siitä, että Tuomiojan kapasiteetti on hyvin suuri ja oma ei. Ja siitä, että Tuomiojaa kannattavat nuoret ja itseä ei. Ja siitä, että Tuomioja edustaa muutosta ja itse ei.

Negatiivisuudessa piehtarointi on sellaista viimeistä kuolinkorinaa, joka ei kuulu avautuvaan ja uudistuvaan liikkeeseen. Nämä viimeiset mohikaanit voisivatkin pikaisesti katsoa peiliin ja suunnata energiansa mahdollisen oman ehdokkaansa kehumiseen eikä toisen toverin mollaamiseen. Keksisivät edes parempia perusteluita.

Se potkukelkkojen sosialisointi on kuitenkin vanha juttu. Se oli kokoomuslaisten pelottelua Mauno Koiviston valintaa vastaan. Tiedämme, että Mauno Koivistosta tuli ilmiö, kelkat pysyivät portinpielissä, tekohampaat suussa ja pelottelijat tekivät itsensä lähinnä naurunalaisiksi.

Kannattaa käydä Erkki Tuomiojan kampanjasivuilla. Sieltä löytää hienoja videoita, joissa Tuomioja kertoo ajatuksistaan eri teemoista. Videot löytyvät myös You Tubesta. Lisäksi sivuilta löytyy Tuomiojan poliittinen manifesti, kysymys-vastaus-osio, kannattajien puheenvuoroja, kalenteri sekä kampanjablogi. Osoite on www.mepystymmesiihen.org.

**

Kuva: Mikko Mäklin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.