lauantaina, maaliskuuta 22, 2008

Demokratiaa lähellä


Laitan tähän peräkkäin kaksi tällä viikolla julkaistua kirjoitustani. Toinen on kirjoitukseni Demarinaisten uudessa Dooris-lehdessä. Toinen taas on julkaistu tänään ilmestyneessä Espoon demareiden lehdessä Espoon Ruusu.

Dooris-lehden juttu koskee SDP:n roolia sukupuolten välisen tasa-arvon ja feminismin edistäjänä. Kerron myös ensi tiistain tasa-arvofoorumista Paasitornissa Helsingissä, jossa puolueen puheenjohtaja-ehdokkaamme kohtaavat ensi kertaa klo 18. Jutttu on tämän alla.

Espoon Ruusun juttuni taas on koskee kunnallista päätöksentekoa ja demokratiaa. Se on tässä:


Päätökset tehtävä lähellä asukkaita


Viisi Hämeenlinnaa

Espoo on kuin viisi Hämeenlinnaa. Mittakaavaamme on kehä kolmosen ulkopuolelta tulevan vaikea hahmottaa varsinkin, kun moottoritietä matkaava ei näe auton ikkunasta välttämättä oikein mitään. Espoo on levittäytynyt rannan ja radan varteen viiteen eri aluekeskukseen. Jokainen niistä on kuin oma pieni kaupunkinsa. Omanlainen ja erityinen. Kaupan päälle tulevat vielä Pohjois-Espoon laajat alueet ja sen kylämäinen asutus.

Olemme osa pääkaupunkiseutua ja laajempaa metropolialuetta. Töiden, opiskelujen ja harrastusten takia ihmiset liikkuvat ristiin rastiin koko alueella. Tarvitsemme koko seudun yhteistä liikenne- ja asuntopolitiikkaa, jotta kuntarajat eivät muodostaisi keinotekoisia muureja alueen kehitykselle. Mutta yhteistä päätöksentekoa ei tarvitse ulottaa kaikkeen.

Vähän niin kuin Euroopan Unionissa, myös Helsingin seudulle voi soveltaa läheisyysperiaatetta. Se tarkoittaa, että asiat on hoidettava mahdollisimman lähellä ihmisiä aina, kun se suinkin on mahdollista ja järkevää. Ei Brysselistä käsin kuulu sotkeutua kaikkeen, vaan hoitaa vain niitä asioita, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Niin on asianlaita myös meillä Helsingin seudulla. Yhteistyötä ei tarvita kaikenkarvaisen palvelutoiminnan sääntelyyn.

Kunnat yhteen – entä asukas?

Minua eivät vakuuta ne puheet, joiden mukaan pääkaupunkiseudun kuntien hallinnollinen yhdistäminen olisi joku hokkus pokkus temppu, joka sellaisenaan toisi jotain uutta tehoa kuntalaistemme palveluihin ja päätöksenteon arkeen. Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Uusi kaupunki nielaisisi viiden Hämeenlinnan sijaan sisäänsä kuka ties kuinka monen Hämeenlinnan ryppään. Kakku olisi päältä kaunis, mutta kätkisi sisäänsä aikamoista ryteikköä ja tukun ratkottavia ongelmia, joista demokratian toteutuminen ei ole se vähäisin.

Jo tänä päivänä asukkaiden vaikuttaminen oman asuinalueensa asioihin voi olla vaikeaa ja tehotonta. Lähidemokratian kehittäminen olisikin otettava ykköstavoitteeksi ennen kun lähdetään lätkimään pääkaupunkiseudun kuntia yhteen. Kuntalaiset pitää ottaa nykyistä tiiviimmin mukaan oman alueensa palveluiden kehittämiseen esimerkiksi asiakasraatien ja palautejärjestelmien kehittämisen kautta.

Lisäksi olisi pohdittava, pitäisikö asuinalueilla olla nykyisten alueneuvottelukuntien sijaan kaupunginosavaltuustoja, joilla olisi myös todellista päätösvaltaa tietyn budjetin rajoissa. Tai sitten samaan tavoitteeseen voitaisiin päästä alueellisen lautakuntarakenteen kautta. Alueella päätettäviä asioita löytyy aina kukkaistutusten hoidosta paikallisten tapahtumien koordinointiin ja tiedottamiseen asti.

Lähidemokratian kehittelyä kaivataan

Euroopan yhdentymisen edetessä on puhuttu jatkuvasti siitä, kuinka kansallisvaltioiden merkitys liudentuu ja alueiden merkitys korostuu. Ehkäpä olemme Helsingin seudulla nyt astumassa siihen vaiheeseen. Saamme yhteisen metropoli-identiteetin ja tiiviimmät päätöksentekorakenteet seutukohtaisissa asioissa.

Tämän vastapainoksi asuinaluekohtainen identiteetti nousee uuteen kukoistukseen. Asukkaat kaipaavat tämän kehityksen tueksi myös päätöksentekokanavia, jossa oman alueen omaleimaisuutta voidaan vaalia ja kehittää. Tarvitaan nykyistä järjestelmällisempää otetta alueen asukkaiden, yhdistysten ja yritysten yhteistoiminnalle.

Lähidemokratian parantaminen on meille demareille luonteva vaalitavoite. Otamme ilomielin vastaan kehittämisideoitanne. Ja tietenkin kaipaamme teitä eri alueiden asiantuntijoita kunnallisvaaliehdokkaiksemme. Käytäntö on nimittäin osoittanut, että oman alueen ruohonjuurityö on se luontevin kanava tulla valituksi mukaan valtuustotason päätöksentekoon.

Susanna Rahkonen
Espoon sos.dem. valtuustoryhmän puheenjohtaja


**

Kuva: Mikko Mäklin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.