tiistaina, helmikuuta 19, 2008

Metsäläinen


Elsalla ja Leolla on koulun hiihtoloma ja olimme Mäntsälässä. Mäntsälä on minun lapsuuteni vapaa-ajanviettopaikka numero 1, koska äitini on sieltä kotoisin.

Nyt olimme siis samoissa maisemissa hunajafarmaritätini piilopirtissä (hän kasvattaa mehiläisiä). Oma kuumeeni veti olon vähän veteläksi ja kun Elsa sairastui myös paikan päällä, oli ulkoilumme aika rajattua. Pojat sen sijaan keksivät puuhaa metsän reunassa ja kaikki lapset halusivat käydä rapsuttelemassa naapurin Siiri-koiraa. Ehdimme myös metsään, jossa teimme nuotion ja paistoimme makkaraa.

Minua rauhoittaa aina, kun pääsen tähän tuttuun maisemaan. Peltoaukea, jota reunustavat sammaleiset peikkometsät. Ei ihmisiä – pelkkää puiden huminaa. Ja seurana vain oma mielikuvitus. Lapsista huomaa, että heidän luovuutensa pääsee ihan eri tavalla valloilleen tällaisessa ympäristössä. Ja sama pätee varmasti myös aikuisiin.

**

Simo (5v) teki Mäntsälä-luovuuspuuskassaan Drontti-sarjakuvan. Hän piirsi kahdeksan paperia molemmin puolin täyteen lintuhahmoja rääkymässä tai lentämässä tai mitä milloinkin. Yhdelle hän piirsi myös linnun sisuskalut, siis aidon näköisen ruuansulatuselimistön. Kyseessä on siis lintulaji, jonka olemassaoloa tuskin muistin. Kotona tarkistin, että Simo piirsi nokan ja lintuhahmon aivan oikein. Hämmästelin. Lisäksi hän niittasi paperit yhteen ja minun piti kirjoittaa puhekupliin tekstit, jotka hän oli jo piirtäessään tarkkaan miettinyt. Kotona Simo jatkoi vielä kuvien väritystä hartaasti koko illan.

Simo ilmoitti tänään uuden ammatinvalinnan: arkkitehti tai sarjakuvapiirtäjä. Dronttisarja kuulemma jatkuu myös elokuvana ja erilaisina tuotteina...

**

Tässä Uutispäivä Demarissa julkaistu kolumnini.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.