tiistaina, helmikuuta 26, 2008

Turisteilla on hauskaa


No nyt sitten pidin myös Pilates-tunnin ja Pump-tunnin. Niin siinä on päässyt käymään, että vanha jumppaohjaajan sivutoimi on ottanut vallan tästä juristista. Vai pitäisikö sanoa turistista. Olen ottanut itselleni sellaisen oman elämän turististatuksen, jonka varjolla voi rauhassa ihmetellä, seikkailla ja olla utelias. Sekä aiheuttaa roolihämmennystä.

Sitä saa aika erilaista kohtelua sen mukaan, missä kohtaa sosiaalisia tikapuita sinun oletetaan olevan. Minä osaan omasta mielestäni vaihtaa aika uskottavasti rappuselta toiselle. Tai niin ainakin kuvittelen.

Se onnistuu jopa ilman näköhavaintoa, vaikka yleensä remonttireiskaa muistuttava vaatetukseni on omiaan luomaan tietynlaisia mielleyhtymiä. Tänäänkin kun soitin terveyskeskukseen, minua puhuteltiin kuin vähä-älyistä lasta - siis aika alentuvaan sävyyn. Yritin tilata aikaa lääkärille, mutta niinhän se on, että kyseessä on lääkärille menon estopalvelu eikä mikään terveysneuvontapuhelin terveyskeskuspalvelusta puhumattakaan.

”Nuorilla ihmisillä on ihan normaalia, että flunssa kestää monta viikkoa”. Miten niin nuorilla? Minäkö? Kai se tuli siitä, etten sanonut tarvitsevani sairaslomatodistusta, vaan halusin lääkäriin kysymään sitkeästä yskästä ja nuhastani. En viitsinyt ryhtyä kovistelemaan tyyliin: ”Tässä puhuu Espoon kaupunginvaltuutettu ja pomosi, joka haluaa nyt sen lääkäriajan ja vähän äkkiä”. Moinen ei vain tulisi mieleenikään.

Sitä paitsi terveydenhoitaja taisi olla oikeassa. Minun virusperäinen flunssani ei taida millään lääkkeillä parantua. Yskitään vaan keuhkot pihalle ja loikitaan jumpissa…

**

SDP:n puheenjohtajakisasta on tulossa aikamoinen sirkus. Tässä mennään näköjään ääripäästä toiseen. Ensin ei tahtonut löytyä ketään, jota puheenjohtajuus olisi kiinnostanut Erkki Tuomiojaa lukuun ottamatta ja nyt näillä SDP:n Hulluilla Päivillä tarjonta ylittää jo kysynnän. Mihin nämä kaikki kandidaatit oikein pyrkivät? Televisioon, kunnanvaltuustoon, vai sittenkin SDP:n johtoon? Aatejohtajan ja pääministeriehdokkaan paikka on auki eikä se tehtävä ole alennusmyynnissä.

Kun ehdolla on vähän kaikki, ehdolla ei ole lopulta oikein ketään. Sen verran kaoottiseksi keskustelun käyminen saati sen jäsentäminen voi käydä. Mitä enemmän ehdokkaita, sitä vähemmän pystytään käymään aitoa ja syvällistä linjakeskustelua. Kenen etu se on?

Linjakeskustelu siis kärsii – paitsi niiden kohdalla, joiden linja on tullut tutuksi jo vuosien varrella.

PS: Olin Kansanuutisten Viikkolehden haastattelussa ja kansikuvahenkilönä. Juttuun tästä.

tiistaina, helmikuuta 19, 2008

Metsäläinen


Elsalla ja Leolla on koulun hiihtoloma ja olimme Mäntsälässä. Mäntsälä on minun lapsuuteni vapaa-ajanviettopaikka numero 1, koska äitini on sieltä kotoisin.

Nyt olimme siis samoissa maisemissa hunajafarmaritätini piilopirtissä (hän kasvattaa mehiläisiä). Oma kuumeeni veti olon vähän veteläksi ja kun Elsa sairastui myös paikan päällä, oli ulkoilumme aika rajattua. Pojat sen sijaan keksivät puuhaa metsän reunassa ja kaikki lapset halusivat käydä rapsuttelemassa naapurin Siiri-koiraa. Ehdimme myös metsään, jossa teimme nuotion ja paistoimme makkaraa.

Minua rauhoittaa aina, kun pääsen tähän tuttuun maisemaan. Peltoaukea, jota reunustavat sammaleiset peikkometsät. Ei ihmisiä – pelkkää puiden huminaa. Ja seurana vain oma mielikuvitus. Lapsista huomaa, että heidän luovuutensa pääsee ihan eri tavalla valloilleen tällaisessa ympäristössä. Ja sama pätee varmasti myös aikuisiin.

**

Simo (5v) teki Mäntsälä-luovuuspuuskassaan Drontti-sarjakuvan. Hän piirsi kahdeksan paperia molemmin puolin täyteen lintuhahmoja rääkymässä tai lentämässä tai mitä milloinkin. Yhdelle hän piirsi myös linnun sisuskalut, siis aidon näköisen ruuansulatuselimistön. Kyseessä on siis lintulaji, jonka olemassaoloa tuskin muistin. Kotona tarkistin, että Simo piirsi nokan ja lintuhahmon aivan oikein. Hämmästelin. Lisäksi hän niittasi paperit yhteen ja minun piti kirjoittaa puhekupliin tekstit, jotka hän oli jo piirtäessään tarkkaan miettinyt. Kotona Simo jatkoi vielä kuvien väritystä hartaasti koko illan.

Simo ilmoitti tänään uuden ammatinvalinnan: arkkitehti tai sarjakuvapiirtäjä. Dronttisarja kuulemma jatkuu myös elokuvana ja erilaisina tuotteina...

**

Tässä Uutispäivä Demarissa julkaistu kolumnini.

lauantaina, helmikuuta 16, 2008

Raikas tuulahdus?


Olemme lähdössä tänään Mäntsälään mökille, vaikka kuume vaivaa. Lapset ovat olleet vuoron perään sairaina ja nyt oli siis minun vuoroni. Asiaa ei yhtään auttanut se, että kävin torstaina pitämässä spinning-tunnin. Olin siis tuuraajana ja kokemattomuuttani poljin aikamoisella apinanraivolla.

Torstai oli muutenkin aika kummallinen päivä. Se alkoi aamun puoluehallituksen kokouksessa, jossa olivat tunteet pinnassa. Ymmärrän kyllä monien surun ja pettymyksen, mutta syntipukkien ja sylkykuppien etsintä ei auta mitään.

Kotona lasten tekemät ystävänpäiväkortit saivat suupielet hetkellisesti ylöspäin, mutta orastava flunssa ja spinning-ohjaus veivät huomion. Myös siltä, että meillä oli hääpäivä. No sitä voi viettää myöhemminkin.

Onneksi on lasten hiihtoloma ja voi keskittyä pelkkään oleiluun ja ulkoiluun kunhan oma flunssa tästä hellittää.

**

SDP:lle tarjoillaan nyt puolueen ulkopuolelta kovasti raikasta tuulta. Ei siinä mitään, raikas on mukavampi kuin tunkkainen. Toivottavasti emme kuitenkaan haksahda sellaiseen raikkausoppiin, jossa kokemus ja viisaus tarkoittaa negatiivista ja pahaa ja kokemattomuus on jotain, hmmmm.... siis raikasta.

Mutta tunkkainen ei halua olla kukaan. Ratkaisu puolueessa on ovien ja ikkunoiden avaaminen ulos maailmaan ja sisään puolueeseen. Ja tämän suuntaisia esityksiä on myös tehty. Tämä on sitä oikeaa ja pysyvää raikkautta, eikä sitä, että suihkitaan Rexonaa hikiseen kainaloon.

tiistaina, helmikuuta 12, 2008

Suuret vaihtoviikot


Stakesin Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittajan blogissa Zeitgeist on mielenkiintoista SDP:n johtajuuspohdintaa. Kirjoittajana on valtiotieteen tohtori Matti Virtanen. Teksti kannattaa lukea kokonaan, mutta tässä pari otosta:

”Mutta jospa Tuomioja tavoittelee puheenjohtajuutta tosissaan? Jokainen, joka on seurannut Tuomiojan toimintaa ensin ryhmänjohtajana eduskunnassa 1990-luvulla ja sitten kauppa- ja teollisuusministerinä ja sitten 2000-luvun pitkäaikaisena ulkoministerinä joutuu toteamaan, että todellisena vallan miehenä Tuomioja on ollut taitava, sovitteleva ja ryhmälleen ja hallitukselleen perustaltaan solidaarinen – siitä huolimatta, että hänellä on koko ajan ollut oma linjansa. Se vain ei tähän asti ole ollut Sdp:n valtavirta.

Mutta jos se nyt alkaisi olla, kun yhteiskunnallinen kehitys petaa sille uomaa? Jos näin on käymässä, onko Sdp:llä varaa hukata Tuomiojan kaltainen poliittinen pääoma tilanteessa, jossa koko puoluejohto vaihtuu?”


”Yksi malli olisi sukupolvittainen kerrosvoileipä, jota vetäisi vankka kokemus ja joka fuusioisi itseensä nuoren naisvoittoisen energian. Tältä pohjalta demarijohdon kokoonpano voisi olla seuraava: puheenjohtaja Erkki Tuomioja (s. 1946) ja varapuheenjohtajat Heli Paasio (s. 1972) ja Jutta Urpilainen (s. 1975); puoluevaltuuston puheenjohtaja Tarja Filatov (s. 1963) ja puoluesihteeri Susanna Rahkonen (s. 1968).

Toisaalta nimiä on tässä vaiheessa turha arvuutella, sillä Sdp järjestänee uudessa tilanteessa neuvoa-antavan jäsenäänestyksen. Jos sen tulokset ovat selkeitä, vaikea niitä on puoluekokouksen ohittaa.”

Koko tekstiin tästä.

**

Neuvoa-antavan jäsenäänestyksen suosio on jatkanut jäsenten keskuudessa kasvuaan, mutta joidenkin sitä vaatineiden into alkaa hiipua sitä mukaa kun uusia ehdokkaita tulee mukaan. Eikö juuri nyt olisi suurin tarve jäsenten kantojen selvittelemiselle? Ei kai voi olla niin, että lähestulkoon kaikilta muilta, paitsi jäseniltä kysytään asiasta. Viimeksi päivän Hesarissa piirijohtajilta, jotka eivät valintaa edes tee.

Viimeistään nyt jäsenet pitäisi ottaa mukaan SDP:n puheenjohtajan vaihtoviikkojen ohjelmaan.

Kannattaa seurata SDP:n taustalobbareiden liikkeitä näinä mielenkiintoisina päivinä. Se on tosin vaikeaa, koska tämä voima ei näy kovin selkeästi ulospäin. Kyse on taustavaikuttajista, jotka ovat auttaneet ja tukeneet SDP:n toimintaa eri tavoin vuosikymmenten ajan. He ovat muodostuneet tärkeiksi tukijoiksi monien ehdokkaiden vaalikampanjoissa. Tosin Tuomioja on pärjännyt omillaan.

Kun puolueen toimintakulttuuria ryhdytään uudistamaan, avautuminen etenee toivottavasti myös SDP:n takapihan puolelle. Läpinäkyvyyttä ja toimintakulttuurin uudistumista tarvitaan toiminnan kaikilla tasoilla.

PS: Suuren kansansuosion saavuttanut Sauli Niinistö on Erkki Tuomiojan ikätoveri. Ja kelpaa kokoomukselle edelleen.

Kuumetta


Eilen Leo (7v) oli flunssan takia kotona ja tänään oli Simon (5v) vuoro. Ehdin kyllä päivällä tasa-arvoasiain neuvottelukunnan kokoukseen ja sen perään puolueen tasa-arvojaoston palaveriin. Haluamme, että puolueemme on sukupuolten tasa-arvoasioiden edelläkävijä ja siksi omissa puoluekokousohjelmissamme tulee näkyä myös sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulma. Miesnäkökulma sisältyy tähän ajatteluun.

Leo alkoi eilen askartelemaan viidakkoa kissoillemme Sagalle ja Mirolle. Hän piirsi paperiin puita, pensaita ja viidakon eläimiä ja liimasi ne ikkunaan. Lisäksi hän toi kaksi kasvia ikkunalaudalle ja kehitti aikamoisen tarinan siitä, mitä eläimet ovat parhaillaan tekemässä. Tässä aherruksessa meni 3,5 tuntia ja sama jatkui vielä tänään. Simokin innostui ja teki savannin toiselle ikkunalaudalle kukkapurkkien sekaan. Hän kutsui sitä kylläkin safarriksi. Simokin piirsi ja leikkasi hartaudella kuvat ja minun piti auttaa teipin kiinnityksessä. Leo on aloittanut jo Pohjoisnavan rakennustyöt omalle ikkunalleen. Siis hyvin luovaa ja itsenäistä toimintaa.

Jos on ollut kuumetta kotona, niin kuumeen nousua on ollut havaittavissa myös puolueessamme. Erkki Tuomioja on toistaiseksi ainoa ehdokas*, mutta ilma on sakeana potentiaalisista kandidaateista, jotka nyt uskaltautuvat esiin Eero Heinäluoman luovuttua. Liisa Jaakonsaari annosteli jo kansalle D-vitamiinia ja sitähän näinä aikoina tarvitaan.

*) lisäys klo 20.23: Ei ole enää.

Piristysruisketta ja säpinää on siis luvassa, kunhan nimiä alkaa tipahtelemaan. Kutkuttavan jännittävän henkilöspekuloinnin tiimellyksessä on syytä kääntää katseet pikaisesti ehdokkaiden edustamaan linjaan. Muuten jäsenet eivät pysty arvioimaan, minkä vision puolesta kukin ehdokas kamppailee.

Jos ehdokkaan visio ja oma linja ei ole vielä suurelle yleisölle tähän mennessä kirkastunut, alkaa olla jo kiire. Jäsenet odottavat aatejohtajuutta peliin ja aineksia linjakeskusteluun.

Vaikka katsomossa on paljon helpommat oltavat kuin näyttämöllä, me kaikki puolueen jäsenet voisimme miettiä, mitä me jokainen voimme tarjota puolueen hyväksi. Jokainen voisi ajatella, mitä tärkeitä näkökulmia itsellä olisi antaa poliittiseen keskusteluun. Pelkkä puskista arvostelu ei kanna pitkälle, jos itsellä ei ole tarjota omaa vaihtoehtoa.

Tässä se, mitä minä olen ajatellut aiheesta sosialidemokratian suunta ja tulevaisuus. Puheenvuoroni löytyy kotisivuiltani täältä. Aion jatkaa aiheesta myöhemmin lisää.

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008

Äimän käkenä


Eero Heinäluoman ilmoitus löi kaikki ällikällä. Hän ei siis ole ehdolla SDP:n puheenjohtajaksi ja tämä tieto tuli kaikille yllätyksenä. Edes puolueen johdossa tästä ei tiedetty. Itselleni tuli sellainen olo, että päätös oli kypsynyt aivan viime metreille asti.

Johtuen ilmoituksen yllätyksellisyydestä, ketään manttelinperijäehdokasta ei ole. Ei ainakaan vielä. Ja vaikka olisikin, tilanne on aidosti hyvin avoin. Avoimempi kuin ehkä koskaan SDP:n historiassa. Mitään valmiita paketteja tai suosikkeja ei pystytä petailemaan samaan tapaan kuin entisaikoina. Se peli vihellettiin poikki tänään ja olen siitä hyvin iloinen.

SDP on vasemmistopuolue. Me olemme kansalaisyhteiskunnan vaihtoehto markkinayhteiskunnalle. Puolueemme nojaa demokratiaan ja haluaa saada yhteiskunnassa kaikkien äänen kuuluviin.

Puolueemme on mennyttä, jos irrotamme otteen todellisuudesta ja lähdemme leijailemaan pintakiillon ja mielikuvien varaan. Markkinavetoisesti edennyt globalisaatio on tunkenut kilpailuideologiansa niin syvälle yhteiskuntien rakenteisiin, että vaihtoehdon tuottamisessa ja nykymenon haastamisessa tarvitaan todella kovia lihaksia. Siis valtaisasti aivotyötä, analyysiä, pohdintaa ja keskustelua keskustelun perään sekä kylmän viileää harkintaa.

Toivotan nyt jäitä niihin hattuihin, jotka kuvittelevat, että Eero Heinäluoman luopumisen jälkeen aukeaisi joku imagopoliitikon mentävä helppo latu. Niin se ei ole. Mikään ei ole haasteiden suhteen muuttunut. Tarvitsemme politiikkaa enemmän kuin koskaan. Ja politiikasta vastaavan liikkeen johtoon tarvitaan se paras asiaosaaja. Erkki Tuomioja on onneksi käytettävissä.

Tässä olivat ensitunnelmani tajunnanvirtana... Kädet tärisevät vieläkin….

lauantaina, helmikuuta 09, 2008

Herkkä korva


Jäsenäänestysadressi puolueen puheenjohtajavalinnasta on kerännyt jo yli tuhat nimeä. Tässä on käynyt juuri niin kuin ennalta arvelin; jäsenäänestystä kannatetaan sitä enemmän, mitä enemmän aihetta yritetään vaientaa ja lakaista maton alle. Jäsenäänestysvaatimus on noussut laajemmaksi symboliksi puolueen avaamisen puolesta - vaikkei se toimenpiteenä mikään ainoa autuaaksi tekevä olekaan. Jotkut asiaan alunperin varauksellisesti suhtautuneet ovat kääntyneet adressin kannalle viimepäivien tapahtumien johdosta. Keskusteluun mm. tästä, tästä ja , tästä

Puolueen virallisen kielteinen linja toimii nyt päinvastaiseen suuntaan kuin on ajateltu ja minä sanoin se jo etukäteen ääneen (myös kuuluisassa puoluehallituksen kokouksessa).

"Kentän ääntä" voi näköjään kuunnella "herkällä korvalla" niin monella tavalla.

En pääse viikonloppuna Turkuun, mutta siellä SDP kokoontuu pohtimaan kuntavaaleja ja tulevaisuutta. Ja Eero Heinäluoma ilmoittaa haluavansa lähteä mukaan puheenjohtajakisaan. Päätös on kypsynyt.

perjantaina, helmikuuta 08, 2008

Vallasta ja kielestä


Unohduin keskiviikkoiltana television ääreen katsomaan aluksi harmittomalta vaikuttavaa dokumenttia amerikkalaisesta saarnamiehestä Jim Jonesista ja hänen uskonnollisesta yhteisöstään. Tarina ulottui jonnekin 1970-luvulle ja kävi aina vain kummallisemmaksi. Liimauduin ruudun ääreen.

Dokumentti eteni kronologisesti ja alkoi saada yhä tummempia sävyjä. Lopussa palaneen käryä haistanut kongressiedustaja tuli tutustumaan lahkon leiriin kuvausryhmän kanssa. Häntä oli vastassa iloisesti ja riemukkaasti juhliva suuri perhe, jossa kaikki näyttivät hyvin tyytyväisiltä. Vasta kun yksi ihminen laittoi lapun käteen, jossa luki ”haluamme pois täältä, auta meitä” - alkoi tapahtua.

Useampi ilmoittautui poislähtijäksi ja lipevä saarnamies alkoi hermostua. Hänen gorillansa alkoivat tulittaa vieraita ja seurueen valtaosa kuoli. Tähän loppui nauhoitettu kuvamateriaali. Muutamat haastatellut kertoivat loput. Leiriläiset kertyivät paviljonkiin, jossa alkoi myrkyn jakelu. Äidit lapsineen ottivat mukisematta kuolettavat myrkkyannoksensa ja kävivät maahan odottamaan kuolemaa. Valokuva ruumismerestä oli karmaiseva. Vain muutama jäi syystä tai toisesta henkiin.

”6.2. Kuoleman temppeli: Yli 900 saarnaaja Jim Jonesin seuraajaa teki joukkoitsemurhan vuonna 1978 Guyanassa. Ainutlaatuisen arkistomateriaaliin ja eloonjääneiden kertomuksiin perustuva dokumentti tapahtumaketjusta. Ohjaaja Stanley Nelson. Tuotanto Firelight Media, USA, 2006”

On ihmeellistä, miten saarnamies sai pidettyä yhteisöä vallassaan. Alussa koossapitävänä voimana oli rakkauden ilosanoma ja idealismi, mutta yhä useamman mieliin alkoi hiipiä epäilyksiä. Ihmiset raatoivat yötä päivää eikä heillä ollut tilaisuuksia kahdenkeskisiin keskusteluihin. Se selitti, että joukkovoimaa epäkohtiin puuttumiseksi ei syntynyt. Vaiettu totuus oli lahkon johtajan lisääntyvä maanisuus ja epäilevien tuomaiden häpäisy ja rangaistukset. Eriäviä kantoja ei yksinkertaisesti uskallettu esittää. Poiskin sai lähteä - periaatteessa.

Ihmismieli taipuu kummallisuuksiin ja esimerkki oli äärimmäinen. Kyse oli vallankäytöstä raadollisimmillaan.

**

Ontuva aasinsilta vallankäytön ja sanojen suhteeseen löytyi eilisestä Erkki Tuomiojan keskustelutilaisuudessa, jossa pohdittiin hyvinvointia ja uutta sosialidemokratiaa. Professori Juho Saari pohti sosiaalipolitiikan ahdasta tilaa nykyisessä julkisessa keskustelussa, jossa puhe kilpailukyvystä, kasvusta, työllisyydestä, julkisen talouden kestävyydestä, ikääntymiseen varautumisesta tai mistä milloinkin on ajanut tavoitteissa ohi varsinaisten hyvinvointipolitiikan tavoitteiden.

”Hyvinvointivaltio on kriisissä”- tyyppiset puheenvuorot ovat hänen mukaan myös vallankäyttöä. Nykyisessä tilanteessa, jossa politiikasta on tullut lähestulkoon pelkkää edunvalvontaa, erilaiset elinkeino- ja ryhmäintressit dominoivat tulkintoja. Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikönjohtaja Heikki Hiilamo totesi, että markkinat luovat tänä päivänä ehdot hyvinvointivaltiolle. ”Kaikki maksaa, kaikki saa” periaatetta on yhä vaikeampi perustella. Samalla sosiaaliturvaa yritetään uudistaa ilman rahaa. Sanojen valtaa on myös se, että satsaukset hyvinvointiin nähdään pelkiksi kustannuksiksi, ei hyödyllisiksi investoinneiksi.

Tarvittaisiin siis uusia avainsanoja ja uutta muotoilua, jolla perustella hyvinvointipanostusten tärkeys ja hyödyt myös laajoille hyvin toimeen tuleville keskiryhmille. Hyvinvointipolitiikan ei pitäisi Hiilamon mukaan olla puhetta pelkästä passiivisesta riskien vakuuttamisesta, vaan sen pitäisi olla aktiivista toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia.

**

Uutispäivä Demari on herättänyt viime aikoina vilkasta keskustelua puolueen ja lehden roolista nuorten demareiden keskuudessa. Tunteet ovat käyneet kuumina puolin ja toisin. Siellä missä tunteet ovat pelissä, on myös toivoa. Se viestii: järjestö on meille tärkeä. Pahinta olisi syvä hiljaisuus. Keskusteluun mm. täältä: www.petrimustakallio.blogspot.com.

**

Valokuvausta harrastavan mieheni näpsimiä kuvia voi katsella täältä.

tiistaina, helmikuuta 05, 2008

Ilahduttavaa


Mikä tällä hetkellä ilahduttaa. Top 10:

lisääntyvä valo
talitintit
kutominen
lapset
syke välillä 130-150 BPM
musiikki
kissojen kehräys
kivat ihmiset
oivaltamisen ilo
Eduskunnan kirjasto

Listaa voisi jatkaa, mutta tässä päällimmäiset asiat, jotka ovat viime päivinä tuottaneet iloa. Uuden oppiminen ja opiskelu on aina ollut minusta innostavaa puuhaa. Piti oikein tarkistaa Elsalta (10-v), pitääkö hänkin oppimisesta ja koulusta vai onko kyseessä vain äidin toiveajattelu. ”No tietysti,” Elsa vastasi. Sepäs mukavaa.

Oman kasvissyönnin ja köyhäilyn innoittamana silmiini osui mielenkiintoista tietoa ravitsemuksesta ja ilmastonmuutoksesta. Olen syönyt kasvisruokaa viimeiset 15 vuotta ihan mutu-pohjalta (lasten myötä tosin menee myös kalaa ja kanaakin). Tuoreen Kuluttaja-lehden (1/2008) mukaan YK:n ruokajärjestö FAO on todennut, että lihantuotanto on maailmanlaajuisesti merkittävämpi kasvihuonepäästöjen lähde kuin liikenne. Naudat tuottavat märehtiessään suuria määriä metaania ja lihantuotanto kuluttaa paljon energiaa.

Ex-puheenjohtamani Kuluttajaliiton elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi toteaa lehdessä, että soijalla ja kasviksilla kannattaisi ainakin silloin tällöin korvata liha-aterioita. Jos lihan sijasta syötäisiin proteiininlähteenä soijaa, koko tuotantoketju olisi lyhyempi. Yli 90 prosenttia maailman soijasta menee karjan rehuksi ja me ihmiset syömme sitten sen soijaa syöneen otuksen. Se jos mikä kuluttaa. Lehdessä on myös soijarouheiden vertailu ja ne papanat, mistä minä valmistin maukasta kasvislasagnea, pärjäsivät vertailussa hyvin. Kannattaa kokeilla ja on myös edullista.

Kuluttajaliitolla on muuten hieno eettisen kuluttamisen sivusto ja uutuutena eettisen kuluttamisen neuvontapuhelin. (Hyvä Juha ja muut! Olen niiin ylpeä teistä!)

**

Ilahduttavaa on ollut myös se ihmisten kannustus, joka on liittynyt puolueen kehittämiseen ja siihen, että minuakin tarvitaan. Kukapa ei haluaisi olla tarpeellinen ja kokea, että omalla vuosikausien pitkäjännitteisellä työllä ja kertyneillä kehittämisajatuksilla ja kokemuksella olisi jonkinlaista käyttöä. Ja kun en ole mikään ikäloppu vihannes, niin ihan vielä minua ei tarvitse dementian takia taluttaa takaovesta ulos. Päinvastoin. Minun ikäluokkani pääkaupunkiseutu- ja lapsiperheihmisiä ei ole SDP:n vastuupaikoilla suinkaan liikaa (=olen tällä hetkellä ainoa puoluehallituksessa).

Minua on siis esitetty SDP:n puoluesihteeriehdokkaaksi. Julkisesti ensin kysyi Helsingin Sanomat ja sitä ennen yksittäiset ihmiset ja nyt oma puolueosastoni, joka laajensi pyynnön koskemaan myös puoluevaltuuston puheenjohtajan tehtäviä tai nykyistä puoluehallituksen jäsenen tehtävää.

Vastaan, että olen mielelläni ehdolla johonkin em. tehtävään. Olisi outoa, jos en olisi kiinnostunut. Sen verran tärkeäksi koen SDP:n kehittämisen. Kaikki riippuu kuitenkin kannatuksesta sekä siitä, miten minun pärställäni varustettu palanen sopii puolueen tehtävistä koostuvaan laajaan palapeliin. Siinä palapelissä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tosin asuinpaikan suhteen puolueen puheenjohtaja ja puoluesihteeri eivät ole mukana aluetasapainolaskelmissa, vaan heidät valitaan aluekiintiöiden ulkopuolelta.

Muuten palapelissä painavat niin monet asiat, että on vain hyvä, että ehdolla on useita henkilöitä. Onpahan, mistä valita. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että mitä keskeisempi tehtävä, sitä enemmän puolueen puheenjohtajan henkilöllä on vaikutusta valintoihin. Toisen puheenjohtajaehdokkaan kannattajaa tuskin valitaan esimerkiksi puoluesihteeriksi jne.

**

Joku kyseli, koska Erkki Tuomioja kampanjoi muullakin kuin puolueen avoimuusteemalla. Sellainen tilaisuus on torstaina:

Hyvä ystävä!

Tervetuloa kansanedustaja Erkki Tuomiojan puoluekokousvalmistelujen avausseminaariin TORSTAINA 7.2. KL0 18 alkaen. Paikkana Helsinki, Paasitornin Juho Rissanen -sali.

Puheenvuorot käyttävät mm. kansanedustaja Erkki Tuomioja aiheesta SDP uudistuu, europarlamentaarikko Riitta Myller ja Suomen Attacin puheenjohtaja Mikko Sauli. Sosiaalipolitiikan tulevaisuudesta esitelmöivät professori Juho Saari sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikönjohtaja Heikki Hiilamo.

Tervetuloa! Vapaa pääsy! Levitä viestiä!


SONKia ei voi ainakaan syyttää sitoutumiskammosta. Se on ottanut selkeästi kantaa Erkki Tuomiojan valinnan puolesta.

PS: Jos jotakuta kiinnostaa tilata kirjaani "Valta istuu sohvalla", laittakaa sähköpostia. Jokunen kotisivujen kautta täytetty palautelomake on saattanut mennä joskus silmieni ohi. Siis laittakaa uutta viestiä, jos kirjaa ei ala kuulumaan. Ja ilonaihelistaan voi siis lisätä sen, että joku lukee kirjani. Ja tuplailoa tuottavat kirjasta saamani palautteet.

**

Kuvassa Pikku Myy, minä ja Muumipeikko kesällä 2006 eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Naantalissa.

perjantaina, helmikuuta 01, 2008

Ruuhkaa ja vuosia


Laitoimme eilen tällaisen tiedotteen ruuhkamaksuista:

Espoon demarit kannattavat ruuhkamaksujen selvittämistä

Julkisuudessa on viime päivinä käyty ilahduttavan vilkasta keskustelua joukkoliikenteen kehittämisestä ja mm. ruuhkamaksujen käyttöönotosta pääkaupunkiseudulla. Espoon sosialidemokraatit kannattavat ruuhkamaksujen selvittämistä osana pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän kehittämistä.

Ruuhkamaksut on metropolialueilla todettu tehokkaaksi keinoksi ohjata liikennekäyttäytymistä ja lisätä julkisen liikenteen suosiota. Mm. Tukholmassa ruuhkamaksut päätettiin kokeilun jälkeen vakinaistaa kansanäänestyksen perusteella. Siellä myös autoilijat kannattavat ruuhkamaksuja havaittuaan niiden liikenteen sujuvuutta lisäävän vaikutuksen.

Mahdollinen ruuhkamaksujärjestelmä on suunniteltava liikenteellisten periaatteiden mukaan - ei kuntarajoja noudattaen. Pääkaupunkiseudulla luonnollisia ruuhkamaksuvyöhykkeitä ovat Kehä 1:n ja Kehä 3:n sisäpuoliset alueet. Molemmat on otettava mukaan selvitystyöhön.

Ilmastonmuutoksen torjumisessa on ruuhkamaksujen lisäksi tärkeätä kehittää joukkoliikenteen palvelutasoa, alentaa joukkoliikenteen lippujen hintoja ja tiivistää kaupunkirakennetta. Lähiajan tärkein hanke Espoon kannalta on länsimetro, jonka rahoituksesta olisi ehdottomasti saatava aikaiseksi pikaiset päätökset sekä kuntien että valtion puolella.


Susanna Rahkonen, valtuustoryhmän puheenjohtaja
Mika Helander, SDP:n kunnallisjärjestön puheenjohtaja
Pekka Vaara, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja


**

Maksuja on syytä selvittää. Tänään ainakin Helsingin Sanomat ja Uutispäivä Demari kirjoittivat aiheesta. Hesarissa todettiin, että maksujen selvittäminen on ollut tähän mennessä lähestulkoon tabu. Tästä kertoo se, että takavuosina puhuttiin tietulleista. Sana on sävyltään aika kielteinen ja se sai aikaan voimakkaita vastareaktioita. Ikänkuin maksuilla olisi tarkoitus estää teillä liikkuminen lähestulkoon kokonaan.

Tästä keskusteltusta taitaa olla jo yli kymmenen vuotta. Muistan, kuinka jossain omissa piireissämme vähän yritettiin keskustelua aiheesta, mutta ilmapiiri oli niin kielteinen, ettei siitä tullut mitään ja asia hautautui vuosiksi. Minulle ruuhkamaksujen pohdinta olisi sopinut. Kantaani vaikutti käynti Norjassa, jossa Oslon seudulla oli jo varhain 1990-luvun alussa otettu ruuhkamaksut käyttöön. Liikenne kulki aivan sujuvan näköisesti maksupisteiden läpi – ainakin minun mielestäni. Tekniikka on kehittynyt noista ajoista aivan valtavasti ja valitettavasti myös päästöongelmat. Siksi ruuhkamaksuihin suhtaudutaan nyt paljon avoimemmin.

Jos ruuhkamaksukeskustelu tuo mieleen 1990-luvun alun ja ensimmäisen valtuustokauteni, samaa voi sanoa muistakin viime päivien puuhistani. Eilen kävin yliopistolla oikeustieteellisessä tiedekunnassa vähän virittelemässä jatko-opintojani ja mukana oli myös opiskelukaverini Kati, jolla on samoja suunnitelmia. Jonottelimme erään professorin oven takana ja naureskelimme vanhoille opiskelumuistoille.

Olen tehnyt jälleen come backin jumppaohjaajaksi ja pestannut itseni yritykseen, joka välittää ohjaajia muutamalle kuntosalille ja työpaikkoihin. Tänään olen menossa sijaistamaan erään suuren monikansallisen firman tunnille Keilaniemeen….

Opiskelua ja aerobic-ohjausta. Tässähän nuortuu ihan silmissä. Tai kuka väitti, että ne ovat vain nuorten hommaa? Joka tapauksessa se on fakta, että vanhukset tarvitsevat henkistä ja fyysistä virikettä, etteivät pääse kovin pahasti sammaloitumaan.

**

PS: Puolueen puheenjohtajasta toteutettava jäsenäänestysadressi kerää nimiä aikamoista vauhtia. Muutamassa päivässä nimiä on tullut jo yli 600. Demarinuoret ja –opiskelijat ovat tarjonneet väylän suoralle vaikuttamiselle. Koskakohan tämä aktiivisuus ylittää myös Uutispäivä Demarin uutiskynnyksen vai pitääkö nuorten demareiden kertoa tekemisistään jatkossakin pää-äänenkanattajassamme maksullisilla ilmoituksilla? Adressiin tästä.