maanantaina, tammikuuta 14, 2008

Vain pieni kansan laulu...


Olin tänään Ylen aamu-tv:ssä yhdessä Pia Viitasen ja Anna Mäenpään kanssa keskustelemassa SDP:n tulevaisuudesta. Se oli pientä jutustelua 12 minuutin verran. Tuossa ajassa ei päästy mihinkään kovin konkreettiseen. Jäsenäänestyskysymys puolueen puheenjohtajasta nousi kuitenkin esiin. Anna Mäenpää kannatti ajatusta. Pia Viitanen ei innostunut ja vetosi siihen, ettei menettelyä ole päätetty aiemmin ottaa käyttöön.

Tämän päivän Ilta-sanomissa haastatellut SDP:n paikallispiirien puheenjohtajat eivät myöskään innostu aiheesta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. OK. Puheenjohtajaäänestyksestä ei ole vielä päätetty, mutta mikä estää kokeilemasta asiaa neuvoa-antavana. Ja ainahan myös yksittäiset piirit voivat tehdä omat kyselynsä, jos valtakunnallinen organisointi tuottaa tuskaa.

Kun puolue vannoo uudistusten nimiin, kaikki ajatukset tulisi ottaa vähän positiivisemmalla mielellä vastaan, kuin mihin näissä vastustavissa puheenvuoroissa on päädytty. Jos jäsenten paine on lisätä vaikutusvaltaa konkreettisiin ja yksittäisiin kysymyksiin, niin miksi ei? Eikö meidän tulisi päästä eroon siitä virkamiesasenteesta, jossa aina ensin mietitään, miksi joku aloite ei ole mahdollinen. Sen sijaan pitäisi aina ensin miettiä, miten voisimme tehdä ne mahdollisiksi.

Se, että jäsenet voivat nyt verkossa keskustella laajoista asiakirjoista, on hyvä ja kannatettava uudistus. Keskusteluun täältä. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Nykypäivän ihminen inhoaa kaikenmaailman valtaklikkejä, väliportaan portinvartijoita ja ajattelun kahlitsemista omassa kansalaisjärjestössään. Puolueen sisäinen päätöksentekorakenne on kuitenkin moniportainen. Syynä heijastuu kai vanha pelko siitä, että jotkut tahot kaappaisivat puolueessa vallan. Lähinnä kai takavuosina pelko koski kommunisteja.

Nyt ajat ovat toiset. Minua ei yhtään pelota, jos SDP:n jäsenet haluaisivat vallata oman puolueensa. Tai mikä parhainta, uudet ihmiset haluaisivat tulla mukaan jäseniksi vaikuttamaan. Ne jotka tätä vastustavat, ovat kehityksen jarruja. Mutta se koira älähtää, johon kalikka eniten kalahtaa. Joltainhan sekin on pois, jos jäsenten oikeudet laajenevat. Vai onko?

Yksi lisäsyy kannattaa Erkki Tuomiojaa on se, että hän on puolueessamme niitä harvoja, jotka pystyisivät ihan oikeasti repäisemään puolueen irti tästä on sovittu, mutta missä? - kulttuurista. Lisäperusteluita kertoo Esa. Väitän, että Tuomiojan lauantainen viesti jonkun muun suussa olisi jäänyt vain pieneksi tussaukseksi erämaassa. Keskusteluna muun taustakohinan joukossa. Siksi jotkut näkisivät ET:n mielellään siellä SDP:n ulkoavaruudessa, jossa hänen elokuvakaimansakin haahuili.

Onneksi Facebookissa Pro Tuomioja- liike on saanut reilussa päivässä jo 120 jäsentä ja lisää tulee.

**

Huomenna Ylen ykkösaamussa (=radiossa joskus 8 jälkeen) keskustellaan jäsenäänestyksistä vähän yleisemmästä näkökulmasta. Olen mukana myös tässä keskustelussa.

Keskustelu oli ja meni. Paikalla olivat lisäkseni Maarit Feldt-Ranta ja professori Jan Sundberg. Vastustavat perustelut neuvoa-antavalle jäsenäänestykselle kilpistyvät siihen, että näin on ennen tehty ja nyt on mahdollisuus avattu antaa muuta palautetta. Maarit edusti sitä kantaa. Sundberg taas totesi, että neuvoa-antava jäsenäänestys voisi olla SDP:lle suuri mahdollisuus. Ainakin se herättäisi kaikkien kiinnostuksen. Keskusteluun (5 minuutin kohdalta) tästä. Keskustelun koosteeseen (11:37 minuutin kohdalta) tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.