keskiviikkona, tammikuuta 09, 2008

Kenestä vetojuhta?


Kuljin tänään eduskunnan kirjastossa kuin karkkikaupassa. Olisipa aikaa lukea näitä opuksia päivät pitkät ja viisastua gurun mittoihin. Kansanedustajana aikaa ei ollut kirjastossa lorvailuun, mikä oli aikamoinen sääli. Nyt aikaa oli ja mietin, kuinka valtavasti mielenkiinoista asiaa meillä ja maailmalla tuotetaan ja kuinka vähän tästä kaikesta siilautuu poliittiseen keskusteluun.

Omassa puolueessani piilee se sama vaara, mikä muissakin. Asiat menevät monimutkaisiksi ja oma punainen lanka hukkuu johonkin lankavyyhtien sekamelskaan. On paljon helpompaa jättää sotkuinen lankakasa nurkkaan pölyyntymään ja ottaa esille uudet hauskemmat pelit ja leikit. Tai vain tyytyä olemaan ja kellua sinne, minne suotuisa tuuli kulloinkin kuljettaa.

Vaikeat asiat ovat tylsiä, mutta vielä tylsempää on katsoa, kuinka demokratiasta tulee pelkkää sätkynukkejen sätkimistä ja sirkushupailua.

**

Me olemme nyt maapallon kokoisten haasteiden edessä. Ilmaston lämpenemiseen on haettava ratkaisuja maailmanlaajuisesti ja nopeasti. Samalla elintasoerot, kansainväliset konfliktit, terrorismin alkusyyt ja pakolaisuus jatkavat olemassaoloaan. Eikä meillä Suomessaan kansalaiset ole yksinomaan onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Kansantalouden kasvu ei näy samassa suhteessa kansalaisten hyvinvoinnissa, jos hyvinvointi ymmärretään laajasti – niin kuin pitää.

Nyt kun SDP valitsee jälleen itselleen puheenjohtajaa, tarvitsemme parhaan vetojuhdan. Seuraava puoluekokous on ainoa ennen seuraavia eduskuntavaaleja ja siellä valitaan samalla henkilö, joka johdattaa meidät vaaleihin, hallitusneuvotteluihin ja on pääministeriehdokkaamme.

Erkki Tuomioja ei ole pitkästä urastaan huolimatta päässyt näyttämään kaikkia kynsiään puolueen suunnan määrittelijänä. Hänellä ei ole ollut viime vuosina sellaista roolia, jossa koko hänen kapasiteettinsa olisi tullut täysimääräisesti puolueen hyötykäyttöön. Ulkoministerinä hän on ollut roolinsa vanki ja hyvin työllistettynä matkustellut ympäri maapalloa. Puolueemme sisäistä sivistystasoa mitataan sillä, kuinka hyvin osaamme arvostaa tällaista kansainvälisen tason osaajaamme.

Puolueemme tarvitsee uudistajaa, jolla on myös lihaksia viedä uudistukset läpi. Yksi tärkein uudistus on puolueen demokraattisuuden ja avoimuuden lisääminen sekä laajan poliittisen uudistusohjelmatyön käynnistäminen. Tuomioja osaisi varmasti kokemuksensa ja taustansa kautta viritellä niitä lankoja yhteen, joiden avulla puolueemme voisi imuroida sisäänsä sitä kaikkea tutkimustietoa, keskustelua ja osaamista, mitä meillä ja maailmalla tuotetaan. Sekä koota myös puolueen ulkopuolisia voimia meidän kanssamme yhdessä pohtimaan.

Kykyjä on toki puolueessa muitakin, mutta Tuomiojan kokemus on aivan ylivoimainen. Se, että imagollisesti joku nuori ehdokas toisi uutta raikasta ilmettä, on aivan totta, mutta minusta puolueen vaativimpaan vetäjän tehtävään on tässä tilanteessa laitettava se kaikkien vahvin hevonen, jos sellainen vain on käytettävissä. Toivottavasti Tuomioja on. Asia selviää lauantaina.

**

Kuvassa kirjoja ja kissani Saga. Ei tehdä hänestä kuitenkaan SDP:n puheenjohtajaa, vaikka historiasta tunnetaan myös kuinka konistakin on tehty konsuli.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi10:27 ip.

    Tuomioja on kieltämättä ansioitunut puheenjohtajaehdokas, mutta onko hän kansaan menevä lööppijohtaja?
    Nyt pitää valita nuorehko henkilö, jolla on, ja tulee olemaan vahva asema julkisuudessa. Hänen on oltava kiinnostava äänestäjien mielestä. Ei kansa halua pätevää osaajaa, ainoastaan hyvä ulkonäkö ja vakuuttava esiintyminen ovat tärkeitä.
    Ei politiikka eikä asiakysymykset kiinnosta ihmisiä vaan toissijainen hömppä...miksi emme valitse puolueellemme kansanjohtajaa.

    VastaaPoista
  2. reformisti2:43 ip.

    Rahkonen:

    "Erkki Tuomioja ei ole pitkästä urastaan huolimatta päässyt näyttämään kaikkia kynsiään puolueen suunnan määrittelijänä. Hänellä ei ole ollut viime vuosina sellaista roolia, jossa koko hänen kapasiteettinsa olisi tullut täysimääräisesti puolueen hyötykäyttöön."

    Tuomiojan omat sivut:

    "Valtioneuvosto:

    Ulkoministeri 25.2.2000-18.4.2007

    Kauppa-ja teollisuusministeri 1999-25.2.2000"

    Kahdeksan vuotta sosialidemokraattisen ministeriryhmän jäsenenä, eikä Tuomioja ole päässyt näyttämään kynsiään? Jos hän edes nöyrtyisi sen verran, että toteaisi itse olleensa tekemässä SDP:n politiikkaa viimeiset vuodet (kaikkine varallisuusvero- ym. päätöksineen), niin arvostus valtiomiestä kohtaan kasvaisi paljon nykyistä suuremmaksi.

    Nyt taitaa kuitenkin olla aika suuremman muutoksen ja esimerkiksi Jutta Urpilaisen nimi kuulostaa kiehtovalta. Häntä uutena - vanhan eliitin ulkopuolisena toimijana tuntuu myös tukevan ainakin blogimaailan toimijoista varsin moni:

    http://tagenturinat.blogspot.com/2008/01/sdpn-puheenjohtaja-2008.html

    VastaaPoista
  3. Anonyymi5:27 ip.

    Tuomioja on kuule toivoton vanha valittaja ja ruikuttaja. Nyt tarvitaan ytyä ja tulevaisuudenuskoa. Luepa Maria Guzeninan juttu eilisestä Demarista niin ymmärrät mitä tarkoitan. Maria johtoon!

    VastaaPoista
  4. Jokaisella on omat näkemyksensä siitä, millaisia ominaisuuksia puolueen puheenjohtajalta vaaditaan. Ne, jotka eivät ole SDP:n kannattajia, haluaisivat tietenkin johtoomme mahdollisimman heppoisen henkilön. Myös puolueen jäsenillä on erilaisia painotuksia ja siksi olisikin hyvä, että puheenjohtajakysymyksestä järjestettäisiin neuvoa-antava jäsenäänestys. Sittenpähän tietäisimme.

    Yleisten galluppien mukaan Tuomioja on ollut poliitikoistamme se suosituin, ohi Heinäluoman ja muiden. Jotain sekin kertoo. Ainakin sen, että hänet ja hänen ajattelutapansa tunnetaan ja että sitä arvostetaan.

    Tällä hetkellä puolueen puheenjohtajan valitsevat ne 350 puoluekokousedustajaa, jotka puolueen jäsenet valitsevat puoluekokoukseen. Olen ollut puoluekokouksessa mukana vuodesta 1993, eli viisi kertaa ja pyrin mukaan tälläkin kerralla. Toisin kuin MTV3:n uutisissa väitettiin, mitkään piirijohtajat eivät näitä valintoja tee. Kaikki on siis vielä auki. Puoluekokousedustajat valitaan alkukeväällä.

    Minulla vaa´assa painaa edelleen eniten osaaminen, vaikka jotkut kuinka vannovatkin erilaisten imagokikkailujen nimeen. Puoluejohtajalta vaaditaan mielestäni kykyä analysoida laajoja ja vaikeita asiakokonaisuuksia. Hänellä tulisi olla joku oma tunnistettava linja. Arvostan myös sellaista ajattelutapaa, joka korostaa avoimuutta ja demokratiaa.

    Nämä kriteerit Tuomioja täyttää tällä hetkellä ylivoimaisesti parhaiten. SDP:ssä on historian painolastina päässyt vallalle ajattelutapa, jossa varovaisuus ja keskinkertaisuus on mennyt edelläkävijyyden ja innovatiivisuuden edelle. Tuomiojaa on pidetty liian itsenäisenä ja erilaisista taustatahoista riippumattomana ajattelijana. Puolueemme tiiviin SAK-kytköksen puolustajat eivät taas pidä siitä, että Tuomioja korostaa puolueen itsenäistä SAK:n vallankäytöstä riippumatonta luonnetta. Siksi Tuomiojaa on aiemmin karsastettu erilaisissa puolueemme sisäisissä valtaklikeissä.

    Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja juuri itsenäisyys ja riippumattomuus ovat Tuomiojan vahvuuksia parempaan avoimuuteen ja keskustelevuuteen tähtäävässä SDP:ssä.

    Tuomioja ei ole päässyt näyttämään kunnolla kynsiään puolueen linjan vetäjänä. Hän on toiminut ministerinä, joka on keskeinen oman hallinnonalansa vaikuttaja, mutta ministerit eivät määrittele puolueemme linjaa. Tämä johtuu siitä, että parlamentaarisessa järjestelmässämme hallitus nauttii eduskunnan luottamusta eikä päinvastoin. Sama koskee puoluettamme.

    Puolueen linjan määrittelee periaatteessa puoluekokous, mutta käytännön elämässä puolueen johto, joka henkilöityy pitkälti puheenjohtajaan varapuheenjohtajien säestäessä. Myös eduskuntaryhmä on keskeinen suunnannäyttäjä. Tällä hetkellä Jutta Urpilainen on eduskuntaryhmämme toinen varapuheenjohtaja eikä siis mitenkään ulkopuolinen henkilö puolueessamme. Tärkeällä paikalla siis ja siksi varteenotettava tulevaisuuden nimi.

    Varallisuusveroratkaisusta minä ja Jutta Urpilainen vastaamme edellisen eduskuntaryhmän kansanedustajina aivan yhtä paljon kuin Erkki Tuomiojakin. Äänestimme nimittäin eduskuntaryhmässä tämän onnettoman kompromissin puolesta. Vaikka samalla osingot saatiinkin verolle, varallisuusveron poisto osoittautui symbolisesti hyvin suureksi päätökseksi ja poliittiseksi virheliikkeeksi.

    Hallituksessa ministerit ovat jo 1990-luvulta lähtien huolehtineet lähinnä omasta tontistaan eivätkä ole juurikaan toimineet kollegiona keskustellen ja muiden ministereiden hallinnonalan kysymyksiin puuttuen. Tätä toimintatapaa pääministerit ovat vaalieet. Minusta tämä päätöksentekokulttuuri ei ole ollut hyväksi varsinkaan isoissa poliittisissa kysymyksissä. Varallisuusveron poistoesitys oli tämän huonon käytännön yksi onneton esimerkki. Esitys siis lähti lähinnä valtiovarainministerin lapasesta.

    Mielestäni poliitikot voivat myös joskus tunnustaa, että tehty päätös on ollut huono ja Erkki Tuomioja on näin tehnyt. Enkä edes usko, että hänen johdolla koko päätöstä olisi edes tehty tai ainakin prosessi olisi ollut hyvin erilainen.

    **

    Yksi valitettava tosiasia on, että istuvan puheenjohtajan haastajat ja heidän kannattajansa eivät saa osakseen pelkkää pään silitystä puolueemme hiekkalaatikolla. Tästä minulla on joitain kokemuksia. Tämä on myös syy sille, ettei haastajia niin kovasti ilmaannu, vaikka niitä kuinka keskinäisissä keskusteluissa (nimettöminä) toivotaan. Se on sääli. Toivottavasti opimme suhtautumaan puheenjohtajavaaliin niin kuin mihin tahansa normaaliin päätöksentekoasiaan. Siis osana normaalia jäsendemokratiaa eikä minään kuninkaanmurhana.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.