torstaina, tammikuuta 10, 2008

Ei kiitos kuninkaallisia


Tässä vastaukseni edelliseen kirjoitukseeni saamiini palautteisiin. Laitan sen tähän:

Jokaisella on omat näkemyksensä siitä, millaisia ominaisuuksia puolueen puheenjohtajalta vaaditaan. Ne, jotka eivät ole SDP:n kannattajia, haluaisivat tietenkin johtoomme mahdollisimman heppoisen henkilön. Myös puolueen jäsenillä on erilaisia painotuksia ja siksi olisikin hyvä, että puheenjohtajakysymyksestä järjestettäisiin neuvoa-antava jäsenäänestys. Sittenpähän tietäisimme.

Yleisten galluppien mukaan Tuomioja on ollut poliitikoistamme se suosituin, ohi Heinäluoman ja muiden. Jotain sekin kertoo. Ainakin sen, että hänet ja hänen ajattelutapansa tunnetaan ja että sitä arvostetaan.

Tällä hetkellä puolueen puheenjohtajan valitsevat ne 350 puoluekokousedustajaa, jotka puolueen jäsenet valitsevat puoluekokoukseen. Olen ollut puoluekokouksessa mukana vuodesta 1993, eli viisi kertaa ja pyrin mukaan tälläkin kerralla. Toisin kuin MTV3:n uutisissa väitettiin, mitkään piirijohtajat eivät näitä valintoja tee. Kaikki on siis vielä auki. Puoluekokousedustajat valitaan alkukeväällä.

Minulla vaa´assa painaa edelleen eniten osaaminen, vaikka jotkut kuinka vannovatkin erilaisten imagokikkailujen nimeen. Puoluejohtajalta vaaditaan mielestäni kykyä analysoida laajoja ja vaikeita asiakokonaisuuksia. Hänellä tulisi olla joku oma tunnistettava linja. Arvostan myös sellaista ajattelutapaa, joka korostaa avoimuutta ja demokratiaa.

Nämä kriteerit Tuomioja täyttää tällä hetkellä ylivoimaisesti parhaiten. SDP:ssä on historian painolastina päässyt vallalle ajattelutapa, jossa varovaisuus ja keskinkertaisuus on mennyt edelläkävijyyden ja innovatiivisuuden edelle. Tuomiojaa on pidetty liian itsenäisenä ja erilaisista taustatahoista riippumattomana ajattelijana. Puolueemme tiiviin SAK-kytköksen puolustajat eivät taas pidä siitä, että Tuomioja korostaa puolueen itsenäistä SAK:n vallankäytöstä riippumatonta luonnetta. Siksi Tuomiojaa on aiemmin karsastettu erilaisissa puolueemme sisäisissä valtaklikeissä.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja juuri itsenäisyys ja riippumattomuus ovat Tuomiojan vahvuuksia parempaan avoimuuteen ja keskustelevuuteen tähtäävässä SDP:ssä.

Tuomioja ei ole päässyt näyttämään kunnolla kynsiään puolueen linjan vetäjänä. Hän on toiminut ministerinä, joka on keskeinen oman hallinnonalansa vaikuttaja, mutta ministerit eivät määrittele puolueemme linjaa. Tämä johtuu siitä, että parlamentaarisessa järjestelmässämme hallitus nauttii eduskunnan luottamusta eikä päinvastoin. Sama koskee puoluettamme.

Puolueen linjan määrittelee periaatteessa puoluekokous, mutta käytännön elämässä puolueen johto, joka henkilöityy pitkälti puheenjohtajaan varapuheenjohtajien säestäessä. Myös eduskuntaryhmä on keskeinen suunnannäyttäjä.

Varallisuusveroratkaisusta vastaa koko edellinen eduskuntaryhmämme aivan yhtä paljon kuin Erkki Tuomiojakin. Eduskuntaryhmämme nimittäin äänesti tämän onnettoman kompromissin puolesta. Vaikka samalla osingot saatiinkin verolle, varallisuusveron poisto osoittautui symbolisesti hyvin suureksi päätökseksi ja poliittiseksi virheliikkeeksi.

Hallituksessa ministerit ovat jo 1990-luvulta lähtien huolehtineet lähinnä omasta tontistaan eivätkä ole juurikaan toimineet kollegiona keskustellen ja muiden ministereiden hallinnonalan kysymyksiin puuttuen. Tätä toimintatapaa pääministerit ovat vaalieet. Minusta tämä päätöksentekokulttuuri ei ole ollut hyväksi varsinkaan isoissa poliittisissa kysymyksissä. Varallisuusveron poistoesitys oli tämän huonon käytännön yksi onneton esimerkki. Esitys siis lähti lähinnä valtiovarainministerin lapasesta.

Mielestäni poliitikot voivat myös joskus tunnustaa, että tehty päätös on ollut huono ja Erkki Tuomioja on näin tehnyt. Enkä edes usko, että hänen johdolla koko päätöstä olisi edes tehty tai ainakin prosessi olisi ollut hyvin erilainen.

**

Yksi valitettava tosiasia on, että istuvan puheenjohtajan haastajat ja heidän kannattajansa eivät saa osakseen pelkkää pään silitystä puolueemme hiekkalaatikolla. Tästä minulla on joitain kokemuksia. Tämä on myös syy sille, ettei haastajia niin kovasti ilmaannu, vaikka niitä kuinka keskinäisissä keskusteluissa (nimettöminä) toivotaan. Se on sääli. Toivottavasti opimme suhtautumaan puheenjohtajavaaliin niin kuin mihin tahansa normaaliin päätöksentekoasiaan. Siis osana normaalia jäsendemokratiaa eikä minään kuninkaanmurhana.

**

Kuvan sekasotku on taideteos New Yorkin Modernin taiteen museosta.

8 kommenttia:

  1. reformisti9:19 ap.

    Kiitos Susanna vastauksestasi. Täytyy sanoa, että vaikka korostat avoimuuden ja demokratian merkitystä, niin eduskuntaryhmän puheenjohtajan tai sitten ministerin vaikutusvaltaa puolueen tekemään politiikkaan tarkastelet melko hierarkkisesti: ainoastaan puolueen puheenjohtajalla on merkitystä. Itselläni on sellainen käsitys, että puolueen ollessa hallituksessa on ministeriryhmä paikka, jossa tehdään - toki puoluekokouksen tahtoa kunnioittaen - poliittiset linjanvedot. Toisaalta eduskuntaryhmä on aina valtakeskus, joka kilpailee joko ministeriryhmän tai sitten puoluehallituksen kanssa, ja sen pj on aina keskeinen päättäjä SDP:ssä.

    Tuomioja on siis tosiasissa ollut osa päätöksiä tekevää porukkaa jo todella pitkään.

    Olet oikeassa varallisuusveron kohdalla, mutta onko Tuomioja sanonut, että "minäkin tein virheen". Enpä ole havainnut. Lisäksi on ikävä saada toistuvasti sellainen käsitys, ettei hän puolusta "arkisissa" väännöissä heikoimpien aseman puolesta käytävää kamppailua, mutta jos taistelu joskus on hävitty, niin on ensimmäisten joukossa lopputuloksen tyrmäämässä.

    Minusta Tuomioja on valtiomies, mutta ei ison kansanliikkeen johtaja. Asettamasi kriteerit puheenjohtajalle eivät riitä. Puheenjohtajan täytyy puhutella ihmisiä ja saada heidät kiinnostumaan SDP:n politiikan tavoitteista ja ratkaisuehdotuksista sekä näin lisätä puolueen kannatusta. Pelkkä teoreettinen visionääri ei riitä, oli hän kuinka briljantti tahansa.

    Puhumalla puolueen "hiekkalaatikosta" halvennat tätä keskusteluamme, joka minusta kertoo pikemminkin jotain hienoa: SDP on monelle tärkeä liike, jonka pj-valinta on sitä myös.

    VastaaPoista
  2. Ok, Erkillä on kiistatta ansionsa ja hänen asiantuntemustaan tuskin kukaan pystyykään lyttäämään. Puheenjohtaja kuitenkin on myös - ja minun mielestä ennen kaikkea - puolueen keulakuva jossa on yhdistyttävä selkeä poliittinen linja ja kyky julistaa sitä uskottavasti ja vetoavasti. Puheenjohtajalle pidän molempia yhtä tärkeinä ominaisuuksina, ilman toista ei toisesta ole sanottavaa hyötyä.

    Se että puolueella tulee olla puheenjohtaja jolla on hyvät sosiaaliset taidot, empaattisuutta ja kykyä puhutella eri äänestäjäryhmiä ei minusta ole imagokikkailua. Tuossa puolessa - toisin kuin poliittisessa kompetenssissa - Tuomioja ei ole ainakaan minua vakuuttanut, jos kohta ei kaikilta osin ole nykyinenkään puheenjohtaja.

    Poliittisesti lukisin Tuomiojan ja Heinäluoman molemmat aika lailla samaan genreen, jossa viljellään aika perinteistä demariretoriikkaa ja jolla on ollut aika vähän uutta annettavaa aikamme nouseviin poliittisiin keskustelunaiheisiin. Olenkin todella pettynyt jos katastrofaalisten viime eduskuntavaalien ja kaiken siitä seuranneen "uudistumiskeskustelun" jälkeen saisimme nähdä puheenjohtajaehdokkaina vain nämä kaksi herraa.

    Loppuun pieni vinkki: Kun nyt käytte Eki-kampanjaanne niin koettakaa pitää yllä vähän positiivisempaa tyyliä. Ei Tuomiojan mainostuksen tarvitse painottua noin voimakkaasti puolusteluun ja oletettujen vasta-argumenttien kumoamiseen.

    Vaikken Ekistä ehdokkaana jaksa innostuakaan niin toivotan tsemppiä. Jos Eero valittaisiin yksimielisesti jatkoon nauraisivat meille naurismaan aidatkin. Nyt kun taistoon käy taas kerran Tuomioja selvinnemme toimittajien normaalilla piikittelyllä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista. Ensin Reformistille:

    Kerroin puolueen päätöksenteosta vain siitä, mihin päätöksenteko käytännössä on johtanut, en sitä, mikä minun mielestäni olisi ideaalitilanne. Todellisuudessahan puolueesamme vallan pitäisi olla jäsenillä puoluekokouspäätösten kautta. Ja puoluekokousten välillä puoluevaltuustolla ja toimeenpanoasioissa puoluehallituksella kollektiivisesti.

    Käytäntö on kuitenkin luisunut yhä kapeammille harteille. Osittain se on nykyisen media-aikakauden sanelemaa ja osittain itse aiheutettua. Vaikka naamoja puolueessamme riittää joka lähtöön, kommentteja odotetaan puheenjohtajalta. Hän on meidän puhuva päämme ulospäin ja eduskuntavaaleissa tämä korostuu.

    Lisäksi viimeaikoina puoluehallituksen valtaa on siirtynyt yhä enemmän puolueen puheenjohtajien, puoluesihteerin ja eduskuntaryhmän yhteisille palavereille. He valmistelevat asioita, mutta koska he ovat parhaiten informoituja siitä, missä politiikassa mennään, heillä on käytännössä enemmän vaikutuksen paikkoja kuin muilla.

    Kun SDP oli hallituksessa ministerit olivat mukana kaikenkarvaisissa palavereissa. Ja on ihan totta, että heillä oli tietenkin omalla sektorillaan paljonkin painoarvoa asioiden valmisteluun. Ja silloin kun ministerit käsittelevät asioita yhdessä myös muiden ministereiden asioihin, mutta rajatummin.

    Mielestäni on kohtuutonta arvostella Tuomiojaa siitä, että hänellä on ollut joskus erilaisia näkemyksiä ja hän on sen sanonut hyvissä ajoin ääneen. Vielä kohtuuttomampaa arvostelu on, mikäli hän on ollut vieläpä oikeassa. Miksi silloin pitäisi vaieta? Totta kai se kirvelee toista osapuolta ja siksi on syytä olla hienotunteinen.

    Kun on itse päättäjänä, joutuu luovimaan monenlaisissa ristipaineissa. Omaa näkemystä joutuu sovittamaan muihin ja Tuomioja on ollut monissa päätöksentekotilanteissa usein juuri se rakentava ja eri näkemyksiä yhteen sovitteleva voima. Näin käytännön päätöksentekotilanteissa, joihin julkisella sanalla tai avustajilla ja muilla ihmisillä ei ole pääsyä. Tähän tarvitaan tietenkin pitkää perspektiiviä ja asioiden syvällistä hallintaa. Ei voi sovitella, jos ei ole tietoa ja kykyä luoviin kompromisseihin.

    Ministerit toimivat keskenään varmaankin samalla tavalla kuin ihmiset missä tahansa yhteisössä. Jos on eri mieltä, on reilua tuoda se heti esiin eikä olla hiljaa ja viisastella vain jälkikäteen. Itsekin olen kaupunginvaltuutettuna ja kansanedustaja-aikoinani miettinyt, mitä pitäisi tehdä, jos tuntuu, että jää vähemmistöön ja enemmistön linjalla mennään metsään.

    Näyttävä ero ja siirtyminen ulkopuoliseen arvostelukuoroon olisi tietysti helppo ratkaisu, mutta vastuullista on sittenkin pysytellä mukana ja yrittää silti vaikuttaa ja olla mukana. Taitelua aiheuttaa se, miten tämän tekee rakentavasti, mutta vesittämättä omaa ajattelukykyään ihan kokonaan. Päätöksentekoon kuuluvat erilaiset näkemykset. Ilman niitä ratkaisut jäävät korkeintaan keskinkertaisiksi.

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että Tuomiojaa voi pitää valtiomiehenä. Mutta kukaan ei ole täydellinen. Hän ei tosiaankaan ole mikään kansanvillitsijä. Jos valittavana on viisas, osaava ja näkemyksellinen puoluejohtaja valitsen silti hänet, vaikkei hän osaisikaan heittää kärrynpyörää joka käänteessä. Itse asiassa uskon, että aito osaaminen tuo myös lavakarismaa, kunhan sille annetaan tilaisuus. Tarja Halonen on tästä hyvä esimerkki. Hänkin oli puolueessamme aiemmin se vähemmän suosittu monet vaalit hävinnyt ”liian omanlainen” tai liikaa sitä ja tätä.

    Kun viittaan puolueen hiekkalaatikkoon, en tarkoita, että koko puolue olisi pelkkä hiekkalaatikko. Valitettavasti niitäkin erilaisista päätöksenteon nurkkapöydistä kuitenkin löytyy. Minä haluaisin, että puolueemme olisi avoin puisto, jossa samat lelut ovat kaikkien käytössä. Olemme tästä varmaankin samaa mieltä.

    Ja Petelle:

    Tuomiojan esiintymisessä on tosiaankin näkynyt sellaista altavastaajan otetta, joka on johtunut hänen asemastaan puolueessamme suhteessa puheenjohtajaan - siis altavastaajana.

    Kun hän on uudessa roolissa puheenjohtajan uskottavana haastajana, odotan itsekin hänen puheisiin tulevan enemmän tulevaisuuteen tähtääviä ja positiivisia näköaloja. Kai se on ihan inhimillistä, että kun saa osakseen paljon moukarointia, se vetää hartioita väkisinkin vähän lysyyn.

    Mutta kuten aiemmin sanoin, uusi rooli tarjoaa varmaankin sitä omanlaista Ekimäistä lavakarismaa, joka nousee pitkän linjan asiaosaamisesta. olen ollut nimittäin omin silmin näkemässä, miten Tuomioja puhuu lukiolaisten kanssa ja hän on suorastaan temmannut heidät mukaan.

    Usko tai älä. Tätä odotan häneltä nytkin.

    VastaaPoista
  4. Kovin vähälle jäivät nuo sisältökysymykset tuossa SDP:n "uudistamisessa". Noista henkilökysymyksistä on ilmeisesti helpompi puhua kuin oikeista asioista.

    VastaaPoista
  5. Mitenköhön Tuomioja tekee sen nyt, kun ei edelliselläkään kerralla pystynyt sykähdyttämään tai villitsemään? Ainakin itse äänestin häntä paremman puutteessa, en muusta syystä.

    Nyt tuntuu masentavalta, jos puolueväki joutuu tekemään valinnan puun ja kuoren välissä.

    Nimanomaan tällä kertaa meillä pitäisi olla tarjolla myös ehdokas tai ehdokkaita, jotka edustavat SDP:ssä uutta aikaa. Heinäluomaa eikä Tuomiojaa voi kumpaakaan pitää sellaisena, enkä usko kummankaan pystyvän uudistamaan puoluetta. Valitettavasti.

    VastaaPoista
  6. Kommentistasi voi päätyä vain yhteen johtopäätökseen: Jos kannatetaan jotakuta muut kuin Erkkiä esim. Jutta Urpilaista, on se vain nahistelua hiekkalaatikolla. Ei tuo kovin avointa ja demokraattista näkemystä edusta.

    "Yksi valitettava tosiasia on, että istuvan puheenjohtajan haastajat ja heidän kannattajansa eivät saa osakseen pelkkää pään silitystä puolueemme hiekkalaatikolla"

    Mainitsemasi puolueen hiekkalaatikko on sellainen paikka mihin ei päästetä "erilaisia lapsia." Se hiekkalaatikko on perinteisten koulukiusaajien temmellyskenttä. Olet aivan oikeassa että sinne pyrkivät eivät saa päänsilitystä, he saavat turpaan.

    "Tämä on myös syy sille, ettei haastajia niin kovasti ilmaannu, vaikka niitä kuinka keskinäisissä keskusteluissa (nimettöminä) toivotaan. Se on sääli. Toivottavasti opimme suhtautumaan puheenjohtajavaaliin niin kuin mihin tahansa normaaliin päätöksentekoasiaan.."

    Niin kauan kun puolueessa on kulttuuri jossa voittaja teurastaa haastajaan, pj-keskusteluita käydään nimettöminä. Puolueen sisällä toisinajattelijat pelkäävät syystäkin, se vasta sääli onkin.

    Kyllä kaikkien mielessä on vielä Johannes Koskisen kohtalo hänen haastettuaan Heinäluoma, vaikka asiasta ei haluta ääneen puhua.

    VastaaPoista
  7. Heipä hei! Kuten sanoin, mielestäni puheenjohtajavaalin pitää olla ihan normaalia toimintaa eikä siitä saa seurata minkäänlaista sakinhivutusta. Puhuin siitä, milainen tilanne valitettavasti on joskus ollut, en sitä, mitä haluan sen olevan. Tuomioja ja muut kandidaatit ovat samassa veneessä suhteessa istuvaan puheenjohtajaan ja kannustan uusia ehdokkaita esiin ja pidän hyvänä asiana sitä, että puheenjohtajan paikasta syntyy kamppailua.

    Se, että uusia ei niin vaan ilmaannu, johtuu puheenjohtajan tehtävän haastavuudesta. Moni miettii, onko hänellä edellytyksiä tehtävään. Puheenjohtajalla olisi hyvä olla pidempää kokemusta ja monipuolista osaamista erilaisista tehtävistä niin eduskunnassa kuin vaikkapa ministerinä ja järjestöpuolella. En haluaisi asettaa rimaa kovin alas.

    Puolueessamme on ollut vähän vanhempien ja sitten jo paljon nuorempien osaajien välillä muutaman ikäluokan mentävä aukko. Vähitellen tämä korjaantuu, kun nuoremmille kertyy kokemusta ja osaamista uusista tehtävistä. En siis kannata uusia nimiä vain uutuuden takia. Osaamistason pitää silti olla riittävän korkealla.

    Tilanne on tällä kerralla erilainen kuin viime puoluekokouksessa. Ihmiset innostuvat niin erilaisista asioista. Joku kaipaa kansanvillitsijää, minä en. Kaipaan uskottavaa puheenjohtajaa, joka pystyy hoitamaan vaativia tehtäviä ja toimimaan tarvittaessa myös pääministerinä.

    Puolue on nyt ihan eri tilanteessa kuin viime kerralla. Silloin olimme hallituspuolue. Nyt olemme oppositiossa. Viime puoluekokouksessa Tuomioja tuli ehdokkaaksi vasta, kun puoluekokousedustajat oli jo asetettu ja moni oli jo kantansa valinnut. Keskustelua ei päässyt kunnolla syntymään.

    En tiedä mihin jälkimmäinen kommentti viittaa vähäisestä sisällöstä. Minusta meillä on aika paljon asioita, joihin pitäisi paneutua jatkossa tarkemmin, mutta joihin ei yhdessä puhereferaatissa tai tilaisuudessakaan pystytä menemään kovin syvälle. Mitään hetkessä keksittyjä hokkus pokkus-temppuja ei ole realistista odottaa, kun meillä on puolueessa vuosikausien aukko syvällisemmässä linjan määrittely- ja ajattelutyössä.

    Kyse on muutaman vuoden prosessissa, jossa meidän tulee käynnistää monipuolista think tank toimintaa eri aihepiireistä. Siis koota eri alojen tutkijoita ja kansalaisjärjestöjen pohdintaa yhteen.

    Aiheita, joita minä pidän tärkeinä, löytyy omasta kirjastani. Olen ainakin omalta osaltani yrittänyt kantaa korteni kekoon, ettei minua syytettäisi siitä, ettei minulla olisi mitään mietittyä tai mitään sanottavaa. Kannatan, että muut tekevät samoin. Siis omia näkemyksiä ja sisältölinjauksia peliin!

    VastaaPoista
  8. ...siis "jälkimmäisellä" tarkoitin sitä sisältökommenttia, jonka Mikko esitti.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.