lauantaina, tammikuuta 26, 2008

Tahtoo neljä vuodenaikaa


Kerrankin tuntuu, että vuodenaika muistuttaa talvea. Katsellessani viime viikolla Simon ja hänen päiväkotiporukkansa pihaleikkejä kurassa ja mudassa ehdin jo huolestua. Mietin, onko ilmastonmuutoksen oloissa käymässä niin, että lumi alkaa olla minun lapsilleni katoavaa kansanperinnettä.

Tahtoo neljä vuodenaikaa, enkä tarkoita nyt pizzaa. Siinä ilmastopolitiikan tavoite Suomen leveysasteilla.

SDP:n puoluehallitus käsitteli torstain maraton-kokouksessaan myös ilmasto- ja ympäristöohjelmaa. Emme päässeet sen käsittelyssä ihan loppuun, koska kokonaisuus on niin laaja. Mutta osan kuitenkin ja asiasta annettiin myös tiedote.

Säpsähdin hieman aamulla, kun kuulin, että olisimme muka ottaneet kantaa pohjoisen tekoaltaiden rakentamisen puolesta. Piti oikein varmistaa, mitä tiedotteessa oikein oli sanottu. Kyse oli lauseesta ”Kun kotimaista fossiilista energian tuotantoa tulee merkittävästi käyttöikänsä päähän lähivuosina, ei mitään päästöttömiä energiantuotantovaihtoehtoja pidä sulkea suomalaisesta energiapaletista pois.”

Kyse oli ylitulkinnasta. Oikeasti mistään altaista ei ole puhuttu. Minä taas sanoisin tästä kohdasta, että myöskin uraanivarannot loppuvat aikanaan. Siis ydinvoimasta ei ole pitkän tähtäimen ratkaisuksi. Tarvitsemme joka tapauksessa uusiutuvien ja uusien energiamuotojen kehittelyä sekä tietenkin myös energiaa on säästettävä.

Haluamme kehittää nk. vihreän sertifikaatin järjestelmän, jossa uusiutuvan energian tuottaja saa markkinoilla kaupattavia vihreitä sertifikaatteja. Järjestelmä ohjaa investointeja tehokkaasti, ja sähkönmyyjien ostovelvoitteen avulla voidaan suomalaista uusiutuvan energian tuotantoa lisätä merkittävästi.

Lisäksi ohjelmassa esitetään, että Suomeen perustetaan riippumaton ilmastopaneeli, joka raportoi vuosittain asetettujen päästö- ja energiantehokkuustavoitteiden saavuttamista sekä valvoo niiden onnistumista.

Ohjelmassa mainitaan myös joukkoliikenne. Tavoitteenamme on muun muassa raideliikenteeseen merkittävä lisäpanostaminen, maksuton joukkoliikenne alle 16-vuotiaille, työsuhdematkalipun verotusarvon alentaminen ja valtakunnallisen matkakortin käyttöönotto. Vapaan autoedun ehdot on muutettava siten, että joukkoliikennettä suositaan yksityisautoilun sijasta. Eduskunnassa on päätettävä lakimuutoksista, jotka mahdollistavat ruuhkamaksujen käyttöönoton pääkaupunkiseudulla. Koko tiedotteeseen tästä.

Kyseessä on vasta luonnos, johon lopullisen kannan ottaa puoluekokous 5.-7.6.2008 Hämeenlinnassa. Sitä ennen asiakokonaisuutta ehtii kommentoimaan vaikkapa internetin kautta.

Ilmastonmuutoksen hillintää on myös se, että länsimetro saadaan rakenteille ja pian. Se, että rakennuskustannukset ovat nousseet ja kustannusarvio on tarkentunut nykyajan vaatimuksia vastaavaksi, ei oikeuta valtiota vetäytymään omasta 30 prosentin rahoitusosuudestaan. Kustannusten nousua selostettiin valtuustolle viime kokouksessa, mutta saamme asian vielä valtuuston päätettäväksi, kunhan kaupunginhallitus ensin valmistelee sitä tarkemmin.

Ainakaan metro ei viivyttelemällä halpene. Metro on yksinkertaisesti välttämätön eikä sille oikein ole ympäristöystävällisiä ja edullisia vaihtoehtoja.

**

Kuvassa kännykkäkameraräpsäys auringosta ja pilvistä tänään klo 14.30.

torstaina, tammikuuta 24, 2008

Yksimielinen


Puoluehallitus käsitteli tänään puolueen uudistumistyöryhmän muistiota sekä ilmasto- ja ympäristöasiakirjaa. Kokous venyi poikkeuksellisen pitkään. Keskustelimme myös neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä, joka koskisi tulevan puoluekokouksen puheenjohtajavalintaa. Minä olen sen kannalla.

Olisin halunnut, että asiasta päättäminen olisi jätetty seuraavaan puoluehallituksen kokoukseen. Olisin nimittäin halunnut, että asiaa olisi valmisteltu avoimin mielin kooten neuvoa-antavan jäsenäänestyksen hyötyjä ja haittoja.

Enemmistön kanta oli kuitenkin niin selkeän kielteinen koko idealle, että asia haluttiin päättää heti. Kokoukset ovat suljettuja enkä voi referoida käytyjä puheenvuoroja. Olo kokouksen jälkeen oli kuitenkin kuin jyrän alle jääneellä. Uutisissa kerrottiin, että päätös oli yksimielinen ja niin se muodollisesti olikin.

Tämän selittää se, että puoluehallituksessa ei juuri koskaan äänestetä. Olen tehnyt niin kerran (vuonna 2002) ja koen viillot yhä nahoissani...Siitä ei nyt kuitenkaan tässä enempää. SDP:n puoluehallitus on siis oma ihmeellinen maailmansa ja maassa maan tavalla. Suomeksi sanottuna siis alistuin enemmistön kantaan ja päätös sai muodollisen yksimielisen leiman. Olo ei ole mitenkään tyytyväinen, mutta jotenkinhan sieltä bunkkerista piti ulos päästä - elävänä. (Tarkennus epätietoisille: Tämä on tietenkin kuvainnollinen ilmaus)

Mielestäni keskustelua ei voi padota, silloin kun se on alkanut. Jäsenet penäävät suorempia mahdollisuuksia vaikuttaa eikä tätä vaatimusta voi torpedoida vain siksi, että sitä on tukenut useiden puolueosastojen tavoin myös henkilö nimeltä Erkki Tuomioja. Joka tapauksessa palaamme vielä puheenjohtajan valintatapaan sääntökysymyksenä puoluehallituksessa erikseen. Siis siihen valintatapaan, joka tulisi voimaan tulevissa puoluekokouksissa.

Ne, jotka haluavat antaa palautetta asiasta, voivat antaa sitä osoitteessa www.reilusuomi.fi. Siellä on ollut meneillään gallup neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä. Viimeksi kun kävin sivuilla, äänestystä kannatti 93 prosenttia.

Puoluevaltuusto on puoluehallituksen yläpuolella ja siellä neuvoa-antava jäsenäänestyskysymys tulee luultavimmin esille.

Samea lammikko kaipaa kipeästi virtaavaa vettä.

tiistaina, tammikuuta 22, 2008

Lekalla päähän

Tässä Uutispäivä Demarissa julkaistu kolumnini "Lekalla päähän". Kolumniin tästä.

maanantaina, tammikuuta 21, 2008

Resiinalla perässä?


Minun piti kirjoittaa SDP:n jäsenvaalista, mutta muut ovat hoitaneet keskustelupuolta aika tehokkaasti. Asiasta on sanottu viikonloppuna niin paljon, että kokoan tähän joitain paloja ja laitan loppuun omat kommenttini. Ensimmäiset kommentit aiheesta on kirjannut lapseni Elsa (10v) johonkin sotkupaperin kulmaan. Se löytyi tänään keittiön pöydältä ja kuuluu näin:

”Jäsenäänestys on hyvä tapa päättämiseen asioista”… On näemmä tullut puhuttua aiheesta muutaman kerran kotona…. Seuraavaksi linkkejä kotini ulkopuolella käytyyn keskusteluun.

Perjantai 18.1.2008:

Kymmenen uutiset : Jäsenäänestys SDP:n puheenjohtajasta ei innosta.

Uutisessa joukko mustatakkisia miehiä menee Helsingin työväentalolle. Kaksi haastateltua sanoo, ettei jäsenäänestys innosta oikein ketään. Ei ainakaan SDP:n seitsemän eteläisen piirin puheenjohtajia. Uutiseen tästä.

Lauantai 19.1.2008:

Ylen 20.30 uutiset: Heinäluoma ei innostu jäsenäänestyksestä

Eero Heinäluoma toteaa, ettei missään puolueessa valita puheenjohtajaa jäsenäänestyksellä eikä asia saa meilläkään kannatusta. Uutiseen tästä.

Matti Vanhanen blogissaan samana päivänä: ”Miksei myös puolueen puheenjohtajasta voisi olla ennen ratkaisevaa puoluekokousta jäsenänestys. Jos sellainen järjestetään se kannattaisi tehdä turnee-muodossa noin kuukauden-kahden sisällä. Turneen edetessä äänestettäisiin piireissä ja tulokset julkistettaisiin saman tien”. Vanhasen blogiin tästä.

Sunnuntai 20.1.2008:

MTV3n kymmenen uutiset ja nettisivut: Puolueet kannattavat jäsenäänestystä-innostus leviää kulovalkean tavoin. Juttuun tästä.

MTV3:n nettisivut, Timo Haapalan Setä Arkadia-blogi: Tuomioja synnytti jäsenäänestyshuuman

”Nimilista on kattava. Jäsenäänestystä puoluejohdon valinnasta kannattavat mm. pääministeri, keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen, kepun puoluesihteeri Jarmo Korhonen, kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen, kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja, opetusministeri Sari Sarkomaa ja Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Paavo Arhinmäki.”

”Heinäluoman kannalta pahimman myyräntyön teki puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta, joka torppasi suoralta kädeltä jäsenäänestyksen, myös neuvoa antavassa muodossaan. Tyyli oli ylimielinen, ja kääntyi esittäjäänsä ja SDP:n nomenklaturaa vastaan.”


Kannattaa lukea koko Setä Arkadian blogi. Siihen tästä.

**

On siis käynyt selväksi, että ajatus jäsenvaalista on harkitsemisen arvoinen ajatus, johon muutkin puolueet ovat tarttuneet. Se saisi omat jäsenet liikkeelle ja aktivoisi poliittista keskustelua ihan eri tavalla kuin nykysysteemi.

Olisi surkuhupaisaa, jos SDP:n jäsenten piiristä tullut idea tyrmättäisiin SDP:ssä ja otettaisiin käyttöön muissa puolueissa. Ideaahan on esitetty noin parissakymmenessä puoluekokousaloitteessa (ei vain muutamassa). Sitä on esittänyt myös demariopiskelijat (SONK), ruotsinkieliset demarit (FSD) ja Helsingin piiri.

Edelläkävijä saa aina hyödyn itselleen ja muiden on tultava perässä ja sopeuduttava. Jos haluamme uudistua, meidän kannattaa olla jäsendemokratian edelläkävijäpuolue eikä tulla mukaan jälkijoukoissa.

Se, että SDP:n vaikuttajatahot eivät innostu ideasta, johtuu siitä, että he ovat puolueen ytimessä. He asioivat niiden kanssa, joilla itsellään on vaikutuskanavat kunnossa. Minäkin olen, olen ollut puoluehallituksessa vuodesta 1999 ja viidessä puoluekokouksessa edustajana. Saan kuitenkin paljon viestejä ihan tavallisilta rivijäseniltä. Sellaisiltakin, jotka eivät edes uskalla asioida niiden puolueaktiivien kanssa, joiden asenne voi olla pelottavan tyrmäävä.

Itse asiassa aiheesta käyty keskustelu on ollut liiankin paljastava ja kertonut ulkopuolisille hyvin paljon keskustelukulttuuristamme, avoimuudestamme ja kyvystämme tarttua uusiin ideoihin. Mitä enemmän jäsenvaalia vastustetaan, sitä suuremmaksi uudistumisen symboliksi se nousee, vaikkei yksi ja ainoa autuaaksi tekevä asia oikeasti olekaan.

Pieni perestroikka ei nyt auta. Tarkoitan tässä ehdotettua uudistusta, jossa puoluekokouksen osanottajamäärää lisätään ja kokousväliä tihennetään kolmesta vuodesta kahteen. Nämä kaksi uudistusajatustahan Heinäluoma hyväksyi jo Lahden kokouksessa syksyllä, mutta tuolloin pj-jäsenvaalikeskustelu ei ollut kunnolla vielä edes alkanut.

Vaikka kuinka jäsenäänestysinnostus leimattaisiin ”porvareiden juoneksi”, jota ”oikeistomedia” on mukana punomassa, on kaikkien pakko tunnustaa, että tiedon hankinnan ja keskustelun foorumit ovat muuttuneet. Työväentalolle ei enää mennä hankkimaan tietoa ja vaihtamaan ajatuksia. Tiedon tarve tyydytetään television, lehtien ja internetin välityksellä.

Vuorovaikutuspuoli sen sijaan on jäänyt kehityksestä jälkeen. Ihmisten välinen kommunikointi on muuttunut. Kun aika on kortilla ja ihmiset ovat tottuneet nopeaan ja reaaliaikaiseen toimintaan, harva jaksaa raahautua johonkin puuduttavaan kokoukseen, ellei tilaisuudesta ole selkeää hyötyä ja/tai huvia saatavissa.

Tämän kehityksen johdosta olemme menettäneet kontaktin omiin kannattajiimme ja jäseniimme (=koskee kaikkia puolueita). Ihmiset eivät lähde liikkeelle, jos heidän mielipiteensä eivät johda mihinkään. Puolueen kuuluisa kenttäkierros ei ole herättänyt mitään suunnatonta innostusta – ei ainakaan Uudellamaalla. Emme siis tiedä, mitä puolueen 50 000 jäsenen päässä oikeasti liikkuu. Mielestäni kannattaisi ottaa selvää ja tehdä vaikka jonkinlainen jäsentutkimus – edes.

Vaikka jäsenistöön mahtuu monenlaisia ihmisiä, on yleisen koulutason kohoamisen myötä joukossa varmasti (myös) paljon fiksua porukkaa, jota ei tarvitse kaitsea. Olemme siis tilanteessa, jossa yritämme hoitaa asioita hyvin suppealla joukolla tilannetta vähän viilaten tai otamme suoran kontaktin jäseniimme.

Lisäksi internetin vuorovaikutteisuutta pitää kehittää ja ottaa paremmin käyttöön myös puoluetoiminnassa. Myös tiedotusvälineiden apua tarvitaan vuorovaikutusfoorumien luomisessa.

Mahdollisuus antaa puolueen sivuilla palautetta eri asioista on hyvä asia, mutta siitä on vielä matkaa siihen, että palaute todella vaikuttaa linjauksiimme. Jo viime puoluekokouksen alla avasimme hyvinvointivisiostamme nettikeskustelun, mutta tuosta keskustelusta ei jäänyt juuri mitään villoja lopulliseen asiakirjaan. Wikipedia-tyyppinen lähestysmistapa olisi konkreettisempi ja innostaisi ihan eri tavalla. Sen kehittelyyn olisi panostettava.

PS 1:

Jos jäsenäänestyksen järjestäminen neuvoa-antavana tuntuu liian radikaalilta, ainahan voimme järjestää kyselyn, jossa kysytään saako jatkossa kysyä. Olisi pähkähullu ajatus, että joku vastaisi, ”ei missään nimessä”.

PS 2: Puolueen www.reilusuomi.fi keskustelussa 93 prosenttia kannattaa pj-jäsenvaalia.

tiistaina, tammikuuta 15, 2008

Kuka on jäsenen pomo?


Keskustelu neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä, joka koskisi SDP:n puheenjohtajaa, käy kuumana. Aamulla siitä puhuttiin Ylen ykkösaamussa. Paikalla olivat lisäkseni Maarit Feldt-Ranta ja professori Jan Sundberg.

Puoluesihteerin vastustavat perustelut neuvoa-antavalle jäsenäänestykselle kilpistyvät siihen, että näin on ennenkin tehty ja nyt on mahdollisuus avattu antaa muuta palautetta. Sundberg taas totesi, että neuvoa-antava jäsenäänestys voisi olla SDP:lle suuri mahdollisuus. Ainakin se herättäisi kaikkien kiinnostuksen.

Keskusteluun (5 minuutin kohdalta) tästä. Keskustelun koosteeseen (11:37 minuutin kohdalta) tästä.

1) Neuvoa-antava jäsenäänestys tai jäsenkysely on koska tahansa mahdollinen, jos niin halutaan. Asia ei ole sääntökysymys vaan asennekysymys.

2) Jäsenten mielide on neuvo puoluekokoukselle. Se ei tee puoluekokousta tai edustuksellista demokratiaamme tyhjäksi. Neuvoa ei ole pakko noudattaa.

3) Puolueessamme on 50.000 jäsentä. Puoluekokousedustajia on 350. Kaikkien jäsenten mielipiteen tiedusteleminen laajentaa demokratiaa eikä kavenna sitä. Siksi on outoa, että ajatus torjutaan vetoamalla jäsendemokratiaan, "meidän liikkeeseen", "pelisääntöihin", "porukkaan" ja siihen, mitä on ennen päätetty. 50.000on enemmän kuin 350, joista ensimmäiset ovat jälkimmäisten pomoja, ei päinvastoin. Siis jäsenet (=tarkennus 16.1.)

4) Puoluekokous on itse ottanut myönteisen kannan ainakin vuoden 2002 ja 2005 puoluekokouksissa jäsenten vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseen ja jäsenkyselyihin. Oma puolueosastoni nimittäin esitti jo vuoden 2002 puoluekokoukselle puolueen jäsenten vaikutusmahdollisuuksien parantamista. Yhtenä keinona aloitteessa mainittiin jäsenkyselyiden toteuttaminen. Aloitetta perusteltiin sillä, että puolue on mukana monissa maksullisissa gallup-kyselyissä, joissa tiedustellaan satunnaiselta joukolta suomalaisia mielipiteitä mitä moninaisimpiin kysymyksiin. Puolueen jäsenille mielipidekyselyitä ei ole suunnattu, vaikka se olisi tänä päivänä hyvin helppoa nykyisen tekniikan avulla.

Puoluekokouksen kannanotossa vuonna 2002 todettiin seuraavaa:

”Vuorovaikutusta puolueen eri järjestötasojen välillä on lisättävä ja puolueosastoille tarjottava mahdollisuus osallistua valtakunnalliseen poliittiseen keskusteluun mm. toteuttamalla osastokyselyitä valtakunnallisesti merkittävistä kysymyksistä. Piirijärjestöt huolehtivat alueellisesti sosialidemokraattisen toiminnan järjestämisestä ja yhteensovittamisesta.”

Vuoden 2005 puoluekokouksen kannanotossa todettiin jäsenten vaikutusmahdollisuuksista seuraavaa:

”Nykypäivän puoluetoiminnassa on entistä paremmin otettava huomioon puolueen jäsenten ja jäseneksi aikovien toiveet ja tarpeet. Ihmisten toiminnallisia odotuksia ovat mm. yhteiskunnallinen vaikuttaminen, tiedonsaanti, yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokeminen sekä muut jäsenyyteen kuuluvat edut ja palvelut. Puolueen jäsenten mielipiteitä tulee jatkossakin kartoittaa mm. erilaisin jäsenkyselyin.”

”Sähköiseen äänestämiseen ja osallistumiseen liittyviä mahdollisuuksia tulee edistää vaaleissa ja puoluetoiminnassa”.

maanantaina, tammikuuta 14, 2008

Vain pieni kansan laulu...


Olin tänään Ylen aamu-tv:ssä yhdessä Pia Viitasen ja Anna Mäenpään kanssa keskustelemassa SDP:n tulevaisuudesta. Se oli pientä jutustelua 12 minuutin verran. Tuossa ajassa ei päästy mihinkään kovin konkreettiseen. Jäsenäänestyskysymys puolueen puheenjohtajasta nousi kuitenkin esiin. Anna Mäenpää kannatti ajatusta. Pia Viitanen ei innostunut ja vetosi siihen, ettei menettelyä ole päätetty aiemmin ottaa käyttöön.

Tämän päivän Ilta-sanomissa haastatellut SDP:n paikallispiirien puheenjohtajat eivät myöskään innostu aiheesta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. OK. Puheenjohtajaäänestyksestä ei ole vielä päätetty, mutta mikä estää kokeilemasta asiaa neuvoa-antavana. Ja ainahan myös yksittäiset piirit voivat tehdä omat kyselynsä, jos valtakunnallinen organisointi tuottaa tuskaa.

Kun puolue vannoo uudistusten nimiin, kaikki ajatukset tulisi ottaa vähän positiivisemmalla mielellä vastaan, kuin mihin näissä vastustavissa puheenvuoroissa on päädytty. Jos jäsenten paine on lisätä vaikutusvaltaa konkreettisiin ja yksittäisiin kysymyksiin, niin miksi ei? Eikö meidän tulisi päästä eroon siitä virkamiesasenteesta, jossa aina ensin mietitään, miksi joku aloite ei ole mahdollinen. Sen sijaan pitäisi aina ensin miettiä, miten voisimme tehdä ne mahdollisiksi.

Se, että jäsenet voivat nyt verkossa keskustella laajoista asiakirjoista, on hyvä ja kannatettava uudistus. Keskusteluun täältä. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Nykypäivän ihminen inhoaa kaikenmaailman valtaklikkejä, väliportaan portinvartijoita ja ajattelun kahlitsemista omassa kansalaisjärjestössään. Puolueen sisäinen päätöksentekorakenne on kuitenkin moniportainen. Syynä heijastuu kai vanha pelko siitä, että jotkut tahot kaappaisivat puolueessa vallan. Lähinnä kai takavuosina pelko koski kommunisteja.

Nyt ajat ovat toiset. Minua ei yhtään pelota, jos SDP:n jäsenet haluaisivat vallata oman puolueensa. Tai mikä parhainta, uudet ihmiset haluaisivat tulla mukaan jäseniksi vaikuttamaan. Ne jotka tätä vastustavat, ovat kehityksen jarruja. Mutta se koira älähtää, johon kalikka eniten kalahtaa. Joltainhan sekin on pois, jos jäsenten oikeudet laajenevat. Vai onko?

Yksi lisäsyy kannattaa Erkki Tuomiojaa on se, että hän on puolueessamme niitä harvoja, jotka pystyisivät ihan oikeasti repäisemään puolueen irti tästä on sovittu, mutta missä? - kulttuurista. Lisäperusteluita kertoo Esa. Väitän, että Tuomiojan lauantainen viesti jonkun muun suussa olisi jäänyt vain pieneksi tussaukseksi erämaassa. Keskusteluna muun taustakohinan joukossa. Siksi jotkut näkisivät ET:n mielellään siellä SDP:n ulkoavaruudessa, jossa hänen elokuvakaimansakin haahuili.

Onneksi Facebookissa Pro Tuomioja- liike on saanut reilussa päivässä jo 120 jäsentä ja lisää tulee.

**

Huomenna Ylen ykkösaamussa (=radiossa joskus 8 jälkeen) keskustellaan jäsenäänestyksistä vähän yleisemmästä näkökulmasta. Olen mukana myös tässä keskustelussa.

Keskustelu oli ja meni. Paikalla olivat lisäkseni Maarit Feldt-Ranta ja professori Jan Sundberg. Vastustavat perustelut neuvoa-antavalle jäsenäänestykselle kilpistyvät siihen, että näin on ennen tehty ja nyt on mahdollisuus avattu antaa muuta palautetta. Maarit edusti sitä kantaa. Sundberg taas totesi, että neuvoa-antava jäsenäänestys voisi olla SDP:lle suuri mahdollisuus. Ainakin se herättäisi kaikkien kiinnostuksen. Keskusteluun (5 minuutin kohdalta) tästä. Keskustelun koosteeseen (11:37 minuutin kohdalta) tästä.

lauantaina, tammikuuta 12, 2008

Kouvolassa


Olin siis tänään Kouvolassa tilaisuudessa, jossa Erkki Tuomioja ilmoitti olevansa ehdolla SDP:n puheenjohtajaksi. Tilaisuudessa puhuttiin paljon muutakin puolueen tilasta ja kehittämisestä. Päälimmäiseksi nousi puolueen demokraattisuuden ja jäsenten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen.

Tässä minun puheenvuoroni lopusta tiivistetysti se pätkä, joka koskee puheenjohtajakysymystä:

"Vaikka puolue ei ole yhden ihmisen show, puheenjohtajalta vaaditaan aika paljon. Harva itse asiassa edes haluaa lähteä koko leikkiin mukaan. Sen verran kova pesti tehtävä on. Seuraava puoluekokous on ainoa ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Meidän täytyy suhtautua puheenjohtajakandidaattiimme siitä näkökulmasta, kuka olisi paras myös pääministeriehdokkaanamme.

Kaipaan puolueen vetojuhdaksi ihmistä, joka vannoo avoimuuden ja demokratian nimiin. Siis ihmistä, joka kannustaa monipuoliseen ja moniääniseen keskusteluun ja jonka johdolla voimme käydä vuorovaikutusta myös eri kansalaisjärjestöjen ja tutkijoiden kanssa.

Haluan kansainvälisen osaajan, jolla on jo valmiit kontaktit ja jota arvostetaan maailmalla. Haluan, että puolueen puheenjohtajalla on oma tunnistettava linja, jota hän on johdonmukaisesti toiminnassaan noudattanut. Haluan myös, että hän osaa nähdä asioiden pitkiä linjoja ja syy-yhteyksiä. Eli osaa ajatella ja analysoida.

Erkki Tuomioja täyttää nämä kriteerit parhaiten. Kukaan ei kiistä hänen osaamistaan. Erkki on itsenäinen ajattelija, jolla on varaa olla oma omituinen itsensä. Sellaisena hänet tunnetaan ja sellaisena häntä arvostetaan. Itse asiassa juuri itsenäisyys ja riippumattomuus ovat sellaisia ominaisuuksia, joita ihmiset tänä päivänä arvostavat – enemmän kuin ennen.

Tuomioja ei ole mikään kansanvillitsijä ja joku voi pitää sitä ongelmana. Minä en. Imago- ja hyväntahdon lähettiläät voimme aina pestata puolueeseen erikseen. Sen sijaan puolueen puheenjohtajalta vaadittavaa osaamista ei voi ostaa ulkoa. Sitä paitsi uskon, että syvällinen osaaminen ja asioille omistautuminen puhuttelee kyllä ihmisiä, vaikkei loihtisikaan kasvoilleen kroonista hymynaamaa.

Eri ihmiset arvostavat puheenjohtajassa erilaisia ominaisuuksia. Selkeintä olisikin, että puheenjohtajasta järjestettäisiin neuvoa-antava jäsenäänestys. Sittenpähän tietäisimme. Tätä ovat toivoneet myös useat puolueosastot puoluekokousaloitteissaan. Aloitteita oli yli parikymmentä, mikä on hyvin paljon samasta aiheesta.

Jos Tuomiojan kaltainen ihminen on käytettävissä, hänet kannattaa ehdottomasti sosialisoida yhteiseen käyttöön."


Inhoan henkilöpalvontaa ja ylitsevuotavaa hehkutusta, mutta menkää katsomaan Erkki Tuomiojan kotisivuille. Valtava määrä artikkeleita ja kirja-arvosteluja mitä erilaisimmista aiheista (luettelo kirjoituksista jne). Ihan hengästyttää.

torstaina, tammikuuta 10, 2008

Ei kiitos kuninkaallisia


Tässä vastaukseni edelliseen kirjoitukseeni saamiini palautteisiin. Laitan sen tähän:

Jokaisella on omat näkemyksensä siitä, millaisia ominaisuuksia puolueen puheenjohtajalta vaaditaan. Ne, jotka eivät ole SDP:n kannattajia, haluaisivat tietenkin johtoomme mahdollisimman heppoisen henkilön. Myös puolueen jäsenillä on erilaisia painotuksia ja siksi olisikin hyvä, että puheenjohtajakysymyksestä järjestettäisiin neuvoa-antava jäsenäänestys. Sittenpähän tietäisimme.

Yleisten galluppien mukaan Tuomioja on ollut poliitikoistamme se suosituin, ohi Heinäluoman ja muiden. Jotain sekin kertoo. Ainakin sen, että hänet ja hänen ajattelutapansa tunnetaan ja että sitä arvostetaan.

Tällä hetkellä puolueen puheenjohtajan valitsevat ne 350 puoluekokousedustajaa, jotka puolueen jäsenet valitsevat puoluekokoukseen. Olen ollut puoluekokouksessa mukana vuodesta 1993, eli viisi kertaa ja pyrin mukaan tälläkin kerralla. Toisin kuin MTV3:n uutisissa väitettiin, mitkään piirijohtajat eivät näitä valintoja tee. Kaikki on siis vielä auki. Puoluekokousedustajat valitaan alkukeväällä.

Minulla vaa´assa painaa edelleen eniten osaaminen, vaikka jotkut kuinka vannovatkin erilaisten imagokikkailujen nimeen. Puoluejohtajalta vaaditaan mielestäni kykyä analysoida laajoja ja vaikeita asiakokonaisuuksia. Hänellä tulisi olla joku oma tunnistettava linja. Arvostan myös sellaista ajattelutapaa, joka korostaa avoimuutta ja demokratiaa.

Nämä kriteerit Tuomioja täyttää tällä hetkellä ylivoimaisesti parhaiten. SDP:ssä on historian painolastina päässyt vallalle ajattelutapa, jossa varovaisuus ja keskinkertaisuus on mennyt edelläkävijyyden ja innovatiivisuuden edelle. Tuomiojaa on pidetty liian itsenäisenä ja erilaisista taustatahoista riippumattomana ajattelijana. Puolueemme tiiviin SAK-kytköksen puolustajat eivät taas pidä siitä, että Tuomioja korostaa puolueen itsenäistä SAK:n vallankäytöstä riippumatonta luonnetta. Siksi Tuomiojaa on aiemmin karsastettu erilaisissa puolueemme sisäisissä valtaklikeissä.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja juuri itsenäisyys ja riippumattomuus ovat Tuomiojan vahvuuksia parempaan avoimuuteen ja keskustelevuuteen tähtäävässä SDP:ssä.

Tuomioja ei ole päässyt näyttämään kunnolla kynsiään puolueen linjan vetäjänä. Hän on toiminut ministerinä, joka on keskeinen oman hallinnonalansa vaikuttaja, mutta ministerit eivät määrittele puolueemme linjaa. Tämä johtuu siitä, että parlamentaarisessa järjestelmässämme hallitus nauttii eduskunnan luottamusta eikä päinvastoin. Sama koskee puoluettamme.

Puolueen linjan määrittelee periaatteessa puoluekokous, mutta käytännön elämässä puolueen johto, joka henkilöityy pitkälti puheenjohtajaan varapuheenjohtajien säestäessä. Myös eduskuntaryhmä on keskeinen suunnannäyttäjä.

Varallisuusveroratkaisusta vastaa koko edellinen eduskuntaryhmämme aivan yhtä paljon kuin Erkki Tuomiojakin. Eduskuntaryhmämme nimittäin äänesti tämän onnettoman kompromissin puolesta. Vaikka samalla osingot saatiinkin verolle, varallisuusveron poisto osoittautui symbolisesti hyvin suureksi päätökseksi ja poliittiseksi virheliikkeeksi.

Hallituksessa ministerit ovat jo 1990-luvulta lähtien huolehtineet lähinnä omasta tontistaan eivätkä ole juurikaan toimineet kollegiona keskustellen ja muiden ministereiden hallinnonalan kysymyksiin puuttuen. Tätä toimintatapaa pääministerit ovat vaalieet. Minusta tämä päätöksentekokulttuuri ei ole ollut hyväksi varsinkaan isoissa poliittisissa kysymyksissä. Varallisuusveron poistoesitys oli tämän huonon käytännön yksi onneton esimerkki. Esitys siis lähti lähinnä valtiovarainministerin lapasesta.

Mielestäni poliitikot voivat myös joskus tunnustaa, että tehty päätös on ollut huono ja Erkki Tuomioja on näin tehnyt. Enkä edes usko, että hänen johdolla koko päätöstä olisi edes tehty tai ainakin prosessi olisi ollut hyvin erilainen.

**

Yksi valitettava tosiasia on, että istuvan puheenjohtajan haastajat ja heidän kannattajansa eivät saa osakseen pelkkää pään silitystä puolueemme hiekkalaatikolla. Tästä minulla on joitain kokemuksia. Tämä on myös syy sille, ettei haastajia niin kovasti ilmaannu, vaikka niitä kuinka keskinäisissä keskusteluissa (nimettöminä) toivotaan. Se on sääli. Toivottavasti opimme suhtautumaan puheenjohtajavaaliin niin kuin mihin tahansa normaaliin päätöksentekoasiaan. Siis osana normaalia jäsendemokratiaa eikä minään kuninkaanmurhana.

**

Kuvan sekasotku on taideteos New Yorkin Modernin taiteen museosta.

keskiviikkona, tammikuuta 09, 2008

Kenestä vetojuhta?


Kuljin tänään eduskunnan kirjastossa kuin karkkikaupassa. Olisipa aikaa lukea näitä opuksia päivät pitkät ja viisastua gurun mittoihin. Kansanedustajana aikaa ei ollut kirjastossa lorvailuun, mikä oli aikamoinen sääli. Nyt aikaa oli ja mietin, kuinka valtavasti mielenkiinoista asiaa meillä ja maailmalla tuotetaan ja kuinka vähän tästä kaikesta siilautuu poliittiseen keskusteluun.

Omassa puolueessani piilee se sama vaara, mikä muissakin. Asiat menevät monimutkaisiksi ja oma punainen lanka hukkuu johonkin lankavyyhtien sekamelskaan. On paljon helpompaa jättää sotkuinen lankakasa nurkkaan pölyyntymään ja ottaa esille uudet hauskemmat pelit ja leikit. Tai vain tyytyä olemaan ja kellua sinne, minne suotuisa tuuli kulloinkin kuljettaa.

Vaikeat asiat ovat tylsiä, mutta vielä tylsempää on katsoa, kuinka demokratiasta tulee pelkkää sätkynukkejen sätkimistä ja sirkushupailua.

**

Me olemme nyt maapallon kokoisten haasteiden edessä. Ilmaston lämpenemiseen on haettava ratkaisuja maailmanlaajuisesti ja nopeasti. Samalla elintasoerot, kansainväliset konfliktit, terrorismin alkusyyt ja pakolaisuus jatkavat olemassaoloaan. Eikä meillä Suomessaan kansalaiset ole yksinomaan onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Kansantalouden kasvu ei näy samassa suhteessa kansalaisten hyvinvoinnissa, jos hyvinvointi ymmärretään laajasti – niin kuin pitää.

Nyt kun SDP valitsee jälleen itselleen puheenjohtajaa, tarvitsemme parhaan vetojuhdan. Seuraava puoluekokous on ainoa ennen seuraavia eduskuntavaaleja ja siellä valitaan samalla henkilö, joka johdattaa meidät vaaleihin, hallitusneuvotteluihin ja on pääministeriehdokkaamme.

Erkki Tuomioja ei ole pitkästä urastaan huolimatta päässyt näyttämään kaikkia kynsiään puolueen suunnan määrittelijänä. Hänellä ei ole ollut viime vuosina sellaista roolia, jossa koko hänen kapasiteettinsa olisi tullut täysimääräisesti puolueen hyötykäyttöön. Ulkoministerinä hän on ollut roolinsa vanki ja hyvin työllistettynä matkustellut ympäri maapalloa. Puolueemme sisäistä sivistystasoa mitataan sillä, kuinka hyvin osaamme arvostaa tällaista kansainvälisen tason osaajaamme.

Puolueemme tarvitsee uudistajaa, jolla on myös lihaksia viedä uudistukset läpi. Yksi tärkein uudistus on puolueen demokraattisuuden ja avoimuuden lisääminen sekä laajan poliittisen uudistusohjelmatyön käynnistäminen. Tuomioja osaisi varmasti kokemuksensa ja taustansa kautta viritellä niitä lankoja yhteen, joiden avulla puolueemme voisi imuroida sisäänsä sitä kaikkea tutkimustietoa, keskustelua ja osaamista, mitä meillä ja maailmalla tuotetaan. Sekä koota myös puolueen ulkopuolisia voimia meidän kanssamme yhdessä pohtimaan.

Kykyjä on toki puolueessa muitakin, mutta Tuomiojan kokemus on aivan ylivoimainen. Se, että imagollisesti joku nuori ehdokas toisi uutta raikasta ilmettä, on aivan totta, mutta minusta puolueen vaativimpaan vetäjän tehtävään on tässä tilanteessa laitettava se kaikkien vahvin hevonen, jos sellainen vain on käytettävissä. Toivottavasti Tuomioja on. Asia selviää lauantaina.

**

Kuvassa kirjoja ja kissani Saga. Ei tehdä hänestä kuitenkaan SDP:n puheenjohtajaa, vaikka historiasta tunnetaan myös kuinka konistakin on tehty konsuli.

tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Kuntoilua ja käsitöitä








Minun uusi vuoteni on lähtenyt liikkeelle niin kuin tyypillisellä uudenvuoden lupailijalla. Kuntoilua ja intoilua, jonka tulevasta kestosta ei ole takeita. Tosin en tee koskaan uuden vuoden lupauksia ja inhoan niitä. Sehän merkitsee, että tunnustaa aiemman rappiotilan, josta nousemiseksi tekee muka parannuksen. Olen nyt kuitenkin julkisesti lupautunut juoksemaan Rantaraitti-maratonin 21.9. ja kävin tänään kyseisen projektin aloitustilaisuudessa. Se alkoi luennoilla ja juoksutestillä.

Espoon kaupunki on rakentanut pala palalta meren rantaan vuosien varrella kevyen liikenteen raittia, joka ulottuu aina Keilaniemestä Kivenlahteen asti. Viime syksynä yhdestä Iirislahden pätkästä oli kovaa kahakkaa valtuustossa, mutta lopulta reitti tulee sielläkin rantaan yhden taloyhtiön vastustuksesta huolimatta. Rantaraitin valmistumisen ja Espoon 550-vuotisjuhlien kunniaksi järjestetään Rantaraitti-maraton ja kaupungin liikuntatoimi yhdessä Länsiväylä-lehden kanssa pyysi joukon koekaniineja mukaan juoksuprojektiin.

Ensikertalaisia on lisäkseni mukana kansaedustaja-valtuutetut Jukka Mäkelä (kok) ja Sanna Lauslahti (kok). Lisäksi mukana on liuta jo maratonin juosseita: juoksuaktiivi ja idean isä valtuustovierustoverini Kari Uotila (vas), FC Hongan valmentaja Mika Lehkosuo, teknisen toimen johtaja Olavi Louko sekä Länsiväylän urheilutoimittaja ja liikuntatoimen työntekijä. Ja myös näyttelijä Jukka Puotila.

Olin ennen ollut vain sellaisessa kuntotestissä, joka tehdään kuntopyörällä. Nyt juostiin ja Esport Arenalla se tapahtui sisäradalla. Ensin hissutteluvauhtia, sitten vähän kovempaa, sitten reipasta vauhtia ja lopuksi täysillä. Näiden tasojen välillä otettiin sormenpäästä pisara verta ja mitattiin maitohappotaso. Lisäksi seurattiin sykettä ja otettiin aikaa.

Saan lopullisen palautteen lähiaikoina, mutta kuntoluokkani oli 7, eli erinomainen. (Pakko kehua, koska pelkäsin jotain muuta.) Matkaa on silti vielä todella paljon siihen, että jaksaa pinkoa tuntikaupalla ja pysyä vielä elävien kirjoissa. Onneksi on aikaa.

Ja lisäksi olen veuhtonut vuoden alun Fressin jumpissa/spinningissä ja tänään alkavat kauan kaivatut Marco B:n tanssitunnit. Ja olen myös tehnyt hullun lailla käsitöitä. Kohta alkavat kunnallispolitiikan viheliäiset kokoukset verottavat näitä riekkujaisia. Ja myös erinäisiä muita projekteja pitäisi edistää kirjojen parissa. Niistä myöhemmin lisää.

**

Neulatyyny ja toppi ovat Elsan (10v) tekemiä (autoin vähän). Teddykankainen takki on tehty nuorimmalle lapselleni Simolle (5v), mutta noin 3 vuotta liian myöhään... Kankaat olivat leikattuina kaapissa ja olin tyytyväinen, kun sain ne kursittua kasaan. Takki mahtuu ihme kyllä vielä joten kuten päälle ja Simo leikkii se päällä karhua. Työn alla ovat housut, jotka ovat myös lojuneet leikattuina kankaina kaapissani jo kahdeksan vuotta (!!) - saa nähdä millaiset hirvitykset niistä kehkeytyy. Mallia oli pakko vähän restauroida.