maanantaina, joulukuuta 24, 2007

Tässähän ihan henkistyy





Tässä käsitöitäni. Jos aineelliset ilmiöt ilmentävät henkeä samaan tapaan kuin kyynel ilmaisee surua (HS 24.12.07, s. C2), tässä ovat omat hengen tuotteeni. Osa on itselle ja osa lahjaksi eikä kaikkia voi paljastaa tässä.

**

Toivon saavani joululahjaksi kirjoja ja rauhallista aikaa lukemiseen. Otin jo varaslähdön kirjastosta. Lainasin Jane Austenin kirjan ”Uskollinen ystävänne”, joka on kokoelma hänen novellejaan. Esipuheessa kerrotaan Jane Austenin elämästä ja kirjojen syntyhistoriasta.

Englantilaisten herrasperheiden vaeltelu sukukartanoissa, kätketyt tunteet sekä kireät nutturat ja monimielinen tuijotus ovat elokuvista tuttua Austenia. Tosiasiassa Austenin teksteissä on usein kyse satiirista ja romanttisten romaanien ja niiden lukijoiden suoranaisesta pilkasta.

”Olemme kauniita, rakas Charlotteni, hyvin kauniita, ja virheettömyytemme tekee täydelliseksi se, ettemme lainkaan ymmärrä sitä itse”.

**

Olen onnistunut jälleen kerran uuvuttamaan itseni jouluvalmisteluissa osaamatta delegoida. Nyt mietin, pitääkö kolmen passionhedelmän takia lähteä kauppaan. No tietenkin pitää.

Kaiken maallisen jouluvalmistelun lisäksi tässä vähän henkistyneempää ajattelua, jonka allekirjoitan täysin:

”Ruumiillinen työ tulisi nostaa arvoonsa, koska sen avulla ihminen pystyy suoraan kohtaamaan ja kommunikoimaan jumalallisen luonnon kanssa.

Työ pitäisi vapauttaa mekaanisesta puurtamisesta ja taloudellisen hyödyn tavoittelemisesta.”


Näin Helsingin Sanomat tänään sivulla C 2 kertoessaan filosofi Simone Weilin kirjasta ”Juurtuminen – alkusoitto ihmisvelvollisuuksien julistukselle”. Vaikka teos on julkaistu jo vuonna 1949, ajatukset tuntuvat ajankohtaisilta. Kuten se, että ihmiset kokevat olevansa heitteillä, koska tekniikka ja talous eivät pysty tarjoamaan heidän elämälleen syvempää merkitystä ja päämäärää. Varsinkin, jos taustalta puuttuu rakkaus totuuteen ja pyyteetön pyrkimys maailmankaikkeuden lainalaisuuksien ymmärtämiseen.

Tulee vain mieleeni nykyisen yhteiskuntapolitiikan onttous. Ei yritetäkään jäsentää maailmaa ja tarjota vaihtoehtoisia polkuja tulevaisuuteen, vaan hallinnoidaan välinetason kysymysten parissa. Ei ihme, jos on puisevaa ja luisevaa.



Tontut hiippailevat jo siihen malliin, että pitää lopettaa. Hyvää ja rentouttavaa joulua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.