sunnuntaina, joulukuuta 30, 2007

Punaista


Olen tässä blogissani välttänyt tietoisesti viime aikoina kovin asiapitoisten asioiden käsittelyä. Asiapitoinen aines pitänyt säästää toisaalle ja olen kirjaillut tähän kaikenlaista toisarvoista. Nytkin voin kertoa, että vasenta olkapäätä vihloo ja koko käsivarsi on kipeä. Luultavasti siinä on jonkinlainen tulehdus eikä painojen nostelu ollenkaan parantanut asiaa. Mutta miksi juuri vasen olkapää? Olen oikeakätinen. Kai sekin on jonkinlainen poliittinen henkimaailman viesti.

Joulun aika on vietetty löhöillen ja toisaalta pimeässä sateessa lenkkeillen. Olen myös saanut parin viikon tutustumislahjakortin kuntosalille, jossa olen käynyt hikoilemassa spinningissä. Oli masokistinen nautinto saada polkea pyörää kuvitteelliseen ylämäkeen henkitoreissaan. Mieleeni tulivat ne ajat, jolloin kävimme ystäväni Katin kanssa lauantaisin hillittömän tehokkaassa 1,5 tunnin aerobicissa, josta poistuimme aina tajunnan rajamailla – karkkikaupan kautta. Aito verenmaku sen olla pitää, siis suussa, ajattelin tuolloin.

Tänään siis tehtailin puoluekokousaloitteita puolueosastoni Kauklahden sos.dem. yhdistyksen käyttöön. Se oli se henkinen ponnistus, johon aivokapasiteettini valtaosa imuroitui tänään. Aiheet koskivat puolueen toiminnan kehittämistä, valuutanvaihtoveroa, kunnallisten palveluiden kehittämisideoita sekä puolueen vaalityön pelisääntöjä mm. vaalirahoitukselle. Ja lisäksi uudistin aiemman aloitteemme puolueen jäsenille toteutettavista jäsenkyselyistä.

Puolue maksaa isot rahat erinäisille gallup-firmoille mielipidetiedusteluista, mutta puolueen jäseniltä ei kysytä koskaan suoraan mitään. OK, jäsendemokratia toteutuu edustajien välityksellä, mutta sen lisäksi olisi ihan kiva tietää, mitä puolueen jäsenet oikeasti ajattelevat, kun näitä ulkopuolisten galluppeja muuten niin mieluusti uskotaan.

Ja kun puolueen puheenjohtajaksi tulee useampi ehdokas, jäseniltä voisi pyytää neuvoa-antavat. Siis kysyä, kenet he haluaisivat puheenjohtajakseen. Tämä olisi syytä ottaa ohjelmaan jo tänä keväänä kun Erkki Tuomioja toivottavasti lähtee peliin mukaan.

**

Kävin tänään elokuvissa katsomassa elokuvan Raja 1918. Se oli oikein antoisa katsomiskokemus ampumisia lukuun ottamatta. Ja romanttisen surullisen kaunis rakkaustarina myös. Ihmettelen vain, miten äidin puoleinen punainen sukuni on koskaan selvinnyt. Ja jos sodasta toipumiseen menee oikeasti viisi sukupolvea, minullakin on vielä toinen jalka tavalla tai toisella kansalaissodan juoksuhaudoissa... ja lapsillani myös. Tiedostamattamme tosin.

**

Veljeni skannasi jouluna tukun yllättäin löytyneitä vanhoja dioja ja tässä yksi niistä. Olen kuvassa joskus 10-vuotiaana äidin kotikonnuilla Mäntsälässä.

2 kommenttia:

  1. reformisti10:36 ip.

    Voisiko laajaa suosiota erityisesti nuorempien ja uudistushaluisten tovereiden osalta nauttiva Jutta Urpilainen olla uusi haastaja ja Tuomioja jättäytyä pois kisasta, johon hänellä vallan harjalla jo vuosikymmeniä itse istuneena ei ole mitään uutta annettavaa?

    Olisi mukava saada suora vastaus.

    - Utelias

    VastaaPoista
  2. Erkki Tuomioja ei ole pitkästä urastaan huolimatta päässyt näyttämään kaikkia kynsiään puolueen suunnan määrittelijänä. Hänellä ei ole ollut sellaista roolia, jossa koko hänen kapasiteettinsa olisi tullut täysimääräisetsi puolueen hyötykäyttöön. Ulkoministeinä hän on ollut roolinsa vanki ja hyvin työllistettynä matkustellut ympäri maapalloa. Jotain osviittaa hänen kapasitteetistaan antoi se, että hän ehti EU-puheenjohtajuuden ja muiden kiireiden ohessa kirjoittaa yhden Finlandia-palkitun menestysteoksen, joten energiaa ja taitoa hänestä kyllä irtoaa.

    Olisi sääli, jos emme osaa arvostaa tällaista kansainvälistä osaajaa.

    Puolueemme tarvitsee uudistajaa, jolla on myös lihaksia viedä uudistukset läpi. Yksi tärkein uudistus on puolueen demokraattisuuden ja avoimuuden lisääminen sekä laajan poliittisen uudistusohjelmatyön käynnistäminen. Seuraava puoluekokous on ainoa puoluekokous ennen eduskuntavaaleja ja siksi valittavalta puheenjohtajalta odotetaan kykyä toimia puolueen pääministeriehdokkaana seuraavissa eduskuntavaaleissa.

    Kykyjä on puolueessa muitakin, mutta Tuomiojan kokemus on aivan ylivoimainen. Se, että imagollisesti joku nuorempi ehdokas tosi uutta raikasta ilmettä, on aivan totta, mutta minusta puolueen (kivireen?)vaativimpaan vetäjän tehtävään on tässä tilanteessa laitettava se kaikkien vahvin hevonen, jos sellainen vain on käytettävissä.

    Hyvät tulevaisuuden nimet ovat ja pysyvät ja kasvavat korkoa muutamia vuosia. Ja puolueessahan riittää muitakin tärkeitä pestejä.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.