sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007

Rahaa ja terapiaa


Rahan jakaminen on kivaa. Varsinkin kun saa jakaa muiden rahoja.

Vietin koko viime viikon Espoon valtuustoryhmien välisissä talousarvioneuvotteluissa. Perjantaina kahdeksalta illalla saimme sopimuksen aikaan. Neuvottelutulos nostaa kaupunginjohtajan vuoden 2008 budjettiesityksen käyttötalouden loppusummaa 2,6 miljoonalla eurolla.

Saimme lisäresursseja perhe- ja sosiaalipalveluihin. Perheohjaajia ja perhetyöntekijöitä tarvitaan lisää. Kyse on mm. lapsiperheiden kotiavusta, jota voivat saada nyt myös muutkin kuin aivan äärimmäiset sosiaalitapaukset. Apua saa esimerkiksi silloin, kun vastasyntyneen äiti kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Sivistystoimeen lisättiin 0,9 miljoonaa euroa. Kaikki olivat sitä mieltä, että oppilashuoltoa pitää vahvistaa lisäämällä koulupsykologien ja kuraattorien virkoja. Tuntikehystä kasvatetaan ja sitä kohdennetaan erityisesti tuki- ja jakotunteihin alakouluissa. Tavoitteena on hidastaa eritysopetuksen tarpeen kasvua.

Investointeja lisättiin 5,4 miljoonaa euroa ensi vuodelle kaupunginjohtajan esitykseen nähden. Ja niin edelleen. Saimme aika monia tavoitteitamme etenemään, mutta ei tässä näistä rahoista sen enempää.

Budjettineuvottelujen jälkeen olin huojentunut. Yksi kivi tipahti repusta, joka on niskaani heitetty. Valtuustoryhmämme saa arvioida sitä 26.11. ryhmäkokouksessa. Ryhmämme odotukset olivat niin matalalla, että uskon heidän olevan tyytyväisiä. Sekin toveri, joka taputteli minua selkään ennen neuvotteluita sanoen, ”olet kusessa”.

**

Rakkaan puolueeni vähemmän rakkaisiin piirteisiin kuuluu kaikenkarvaisten päälliköiden ja päällepäsmäreiden neuvot tai suoranaiset käskyt siitä koska ja missä saa keskustella mistäkin. Nyt puoluevaltuuston kokouksessa on taas ohjeistettu, että puolueen sisäisen analyysin aika on ohi. Mitä h:::ttiä? Kalenteristako se luetaan?

Niin kauan pitää voida analysoida kun huvittaa tai v:::ttaa. Niin kai terapiassakin tehdään. Jos on käsittelemättömiä asioita, niitä pitää saada käydä läpi tai muuten ei pääse eteenpäin.

Ja rivit kuulemma pitää laittaa suoriksi. Mitkä ihmeen rivit? Ja liput korkealle, eespäin, eespäin tiellä taistojen ja niin poispäin. Nämä ohjeet sopivat työväenmuseon nostalgia-osastolle. Sen sijaan nykypäivän poliittisen toiminnan ohjenuorana käsky- ja komentolinja saa aikaan pelkästään allergiaa ja jäsenkatoa.

**

Olen kirjannut uniani muistiin jo pidemmän aikaa. Näin jokin aika sitten unta Sauli Niinistöstä. Niinistö-uni liittyi siihen, että olin jokin aika sitten eduskunnassa ja Niinistö tuli samaan kahvilapöytään istumaan.

Yritän aina painaa mieleen unen tunnelman. Niistä saa irti hyvin tarkkoja yksityiskohtia, kuten värejä sekä asioita ja esineitä, jotka ovat unikohtausten lavasteina. Jos kirjoittaisin joskus romaanin, saisin siihen monia absurdeja yksityiskohtia omasta unipäiväkirjastani.

Viimeisen puolen vuoden aikana aika monissa unissa on esiintynyt entisiä eduskuntakollegoita. Olen tavannut ainakin Pia Viitasen valitsemassa linnanjuhlapukua, Säde Tahvanaisen Satu Taiveahon vanhassa mekossa, Susanna Huovisen sekä Marja Tiuran ja Kirsi Ojansuun kauppakeskuksessa.

Lisäksi olen tavannut joukon kasvottomia kollegoita etsimässä ulospääsyä hotellista, joka olikin Ruotsin laiva sekä joutunut yksin väärään laivaan, joka päätyi Tallinnaan, jossa käsilaukkuni ja koko maallinen omaisuuteni katosi. Olen toiminut myös matkaoppaana Naantalin Kultarannassa, jossa bussilastillinen huumehörhöjä käyttäytyi uhkaavasti.

Olen unissani käynyt selvästi läpi eduskunnanjälkeistä elämänmuutostani, joka on liittynyt oman arkisen työyhteisön muutokseen. Niinistö-uni oli jatkumoa tälle, mutta olen jo päässyt jo muihin aiheisiin. Niinistö ei edes ollut unessa omana itsenään, vaan hän edusti jotain ihan muuta henkilöä, jonka kanssa keskustelin kaikenlaista syvällistä (?!).

Siinä ei ollut mitään kovin syvällistä, että löysin itseni viime viikolla höpisemässä itsenäisyyspäivästä, linnan juhlista ja juhlapuvuista. Vaikka vannotin itselleni taannoin, ettei enää näitä juttuja, suostuin kuitenkin Radio Novan haastateltavaksi, vaikken enää edes mene linnan juhliin. Kekkaloin vieläpä Paola Suhosen viime vuotinen mekko päällä, joka on minun suosikkikaapuni. Kuva tulee MTV:n Helmen nettisivuille ja juttu Radio Novasta Paola Suhosen haastattelun jälkeen joskus ensi viikolla (siis ei nyt alkavalla, vaan sen jälkeen).

**

Kuva New Yorkin modernin taiteen museosta. Kuvassa 1920-luvun teksiilitehdas Pietarista ja edustaa modernia neuvostoarkkitehtuuria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.