tiistaina, marraskuuta 27, 2007

Erilaisista piireistä


Olin viime lauantaina Hämeen piirin syyskokouksessa Riihimäellä. Kuka muuten keksi sanan piirikokous? Sana kuulostaa yhtä luotaantyöntävältä kuin piirimyyjä, josta tehty laulu soi päässäni matkatessani autolla kokouspaikalle. Puoluehallituksen jäsenen tehtäviin kuuluu puheenvuoron pitäminen näissä maan eri kolkissa pidettävissä piirikokouksissa. Ja tätä kaupparatsutoimintaa olen harrastanut jo vuodesta 1999.

Keskustelimme Riihimäellä hallituksen edesottamuksista, oppositiopolitiikasta, Tehyn lakon jälkimainingeista ja puolueen uudistamisesta. Kerroin puoluekokousvalmisteluista ja viidestä tätä varten perustetusta työryhmästä. Yksi niistä keskittyy onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Olen kyseisen työryhmän jäsen. Tässä pieni pätkä puheenvuorostani:

”Työväenliikkeen alkuperäisenä tavoitteena on ollut antaa ääni kaikille kansalaisille ja saada heidät osallisiksi ja mukaan. Meidän tehtävänämme on huolehtia siitä, että kaikki kansalaiset voivat osallistua sekä tulla kuulluksi ja nähdyksi yhteiskunnassa. Samaan sarjaan kuuluu se, että kaikkia tarvitaan ja kaikkien pitää saada kokea olevansa tärkeitä toisille. Tähän liittyy myös sosiaalinen pääoma, luottamus ja luovuus.

Tällä hetkellä SDP on valitettavan epäluova puolue. Innovatiiviset ja idearikkaat ihmiset etsiytyvät sinne, missä ajatukset saavat virrata vapaasti ja missä uudenlaiset ajatukset saavat vastakaikua. Meillä SDP:ssä ei valitettavasti ole näin. Siksi meidän olisi palautettava oma kansanliikeluonne aidosti ja avattava puoluetta muuhun yhteiskuntaan.

Tähän kuuluu se, että sallimme moniäänisen keskustelun, jossa paras argumentti voittaa - ilman teilauksen pelkoa. Kun keskusteluilmapiiri on mahdollisimman avoin, syntyy rohkeutta avata ikkunat myös uudelle. Ja ennenkuin voi syntyä uutta, pitää voida käydä kriittisesti läpi myös vanhaa. Sille ei voi mitään, että niin kauan kuin on tarvetta tämäntyyppiselle keskustelulle, sitäkin pitää voida käydä – edes jossakin.

Tähän mennessä olemme olleet liian varovaisia. Hallitusvastuussa ollessamme on ollut pakko punnita kaikkia sanomisia ja tekemisiä, jolloin ei ole uskallettu heittäytyä kovin innovatiivisiin ja visionäärisiin pohdintoihin. Haluaisin, että SDP:stä tulisi aidosti luova tulevaisuuspuolue.”


Takaisintulomatkalla pysähdyin Keimolan Nesteelle tankkaamaan ja olin suorittaa rikoksen. Siis tankkasin ja menin maksamaan, mutta lompakko oli jäänyt kotiin. Ei auttanut muu kuin selitellä ja ajaa kotiin rahanhakuun Espooseen ja sitten takaisin maksamaan. Klaukkalan kautta tien oikealle puolelle kiertäen. Tulipahan ohennettua kunnolla ilmakehää.

**

Ja loppuun vähän äidin ylpeilyä: Elsa (10v) kirjoitti tänään vihkoonsa valtavan määrän hassuja ja kummallisia joulurunoja. Lisäksi hän harjoittelee hip hop-esitystä tanssikoulun joulunäytökseen ja järjesti kaverinsa kanssa omatoimiset pikkujoulut askarteluineen. Ekaluokkalainen Leo (7v) taas sai viime viikolla oman kirjastokortin ja luki saman tien kokonaisen kirjan. Simo (5v) taas on virtuoosimainen dinosaurustietäjä ja piirtäjä, josta ei tule isona poliisia eikä palomiestä, vaan maitotyyny*.

Ja vielä yksi: Elsa ja Leo ovat tehneet älyvapaan laulun, jossa lauletaan SDP:stä, Kokoomuksesta, Keskustasta ja perunalastuista (!?).

*) valkoinen puhkikulunut tyyny, joka on Simon elämän tukipilari

**

Jälkimmäinen kuva maanantaiselta juoksulenkiltäni. Kuvassa siis Kallvikin ranta Espoossa ja harvinaisen ihana matalalta paistava auringon valo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.