sunnuntaina, marraskuuta 11, 2007

Jotain kohtuutta


”Sanotaan, että kiittämättömyys on maailman palkka. Näinhän se usein on, mutta rikon tuota sääntöä tietoisesti ja haluan kiittää Sinua vilpittömästi valtavasta avusta. En usko, että muistat koko tapausta enää, mutta olit n. 10v. sitten työssä Sosiaali- ja terveysministeriössä. ------Olit ensimmäinen virkailija joka oivalsi, mistä asiassa oli kysymys oikeasti ja ensimmäinen, joka huomasi, että eläkeyhtiön asiassa antamat lausunnot olivat ristiriidassa keskenään. Lopulta asia ratkesi ilmeisesti niin, että Sinä laadit varsin tiukkasävyisen lausunnon asiasta. Tämän lausunnon pohjalta eläkeyhtiön oli pakko perääntyä vaatimuksissaan ja minun taloudellinen asemani ei romahtanut. Ennen kaikkea säilytin mielenterveyteni, ainakin jossain määrin sen mitä siitä oli jäljellä. Siis olen erittäin kiitollinen Sinulta saamastani avusta! Kiitos! Äläkä nyt vaan vastaa, että "minähän vaan virkanaisena tein velvollisuuteni". Asiaan oli sotkeentunut jo niin monta virkailijaa eri instansseissa, että en voinut mitenkään olla huomaamatta sitä, että olit ainoa, joka suhtautui asiaan vakavasti.”

Tässä pieni otos kiitoksesta, joka sain juuri sähköpostiini kymmenen vuoden takaisesta asiasta. Muistan tapauksen. Se oli valtava asiakirjanippu, jossa oli kyse tavallisen kansalaisen saamasta kohtelusta ja kohtuudesta. Jotain olen siis tehnyt oikein.

Sain myös toisen palautteen, josta pieni pätkä tässä:

”Osallistuin viime lauantain seminaariin Hämeenlinnassa. Viikon mittaan olen lukenut kotisivuillasi olevia juttuja. Haluaisin kiittää sekä niistä että lauantain puheestasi, joista löydän paljon omia ajatuksia, arvoja ja näkemyksiä. Olet nähdäkseni erittäin oikeassa siinä, että sinun edustamasi profiili, ajattelutapa jne ei ole päässyt demarien keskuudessa kunnolla esiin ainakaan täällä pk-seudulla.”

Kiitoksia ei juuri koskaan saa liikaa, eli näillä elää taas jonkun aikaa.

**

Jätin eilen Suomen Kuluttajaliiton puheenjohtajan tehtävät kahden kauden, eli kuuden vuoden jälkeen. Alku ei ollut kovin helppo. Oli monenlaista ristivetoa, jonka keskelle tietämättäni jouduin. Onneksi tilanne on parantunut vuosi vuodelta ja nyt meillä on ollut hyvä henki ja aikaa ideoida uutta. Viime vuonna eduskunnassa tekemäni talousarvioaloitteen kautta saimme liiton määrärahoihin merkittävän parannuksen tälle vuodelle. Tämän rahan avulla saimme oman lempilapseni, eli eettisen kuluttamisen projektin käyntiin ja siihen uuden työntekijän.

Muutenkin erilaisten uusien projektien kautta Kuluttajaliittoon on saatu palkattua uutta nuorta ja osaavaa henkilökuntaa. Uusi lakimies, terveyskysymyksiin erikoistunut aiheesta väitellyt tohtori, elintarvikeasiantuntija ja niin edelleen. Suomen Kuluttajaliiton visuaalinen ilme ja kotisivut on uudistettu, lehti on uusittu ja eettisen kuluttamisen tietokanta avattu internettiin viime perjantaina. Olen kai vähän hullu, kun jätän liiton tässä tilanteessa. Nythän olisi voinut alkaa nauttia työn hedelmistä ja alkaa paistatella julkisuudessa. Ja olen edelleen hyvin innoistunut kuluttajakysymyksistä.

Mutta toisaalta liiton kehtaa nyt jättää uusiin käsiin ja minä haluan tehdä taas jotain uutta. Rivijäsenenä jatkan edelleen. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin kansaedustaja Krista Kiuru (sd) Porista. Onnittelut hänelle!

**

Perjantaina Kuluttajaliitolla oli eettistä kuluttamista käsitellyt seminaari ja olin todella ylpeä siitä, kuinka hyvän seminaarin työntekijämme olivat saaneet aikaan. Yhä useampi kuluttaja haluaa tehdä valintoja, jotka ovat kestäviä myös globaalista oikeudenmukaisuusnäkökulmasta. Eettisyys on kuitenkin vielä aika epämääräinen ja monipiippuinen käsite. Kimmo Sasin puheet eettisistä aseista hymyilyttävät. Jotenkin kornia on myös puhua siitä, kuinka hyvän elämän broileri omalla ruokalautasella on elänyt. Mutta mieluummin hyvän kuin huonon eikä lihaa tarvitse syödä ollenkaan tai ei ainakaan kovin paljon.

Harva haluaa tietoisesti tukea lapsityövoimaa hyväksikäyttävää yritystoimintaa tai liiketoimintaa, joka repii hyötynsä muuten työntekijöiden oikeuksia polkemalla. Myöskään se ei tunnu eettisesti oikealta, että tuotteen kaunis ulkokuori ja liikevoitto on saavutettu tuhoamalla ympäristöä.

Kuluttajilla ei ole tietoa läheskään aina tarpeeksi. Tuotteet koostuvat niin monen alihankintaketjun eri osasista, että alkuperän ja valmistustavan selvittäminen on vaikeaa. Mutta mitä useammin kuluttajat tietoa vaativat, sitä paremmin tietoa myös alkaa saamaan. Tätä kautta yritykset alkavat myös huomaamaan, että yhteiskuntavastuun kantaminen on kannattavaa liiketoimintaa ja että asiakkaat arvostavat sitä. Ei vain kilven kiillottamiseksi, vaan siksi, että se on oikein.

Viimekädessä eettisen kuluttamisen kysymykset kietoutuvat kuluttamiseen ylipäänsä? Millaiset ovat kulutustottumuksemme ja millaista tuotantoa pönkitämme. Ja palvelutkin ovat kuluttamista.

Mielenkiintoista oli myös keskustelu ruuasta ja siihen liittyvistä eettisistä valinnoista. Elintarvikeasiantuntijamme Annika Marniemi toi esiin, että eettinen ruuankulutus vaatii siirtymistä fast food´sta slow food´iin. Siis pois tehotuotannosta, johon liittyy pitkät prosessoinut, pakastukset, pakkaukset, kuljetukset, suuri jätemäärä ja suuri hävikki. Slow food taas tarkoittaa lähiruokaa, luomuruokaa, vähän prosessoituja tuotteita ja ruuan kunnioitusta. Slow food on eko-gastronimista syömistä: lähiruokaa arvostuksella.

Sama koskee koko elämäntapaamme. Jos haluame kestävää hyvinvointia, se merkitsee enemmän aikaa ja laatua, vähemmän kiirettä ja sinnepäin hutilointia. Siis jotain kohtuutta.

**

Kuvassa pajutyökurssilla tekemäni ensimmäinen punontatyö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.