perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Vanhaa?


Kävelin eilen Johanneksen puistossa. Minulla oli kerrankin aikaa katsoa puistoa ja kirkon ympäristöä tarkemmin. Lapsena vietin aikaa puistossa enemmänkin, sillä asuimme nurkan takana Tarkk´ampujankadulla. Kirkon kupeessa puistossa piti vahtia puistotäti ja olimme veljeni kanssa päivisin hänen hoidokkejaan.

Puut, joiden tuoksua muistelin keväällä blogissani, olivatkin lehmuksia eivätkä vaahteria. Niitä kirkon ympäristössä oli kymmeniä. Rakennukset puiston ympärillä ovat olleet vuosikymmeniä samoja. Ympäristö ei ole muuttunut lapsuudestani juuri mihinkään. Äänetkin, joita jäin kuuntelemaan puiston penkille, kuulostivat entisenlaisilta.

Taiteilijapari Greta Hällfors-Sipilä ja Sulho Sipilä asuivat myös Johanneksen puiston kulmilla. Ja he ovat maalanneet paljon tauluja Johanneksen kirkon ja Helsingin maisemista.

Samat kirkon rappuset, ikkunat ja puisto taulussa yli 80 vuoden takaa. Siinä on jotain erityistä ja sellaisen taulun haluaisin. Samat rakennukset ja näkymät kätkevät kuitenkin sisälleen täysin erilaisen aikakauden ja uudet ihmiset. Historia ei siis tarkoita pysyvyyttä, mutta sellaista syvyyttä, joka meille espoolaisille on oudompi käsite.

Miltäköhän tuntuisi taas asua täällä 30 vuoden jälkeen? Leo (7v) ei ainakaan viihtyisi. Hän pyöräilee kaiket ajat kavereidensa kanssa pitkin Kauklahden hiljaisia tien varsia ja metsäpolkuja. Hän tuli juuri sisään jalat polviin asti kurassa. He olivat leikkineet Duudsoneita ojan pohjassa. Ei taitaisi onnistua Korkeavuorenkadulla.

Espoolaiselle juuri mikään ympäristö ei ole pysyvä. Mielikuvat ja muistot eivät pääse täällä kiinnittymään rakennettuun ympäristöön, koska se on jatkuvassa muutoksen tilassa. Siksi historiattomuus aiheuttaa myös sopeutumisvaikeuksia ja välinpitämätöntä suhtautumista ympäröivään maisemaan ja sen erilaisiin aikakerroksiin. Ja Espoossahan vanhaa rakennuskantaa on vähän, koska olimme 1970-lukuun asti maaseutupitäjä.

**
Ystäväni lähetti hauskan linkin Youtuben videoon "nainen, tunne rajasi". Tässä hyvää muistutusta meille naisille siitä, kuinka liiat mielipiteet turmelevat naisen viehkeyden. Sopii muistutuksena moniin työnhakuprosesseihin ja palkkaneuvotteluihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.