tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Tanssiva kongressi


Espoon kaupunginvaltuusto on mielen sameimpien ja kummallisimpien osien näyttämö. Mitä pidemmälle ilta etenee (ja sehän etenee) sitä oudommaksi jutut menevät.

Keskustelu alkaa yleensä maltillisesti. Sitten puhujat provosoivat toinen toisiaan ja lopussa sinkoilevat tahalliset ja tahattomat väärinkäsitykset, juupas ja eipäs sekä musta ja valkoinen paikkaansa vaihtaen. Repliikkejä käytetään joskus aivan liikaa.

Eilen puhuttiin rantaraitin toteuttamisesta kaavan mukaan kaupungin omistamalle maalle Iirislahdessa. Käsittely oli kiusallista, koska siinä oli kyse yksittäisestä tapauksesta, vaikkakin yleisemmistä periaatteista ja tähän kohtaan sovellettavasta tarkoituksenmukaisuusharkinnasta. Kohdassa on yksityisen maanomistajan ruoppaama yksityinen satama-allas, jonka ylittämiseen tarvitaan kävelysiltaa.

Tämä kaavan ja suunnitelmien mukainen toiminta ja kaupungin omien maiden käyttö kääntyi monissa puheissa röyhkeäksi sosialisoinniksi ja ihmisten pihoille kurkkimiseksi. Sitten samat henkilöt olivat kaikkien hämmästykseksi hyväksymässä päätöstä, jossa yleinen kulkureitti vedetäänkin rantaan yksityisen maille ja vielä lähemmäs pihoja. Päätös edellyttäisi maanlunastuksia ja kaavamuutoksia sekä kenties maan täyttöjäkin. Siis enemmän rahaa. Lipsahdettiin siis kunnon sosialisoinnin puolelle ja aiempaa syvemmälle veronmaksajien kukkarolle, vaikka täysin päinvastaisesta puhuttiin. Ja vieläpä kokoomuksen erityisestä toivomuksesta.

Kukaan ei ymmärtänyt päätöstä, joka syntyi kokoomuslaisen ensimmäisen kauden valtuutetun ”luovana kompromissina” yht´äkkiä ja yllätyksenä kaikille. Päätös taitaa olla mahdoton panna täytäntöön, joten asiaan on vielä pakko espoolaiseen tapaan palata. Ovelimmat epäilivät, että ehkä se olikin taktinen juoni. Siis että hyväksyttiin päätös, jota ei voida toteuttaa, jotta asia ei etene. Sekaannusta tästä joka tapauksessa jälleen kerran seurasi.

Valtuusto jaksaa kerta toisensa jälkeen yllättää – jopa itse itsensä. Illan pimetessä pidot sen kuin paranevat. Eilenkin illan lopussa puhujapöntöstä ehdotettiin jo kaupunginhallituksen passittamista hoitoon ja aneltiin psykiatriedustajalta lähetettä. Mutta siinä puhuja ylitti kyllä hyvän maun rajan.

Kaiken kukkuraksi kahvilassa me valtuutetut suhtaudumme itsekin huvittuneesti valtuustomme villiin maineeseen. Se, että itsekin puhun tässä kriittisesti valtuustomme toiminnasta, on ihan yleistä keskustelua, jota käymme jatkuvasti salin ulkopuolella. Mutta kun astumme kupariovien sisäpuolelle, pullon henki pääsee kerta toisensa jälkeen valloilleen.

**

Uudistan aiemman ehdotukseni (jota ei sitten pidä ottaa kirjaimellisesti). Valtuusto- ja kaupungintalon uudistamisen ja teatteritalohankkeen voi yhdistää. Halvimmalla päästään, kun vuokraamme entisen risteilylaivan, joka voidaan sijoittaa mihin tahansa kauniiseen saaristoomme Espoon edustalle. Ja miksemme voisi seilata joskus kauppatorillekin. Esillä olisi vaihtelevasti oikeaa teatteria ja valtuustoteatteria. Varsinainen tanssiva kongressi siis.

3 kommenttia:

  1. Anonyymi3:50 ip.

    Juu, kyllähän siitä meidän maanantain kokouksesta aikamoinen farssi muotoutui. Kun väsyneet ihmiset veivaavat samaa asiaa neljättä tuntia ilman taukoa, jälki on ...mielenkiintoista.

    T: Jyrki J.J. Kasvi

    VastaaPoista
  2. Anonyymi11:31 ap.

    Eikö espoolaisilla todellakaan ole tärkeämpiä keskustelunaiheita kuin itsestään selvän asian toteutteminen: kaavan mukaista toteutusta kaupungin omistamalle maalle. Olen seurannut tätä asiaa lehdistöstä ja todella hämmästellyt tätä 'veivausta'.
    T
    erveisin naapurikaupungin asukas

    VastaaPoista
  3. Kyllä tässä asiassa päätöksenteon tuottavuus ja tehokkuuskerroin oli aikalailla minimissään.

    Parempaakin tekemistä olisi.

    Kyllä me aikamoisia veivareita ollaan.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.