lauantaina, syyskuuta 08, 2007

Hakemus vetämään


Tänään päättyi Espoon sivistystoimen johtajan viran hakuaika ja kävin jättämässä itsekin hakemuksen tehtävään. Asia ahdisti minua loppuun asti ja sain kummallisia sydämen tykytyksiä, kun vein paperini kirjaamoon. Samalla katselin kaupungin taloamme uusin silmin.

Onhan se aika ruma, ajattelin, vaikka olenkin ollut sitä mieltä, ettei taloa tulisi suin päin purkaa. Huonosti ilmastoidussa betonitalossa on tullut kuljettua monet kerrat kaupunginhallituksen kokoushuoneeseen, joka on ylimmässä kerroksessa. Olen ollut kaupunginhallituksen jäsenenä vuosina 1997-1999 ja 2005-2006 sen varapuheenjohtajana. Katsoin, että hissin vuosiluku oli 1971. Hissi nytkähti tuttuun tapaan eteenpäin. Pohjakerroksesta pääsee valtuustotaloon, joka on kaupungintalon vieressä. Tällä kertaa minulla ei ollut asiaa sinne, vaan kolmannen kerroksen kirjaamoon.

Mieleeni tulivat valtuuston pikkujoulut talon näissä kerroksissa jostain valtuustourani alkuvuosilta. Ja siinä mennään todella pitkälle taaksepäin. Aloitin nimittäin valtuustossa 20-vuotiaana vuonna 1989, eli 18 vuotta sitten. Pikkujoulujen jatkoilla ex-apulaiskaupunginjohtaja Hans Korsbäckin huoneessa oli tungosta ja vauhdikas tunnelma, mutta ne ajat ovat kaukana takanapäin. Viides kausi valtuustossa on aikamoisen pitkä aika ja alan siis jo sulautua kalustoon.

**

Vaalien jälkeen ajattelin, että vaihdan ihan kokonaan alaa ja maisemaa. Tai sitten ajattelin itselleni sellaisia töitä, joiden ohella voisin osallistua valtuustotyöhön ja pitää ovet avoimena neljän vuoden päästä eduskuntaan. Enää en ole samaa mieltä.

Pakkohan tässä on tehdä jotain järkevää ja sellaista, jossa voi oikeasti hyödyntää sitä kaikkea kokemusta, mitä minulle on kertynyt. Sivistystoimen johtajan tehtävän hakemista aloin miettiä vakavasti vasta nyt syksyllä, kun niin monella suunnalla nimeäni pidettiin arvailuissa mukana.

Erään entisen valtuustoryhmämme puheenjohtajan sanat jäivät erityisesti mieleeni. Hänestä olisin juuri sopiva tähän tehtävään, mutta minun pitäisi vain lopettaa liika vaatimattomuus ja uskoa osaamiseeni, niin muutkin sen huomaavat. Myös yksi nykyhallituksen ministeri oli kannustajieni joukossa. Kun toppuuttelin häntä vedoten Espoon tehtävän ja valintaprosessin vaikeuksiin, hän vertasi minua Tuula Haataiseen ja ihmetteli, miksen ole kiinnostunut. Aloin miettiä asiaa aiempaa vakavammin.

Minun on pitänyt tolkuttaa itselleni, ettei rimaa pidä laittaa liian alas, vaikka tuntuisi niin paljon helpommalta tehdä jotain pienimuotoista ja puuhastella lasten kanssa kotona. Tämän ajattelun naispuolinen kannustajani torjui heti ja sanoi, ettei naisen pidä hukata taitojaan. Sekin pani miettimään. Olen nimittäin hyvin itsekriittinen.

Kahdeksan vuotta juristina ja kahdeksan vuotta kansanedustajana ei ole huono tausta. Lisäksi minulla on hyvin monenlaista muutakin kokemusta mm. Suomen Kuluttajaliiton puheenjohtajan tehtävistä, johon liittyy monenlaista johtoryhmätyöskentelyä mm. eri ministeriöiden kansliapäälliköiden kanssa jne. Kokemukseni liittyy laajojen kokonaisuuksien hallintaan ja erilaisten prosessien edistämiseen. Kyky pitää monta rautaa tulessa ja omaksua nopeasti se olennainen. Siitä osaamisessani on kyse.

Olen myös innostunut kotikaupunkini kehittämisestä ja sitä olisi hyvin motivoivaa tehdä kerrankin kunnolla – päätoimisesti. Sivistystoimiala taas on hyvin kiinnostava sektori. Opetuksen lisäksi sivistystoimialan tärkein tehtävä on kuntalaisten hyvinvoinnin ja viihtyisyyden takaaminen. Kirjastot, kulttuuripalvelut, työväenopisto, nuorisotyö ja liikunta. Ilman niitä kaupunki ja kaupunkilaiset voisivat paljon huonommin. Tarvitsemme lisää yhteisiä olohuoneita ja yhdessä tekemisen paikkoja. Espoossa tässä on vielä tekemistä.

**

Muista hakijoista ja saamastani tuesta riippuu, kuinka kauan keikun hakkuprosessissa mukana. Muitakin työprojekteja on nimittäin vireillä. Ja tiedän, että luntakin saattaa tulla tupaan.

Onneksi opin karatessa hyvät torjuntataidot. Ensin tukeva asento ja vatsalihakset tiukaksi. Iskut eivät satuta, kun on valmiina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.