perjantaina, elokuuta 03, 2007

Ennen


Silloin tietää olevansa vanha, kun muistelee kahdenkymmenen vuodentakaisia tapahtumia kuin eilistä, tai mikä pahinta, muistelee lapsuuttaan ja kuinka asiat olivat silloin paremmin. Tänään sorruin jälkimmäiseen. Paistoimme lättyjä, lapsuuteni mummolaherkkua ja aloin muistelemaan, miksi Mäntsälän mamman lätyt olivat niin hyviä. Ne olivat niin hyviä, että söin itseni aivan ähkyksi ja pompin välillä räsymatot rullalle, että jaksaisin niitä taas lisää.

Ensinnäkin, ne paistettiin voissa. Maito oli mamman ja papan omista lehmistä lypsettyä, ei mitään rasvatonta homogenoitua ja pastöroitua. Ja lehmät, joilla oli nimet, olivat saaneet kirmailla kesällä laitumella. Jauhot olivat oman pellon viljoista jauhettuja ja kananmunat omien kanojen munia. Eikä näitä kanoja oltu tungettu mihinkään ahtaisiin häkkeihin, vaan ne saivat käyskennellä vapaasti omassa kanatarhassaan. Ja mansikkahillo oli tietenkin peräisin omalta mansikkamaalta. Tai lakkahillo läheiseltä suolta kerätyistä marjoista. Tätä kehuskelua Elsa (10 v) kuunteli silmät pyöreinä. Kuulosti aika muinaiselta.

Jos haluan oikein shokeerata lapsiani, kerron, että ennen leluja ei saanut noin vain ja nekin tehtiin itse. En tosin korosta sitä, että tämä aika oli joskus ennen minun lapsuuttani. Hieroin tyytyväisenä käsiäni, kun Simo (5v) jo rakenteli epätoivoisena itse käpylehmiä. Hän tosin innostui puuhasta niin, että tökki tulitikkuja jaloiksi myös kurkkuihin ja banaaneihin. Ja Leo (7v) taas on raahannut kotiin teräviä kiviä, joista hän aikoo rakentaa lihakirveen tai useampia. Elää jo luolamiesajassa.

Ja ensi kesänä meidän pihalle halutaan lampaita, joiden villoista tietenkin kehrätään itse langat, joista kudotaan itse vaatteet. Kohta me elämme jossain keräilytaloudessa. Mielikuvitustasolla siis.

**

Kuvassa olen aamupalalla Tarkk´ampujankadun keittiössä pikkuveljeni kanssa ja täytän 2-vuotta. Keittiön pöydästä löytyy myös Flooraa ja kakku. Meidän perheemme nykyiseen ruokapöytään ovat muuten päätyneet nuo samat tuolit. Ennen tehtiin siis parempia tuolejakin...

2 kommenttia:

  1. Anonyymi12:26 ip.

    Heh, itselläni vuodet alkoivat painaa kun minua haastateltiin _historian_ graduun (tietokonepelikulttuurin alkuvuosista Suomessa).

    T: Jyrki J.J. Kasvi

    PS: Lapsuuden lätyt ovat maidon ja jauhojen alkuperästä riippumatta aina parhaita. Siitä pitää lapsuus huolen.

    VastaaPoista
  2. Ja vuodet painoivat minulla myös silloin, kun lapseni kysyivät, minkä ikäisenä sain kännykän (kinusivat uutta mallia).

    "Ei niitä ollut vielä silloin olemassa", loksauttivat kännykkää tottuneesti näpyttelevien 10- ja 7-vuotiaiden suut auki. Tuli aika museaalinen olo.

    No mutta onhan tämä tietokoneiden, sähköpostien ja kännyköiden kehitys ollut kyllä ennätysnopeaa. Eikö?

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.