keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2007

Tylsyys


Ulkona pilvistä ja märkää. Kirjat ja lehdet on luettu. On kudottu ja virkattu. On tylsää. Uutisia ei ole eikä missään tapahdu mitään. Ainahan voisi siivota tai tehdä jotain hyödyllistä, mutta juuri tänään ei jaksa.

Tästä zeniläisestä tilasta pitäisi osata nauttia. Silloin, kun lomalla iskee täydellinen tylsyys, tietää, että on saavuttanut todellisen rentouden. Kaikki tekeminen on tehty ja on aikaa vain olla.

Juuri nyt minulla on kuitenkin meneillään kirjattoman sylin syndrooma. Huomenna vuorossa on siis kirjasto tai kirjakauppa. Pitäisi keksiä joku innostava kirja, johon voisi uppoutua seuraavaksi.

Viimeksi luin Juha Itkosen kirjan Anna minun rakastaa enemmän. Itkosen kieltä ei ole turhaan kiitelty. Kerronta tempaisi mukaansa ja tarinasta löytyi monia tasoja. Julkisuus, tähteys, ahdistus, saavuttamattoman rakkauden nälkä ja epämääräinen tyytymättömyys siihen, mitä on. Siinä kirjan joitakin pääteemoja, mutta jotain teennäistä ja siirappista kirjassa oli ja se hieman häiritsi.

Ehkä se tuli aihepiiristä, joka liittyi päähenkilön rock-tähteyteen ja tämän palvontaan. Vähän niin kuin kirja olisi tehty sitä silmälläpitäen, että siitä saisi vaikka myyvän elokuvan. Mutta kirja ei siis ollut missään nimessä huono.

Itkosta ennen sain luettua Helvi Hämäläisen klassikon, Kadotettu puutarha. Kirja oli sukellus kokonaan toiseen aikaan ja toiseen todellisuuteen ja siksi se oli niin antoisa. Juuri tällaista kirjaa kaipaisin seuraavaksi lukemisekseni. Siis kunnon nojatuolimatkaa.

Tässä lisää Kadotetusta puutarhasta.

Tässä vielä editoija Mirjam Polkusen haastattelu.

Jo joskus aiemmin keväällä luin Torey Haydenin kirjan Aavetyttö. Kirjan luki kerralla. Se oli tosiasiapohjainen ja siksi järkyttävä kertomus puhumattomasta tytöstä ja hänen mystisestä taustastaan. Kirjan sosiaalipornomaisuus tosin häiritsi. Juuri tähän hetkeen en kaipaa mitään karmivaa enkä mitään jännittävää. Dekkareitakaan en ole lukenut aikoihin.

Nyt päivän venkoilun jälkeen olen vihdoin valmis lähtemään lenkille. Päivän ainoa hyödyllinen teko.

***

Kuvassa peikko Koiramäen pajutallin Peikkometsä-näyttelystä. Paikka on aivan ihana ja sijaistee Vantaalla. Kannattaa mennä, jos haluaa ostaa pajutavaroita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.