tiistaina, heinäkuuta 24, 2007

Ihmettelyä Saimaalla







Laivaristeily Saimaalla Pömpeli III-nimisellä laivalla on takanapäin. Kyseessä oli kolmen lapsiperheen yhteinen laivaretki, jossa lapset saivat pitkin matkaa ratkoa muinaisen merirosvon jättämän aarteen arvoitusta. "Onko tää nyt totta vai kuuluuko se ohjelmaan", Leo (7v) kyseli erään vihjeen jälkeen ymmärtäen, miten touhuun tuli suhtautua. Elmu-kelmuun kääritty paperi herätti myös epäilyksiä siitä, että nämä on näitä isien juttuja - ja siksi niin kiinnostavia.

Saimaalla luonto oli kauneimmillaan, vaikka vähän oli aluksi koleaa. Ja kuten kuvasta näkyy, sylissäni on kirja; Helvi Hämäläisen arkistojen kätköistä löytynyt kustantajan vuonna 1950 hylkäämä kirja "Raakileet". Kirja julkaistiin tänä keväänä ihan alkukesästä. En ole lukenut kirjaa vielä ihan kokonaan ja odotan mielenkiinnolla, miten tarina kehittyy.

Joka tapauksessa kirja kuvaa sodasta toipuvaa Helsinkiä ja sen ajan nuorten miesten kehitystä sodan jälkeisessä arvotyhjiössä. Hämäläistä tuntuu tässäkin kirjassa kiinnostavan äidin ja pojan välinen suhde tilanteessa, jossa isä on poissa kuvioista. Kirjassa hän peilaa jälleen narsistisen luonteen kehitystä, kuten Säädyllisessä murhenäytelmässäkin.

"Äiti käänsi paheksuen päänsä pois puhuen narsistisesta itseihailusta ja nuorukainen seisoi yhä tuijotellen peiliin. Sieltä kuvastuva terve, punertava, kaunislihaksinen ruumis herätti nuorukaisessa itsessään niin hämmentynyttä ihailua, että hän oli kuin joku ylösnousemustapahtumassa eloon jäävistä olennoista, joille Jumala jälleen lahjoittaa ruumiin."

On mielenkiintoista lukea sodan jälkeisestä arvomaailmasta ja elämänmenosta Helsingissä. Mietin koko ajan lukiessani, missä kirjan nuoret miehet ovat nyt ja keitä heidän lapsensa ovat? Entä miten sodan vaikutus näkyy sodan jälkeen syntyneissä suurissa ikäluokissa ja heidän lapsissaan - siis myös minussa? Entä millaisissa oloissa elämän arvo painuu pohjalukemiin ja milloin sydämettömyys ja oman edun tavoittelu toisia tönimällä saavat vallan?

Kirjan viimeisellä sivulla on painettuna WSOY:n J. Jäntin 15.9.1950 päivätty tyly kirje:

"Olemme lukeneet käsikirjoituksenne ´Raakileet´ ja ihmettelemme kuinka luulette että voisimme ottaa sen kustannettavaksi. Palautamme käsikirjoituksen ryhtymättä tarkempiin selostuksiin."
Minä en ihmettele, vaan jatkan lukemista.

**

Kuvat: Mikko Mäklin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.