maanantaina, heinäkuuta 30, 2007

Kokoomuksen uusi oivallus - ja kolumnini Demarissa


Kuuntelin viime viikolla radiosta keskustelua naisten ja miesten välisestä palkkatasa-arvosta. Äänessä olivat Keskustan Anneli Jäätteenmäki, Kokoomuksen Paula Risikko ja demarinaisten varapj. Tarja Kantola.

Kaikki olivat sitä mieltä, että palkkaerot pitää korjata. Risikko rehvasteli, että ensimmäistä kertaa palkkaerojen korjaaminen on nyt Kokoomuksen ansiosta hallitusohjelmassa. Tätä samaa ilakoi aiemmin Ben Zyskowicz jossain TV-ohjelmassa. Ikään kuin Kokoomus olisi tehnyt jonkun esihistoriallisen löydön - naiset julkisen sektorin palveluksessa.

Kuntien työntekijöistä noin 80 prosenttia on naisia; siis sairaanhoitajia, opettajia, lastentarhanopettajia, kirjastonhoitajia ja monenlaisia kunnan virkahenkilöitä. Valtion suhdelukua en muista, mutta valtion palkkalistoilta löytyy muun muassa poliisin, vankeinhoitolaitoksen ja armeijan henkilökuntaa sekä ministeriöiden ja aluetason hallintovirkamiehiä.

Onneksi ex-pääministeri Jätteenmäki tuikkasi väliin kolkosti, että palkkatasa-arvo oli kyllä jo edellisen hallituksen ohjelmassa. Ja aihehan on ollut esillä jo pitkään. Siksi Kokoomuksen kohkaaminen tuntuu huvittavalta. Joko A: he ihan oikeasti ovat vasta äkänneet naistyöntekijät julkisen sektorin leivissä. Tai B: Kokoomus jatkaa julkisuusstrategiaansa, jossa merkittävän vaalikarjan virkaa toimittavat naiset.

B-vaihtoehto ei ole mikään tyhmä ajatus, sillä kunnat ovat hyvin merkittävä työllistäjä ja naistyöpaikoista se on se suurin. Siis paljon ääniä jaossa. Julkisen sektorin lisäksi naisia löytyy paljon yksityisiltä palvelualoilta. Syy naisten miehiä heikompaan palkkaan löytyy juuri siitä, että naisten ja miesten työt ovat jakautuneet niin eri aloille.

Naisvaltaisten alojen työlle on ominaista se, että ne ovat palvelutehtäviä ja siksi työvoimavaltaisia. Miesten kansoittamat alat ovat usein pääomavaltaisia. Niissä pyörii isommat rahat ja jakajia on vähemmän. Siitä ero.

Valtiovarainministeriön hellimä puhe työn tuottavuudesta on apinoitu teollisuuden prosesseista. Siis prosesseissa, jossa tuotetaan jotain konkreettista tavaraa suoraan markkinoiden tarpeisiin. Käsitettä on yritetty istuttaa palvelutehtävien tehokkuuden ja hyödyllisyyden mittaamiseen, mutta toistaiseksi siinä onnistumatta.

En tiedä mitä poliisi tai palomies pitävät ajatuksesta, jonka mukaan heidän työnsä ei tuota mitään. Tuskin pitävät. En usko, että myöskään teho-osastolla henkiä pelastava sairaanhoitaja tai lääkäri on mielestään vähemmän tuottavassa työssä. Kuten ei myöskään opettaja, siivooja tai lastenhoitaja.

Jos nämä työt jätettäisiin tekemättä, olisi kaaos valmis jo parissa päivässä. Paperikoneiden, laivatelakoiden ja aivotyöpajojen sorvien äärissä alkaisivat tuotokset jäädä vähiin, kun lapset ja vanhukset olisivat hunningolla, ihmisiä kuolisi käsiin, rosvot hilluisivat kaduilla, viemärit tukkeutuisivat ja roskikset pursuilisivat.

Minusta puhe työn tuottavuudesta kaipaa laajempaa sisältöä. Yhteiskunta on kokonaisuus, jossa huippuja ja ei ole ilman hyvää perustaa ja hyvin toimivia tukipalveluita.

**

Miten tämä liittyy palkkatasa-arvoon? Tietenkin sitä kautta, että työn tuottavuuden liian kapean määrittelyn kautta määritellään myös tekijöiden palkat. Julkisen sektorin ja palvelualojen palkat jäävät tässä jaossa hännille.

Julkisen sektorin palkat maksetaan verorahoista. Jos verotulot pienenevät, pienenee myös jaettava palkkapotti. On päivänselvää, että veronalennuksilla on yhteys palkkaepätasa-arvon jämähtäneeseen tilaan. Ei auta taivastelut ja ihmettelyt. Tarvitaan rahaa.

Jos tätä kytköstä ei ymmärretä, mikään ei muutu. Lisäksi olisi poisopittava siitä ajatusvinoutumasta, joka syntyi jossain vaiheessa 1990-luvulla. Yleisiä veronalennuksia alettiin perustella sillä, että näin palkansaajien käteen jäävä tulo edes vähän kohenee kun palkkoja ei viitsitä korottaa. Veronalennuksille pitää olla muut perusteet kuin se, että työnantajat luistavat palkanmaksuvelvollisuudestaan.

Palkkakuilu naisten ja miesten välillä ei korjaudu ilman työmarkkinapöydän ulkopuolelta tulevaa erillistä rahapottia.

Ihan kivaa, jos Kokoomus on muuttanut aiempaa linjaansa ja hoitaa tämän lisäpanostuksen kuntoon. SDP:llä oli liikaa kantoja kaskessa. Nyt toivottavasti loppuvat ne kamreerien valitusvirret julkisen sektorin työn tehottomasta ja tuhlailevasta luonteesta. Ja Suomen Sosialidemokraattinen puolue kiittää.

Uutispäivä Demarissa on tänään aiheeseen liittyvä kolumnini.

Em. kirjoitusta ei näköjään löydykään Uutispäivä Demarin nettisivuilta (?), joten em. linkkiä on turha klikkailla. Lehdessä julkaistu juttuni on tässä:

Kolumni 30.7.2007, Uutispäivä Demari:


Etanan vauhdilla eteenpäin?

Politiikassa nopeat syövät hitaat. Ei auta, vaikka kuinka olisi vastuuta kantava, rehellinen ja työteliäs kansan asioiden hoitaja, jos naapuri tekee pillit soiden näyttävän ohituksen. Ei kukaan palkitse kilttiä etanaa, vaan sen suurisuisimman, joka lyö rumpua eniten.

SDP oli viime vaaleissa se liian kiltti etana, joka halusi hoitaa maan talouden kuntoon ja vasta sitten äänestäjien asiat. Vaaleissa kokoomus meni kovalla metelillä ohi tasa-arvotupoineen ja kukkaketoineen. Se pääsi valmiiksi katetun pöydän ääreen, jossa on mukava kuherrella aikansa. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin alkaa leipoa omiakin eväitä.

Kokoomus löysi vaalien alla hoivasektorin naiset ja keksi, että heidän palkoissaan olisi kohentamisen varaa. Toivoa sopii, että tämän löydön jälkeen palkkarahaa vihdoin järjestyy valtiolta kunnille ja muillekin kuin hoiva-alan ammattilaisille. Ehkä tämä oivallus auttaa huomaamaan, etteivät julkisen sektorin tehtävät hoidu ilman pätevää henkilökuntaa, jota ei ole ilman asianmukaista palkkausta ja hyviä työoloja.

Ehkä vihdoin laitetaan sordiinoa sille teollisuuden prosesseista apinoidulle tuottavuus-höpinälle, joka on tehnyt investoinnit palveluja tuottavaan henkilökuntaan lähestulkoon mahdottomiksi. Ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja korkeaan osaamiseen liittyvä tuottavuus kun on ihan eri asia kuin tuottavuus kumisaapastehtaassa. Se on yhteistä, että ilman panosta ei ole tuotosta. Palveluissa se panos on osaava ja motivoitunut työntekijä. Kumisaapastehtaassa riittää hyvin rasvattu liukuhihna.

**

SDP:lle palkkatasa-arvon edistäminen ja tulopoliittisten sopimusten yhteyteen liitetyt tasa-arvoerät ovat olleet itsestään selvä tavoite jo vuosikymmeniä. Palkkaerot eivät ole kuitenkaan kaventuneet. Naisvaltainen julkinen sektori ja palvelualat ovat jääneet rahanjaossa auttamattomasti hännille, kun markkinoilla mitaten tuottavammat alat ovat käärineet hyödyt itselleen. Se ei ole oikein.

Liian avokätisillä veronalennuksilla lähdettiin keventämään työnantajien palkanmaksuvelvollisuutta ja tässä nyt ollaan. Äänestäjien silmissä SDP ei kyennyt osoittamaan, että juuri me ajamme palkkatasa-arvoa oikeasti parhaiten. On surkuhupaisaa, että Kokoomus kelpasi tähän tehtävään. Politiikassa linjanmuutos edellyttää näköjään naamojen vaihdon. Tai sitten kyse onkin vain siitä, että vajaalla tiedolla syntyy se rehvakkuus ja ne hövelit lupaukset, joihin kansa ihastuu.

Etana joutuu helposti tallotuksi, mutta hitaasti kiiruhtamallakin voi saada tuloksia aikaan. Varsinkin, jos se melskaava jänis sotkeutuu omaan näppäryyteensä ja eksyy harhapoluille.

3 kommenttia:

  1. Anonyymi9:08 ap.

    Tervehdys. Kommenttina Susannan Demarissa olleeseen kolumniin totean, että ei kumisaapastehtaassakaan riitä "hyvin rasvattu liukuhihna" takaamaan hyvää tuottavuutta ja työntekijöiden hyvinvointia. On hyvä, että julkisten palvelujen puolesta kirjoitellaan, mutta työhyvinvoinnin lisääminen on tärkeää kaikilla aloilla, niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Tämän totean kunta-alan työsuojeluvaltuutettuna, jonka päätetehtävänä on toimia henkilöstön edustajana työhyvinvoinnin lisäämiseksi, sekä työntekijöiden että kaikkien kuntalaisten hyödyksi.

    VastaaPoista
  2. Näin tietenkin on. Palveluissa on kuitenkin erityispiirteensä ja puhun kaikenlaisista palveluista, niin yksityisistä kuin julkisistakin. Palveluissa ihminen on se, joka tekee työn tuotoksen sillä hetkellä kun tilaaja palvelun hankkii. Palveluita ei voi tehdä varastoon, vaan kyse on prosessista.

    Vertaus oli kärjistys ja tarkoitti sitä, ettei ihmistä voi rinnastaa koneeseen. Liukuhinnaesimerkki viittasi automatisoituun tehtaaseen ja sen koneisiin, ei niinkään teollisuuden prosesseja valvoviin työntekijöihin, joiden hyvinvoinnista on tietenkin huolehdittava.

    Julkisten palveluiden erityispiirteinä yksityisiin nähden on se, ettei niiden hyötyä ulosmitata heti markkinoilla, vaan ne luovat edellytyksiä markkinoiden toiminalle. Onneksi onkin alettu puhua vaikuttavuudesta.

    Lisää aiheesta kirjassani "Valta istuu sohvalla" (Edita).

    VastaaPoista
  3. Anonyymi12:32 ip.

    Palkkatasa-arvon tiellä on myös eri alojen liittojen keskinäinen mustasukkaisuus. Eri ammattiryhmien palkkojen järjestyksen ei haluta muuttuvan. Ainakaan jonkin minua ammattikuntani palkkaa pienempää palkkaa saavan ryhmän palkka ei saa nousta omaa palkkaa palkkaa suuremmaksi. Siinähän menee itsetunto.

    Tasa-arvotupo-keskustelu onkin taantunut "meille kans" -kuorohuudoksi.

    Mutta jos kaikkien julkisen sektorin alojen palkkoja nostetaan yhtä paljon, siinä ei sairaanhoitajien suhteellinen asema parane yhtään. Ja suomalaisilla verorahoilla koulutettujen sairaanhoitajien palkkaevakko ulkomaille töihin vain jatkuu.

    T: Jyrki J.J. Kasvi

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.