maanantaina, kesäkuuta 04, 2007

Kiitettävää


Minun piti kirjoittaa tänään kympin tytöistä, mutta sain niin ihanan palautteen sähköpostiini kirjastani "Valta istuu sohvalla", että laitankin sen tähän itsetuntoani hivelemään. Kirjani teema ei ole vanhentunut mihinkään, joten se kannattaa lukea vaikka kesälukemisena. Kirja on helppolukuinen, kuten palautteesta ilmenee. Ei siis mitään komiteamietintötekstiä.

Kirjaa pitäisi löytyä vielä kirjakaupoista ja minultakin löytyy vielä muutamia kappaleita 22 euron hintaan. Kirja löytyy myös eduskunnan kirjaston tuoreesta Arkadia-kokoelmasta. Kympin tytöistä ja meistä ysi miinuksista kerron mielipiteeni sitten myöhemmin.

Tässä palaute:

"Kokonaisuutena kirjasi oli todella mielenkiintoinen, sanoisin todellinen lukunautinto. Ahmin kirjasi vauhdilla. Jokainen kappale imi mukaan ajatuksiisi. Nautin siitä miten viisaita kirjoitit. Se miten laaja-alaisesti asioita pohdit ja havainnoit, tuntuu todella hyvältä.

Harvassa alkavat olla ihmiset jotka ihan tosissaan puolustavat hyvinvointiyhteiskuntaamme. Perustelet hyvin miten jokainen ihmisiin sijoitettu euro poikii useamman takaisin. Itse kun olen taistelemassa julkishallinnon töiden arvostuksen puolesta, tuntui ihanalta lukea tekstiäsi.

Niin kauan kun ihmisillä menee henkilökohtaisesti hyvin ei välitetä kenestäkään. Mutta kun oma elämä sortuu (ja se voi tapahtua todella pienestä asiasta) ollaan avun tarpeessa. Silloin vain ei niitä puolustajia ole paikalla.

Minua on alkanut kovasti kummastuttamaan tämä jatkuva kiire. Juoksemme kuin henkemme edestä emmekä kuitenkaan pysty juostessa saamaan yhtään sen enempää aikaiseksi kuin jos tekisimme asiat rauhassa. Mikä kumma meitä riivaa. Tekisi mieli huutaa "maailma seis, mietitään hetki". On surullista työkseen seurata ihmisten väsymystä ja turhautumista. Töitä on liikaa tekijöitä liian vähän. Sairaslomalle ei voi jäädä kun työt kaatuu työkavereille. Työnteosta on kadonnut nautinto.

Olenkin sanonut, että takana ovat ne villit kasvun vuodet jolloin osa vallasta siirrettiin työn tekijälle. Sai itse suunnitella miten työnsä tekee. Nyt on siirrytty takaisin käskytysvaltaan. Jatkuvia heikennyksiä ja kiristystä. Tuntuu kuin henkinen ruoska lävähtäisi työntekijöiden selkään. Neuvottelut työnantajan kanssa ovat menneet saneluksi.

Kun luin kirjaasi huomasin että olemme hyvin monista asioista samaa mieltä. Olen pelännyt politiikan muuttumista julkisuuskipeiden ihmisten oman edun tavoittelukentäksi. Mutta onneksi joukossa on myös niitä joille se on keino hoitaa yhteisiä asioitamme heikoimpia unohtamatta. Olen kyllä arvostanut sinua asioiden hoitajana, mutta kirjasi luettuani olen entistä vakuuttuneempi siitä että Sinä olet todella hyvä, laajakatseinen, taitava ja luotettava hoitamaan meidän yhteisiä asioita."


**

Kuvassa Annukka Mikkolan teos näyttelystä "Oodi puulle" (Taidetalo Pikku Aurora - 8.6. asti).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.